En millään tahtoisi uskoa, että kesä oli nyt tässä ja seuraavaksi on tiedossa about 10 kuukautta pimeää ja kylmää. Jotkut ennusteet kait lupailevat vielä ensi kuulle helteitä, mutta tuskin odotettavissa on mitään pidempää helleaaltoa, eikä parin päivän lämpimämpi jakso ihan pelasta tätä supersurkeaa kesää. Muistelin, että Minean ollessa vauva taisi olla aika samanlaiset ilmat, sillä silloin ajattelin etten olisi rantsuun päässyt kuitenkaan, joten viileämmät lämpöasteet ei haitanneet. Eipä sitä tänäkään vuonna olisi tullut auringossa juurikaan makoiltua, mutta harmittaa tuon kesää ja uimista rakastavan tytön puolesta. Vieläkin Minea tekee suunnitelmia sitten kun on kesä ajatuksella.. Pettymys tulee olemaan vielä kovempi siinä vaiheessa, kun päivät vaan pimenee ja yöt pakastuu. Miten sitä oikeesti jaksaisi nyt palata töihin, jos loma loppuisi näiden ilmojen jälkeen?

Eilen nautittiin plus 20 asteisesta iltapäivästä ystävien kanssa puistossa, ja annoin Mineankin viilettää hihattomassa, vaikka ilma oli vähän siinä rajoilla tarkeniko ihan noin vähissä vaatteissa. Pakko myöntää, että parit kaävaatteet on tänä vuonna jääneet Minealla kokonaan käyttämättä, ja luulen että ne lähtee ensi vuonna uusina kiertoon. Onneksi puhutaan vain yksistä shortseista ja parista hameesta, kaikki muut menee talvikaudella pitkien lahkeiden ja hihojen kanssa. Apua, kuka muuten muistaa ne kymmenisen vuotta sitten muodissa olleet irtohihat?? En todellakaan osaa kuvitella enää hurahtavani vastaaviin, jos ne palaisivat kauppoihin!

Mun on tullut nykyään käytyä tosi paljon ostoksilla Lindexin lastenvaatepuolella nettikauppojen lisäksi. Suurimman osan Nooan yksivärisistä perusbodeista ja trikoista ostan sieltä, ja samalla tulee aina tsekattua mitä muuta kivaa on tarjolla. En tykkää ostaa kopiokuoseja, joita Lindexiltäkin löytyy jonkin verran – viime viikolla siellä näytti olevan ”Pompin” perustrikoisia paitoja, ”Popupshopin” leijonakollaria ja ”Rodinin” tiikereitä. Vähän sinne päin kuosit on ihan ok, mutta muuten ostan vain alkuperäistä tai en ollenkaan.

Kävin alkuviikosta vaihtamassa yhtä paitaa ja huomasin alerekissä vaikka mitä kivaa molemmille lapsille. Nooalle ostin jemmaan jotain isomman koon vaatteita kuten kauluspaidan ja söpistelykengät, ja Minealle löytyi tämä mustavalkoinen toppi ja pupuballeriinat. Yhtenä päivänä Minea ilmoiti, ettei suostuisi enää pukemaan päälleen mustaa, harmaata, vihreää, ruskeaa tai tummansinis, mutta sitten taas tämä paita kelpasikin paremmin kuin hyvin. Paidasta tuli jopa niin lemppari, että siinä vietetään sekä yöt että päivät, ja pupukengillä kopistellaan sisälläkin. Minealla on jo niin oma tyylinsä, etten uskalla ostaa juurikaan mitään ilman että hyväksytän sen ensin tytöllä, moni vaate seisoo nimittäin nytkin kaapissa lähes käyttämättöminä.

On muuten jännät paikat lastenvaatehulluilla äiteille, kun näihin aikoihin alkaa tipahdella uusia mallistoja melkein joka merkiltä. Huomenna rodinien ensimmäinen erä, ehkä gugguutkin, ensi viikolla pari merkkiä lisää jne. Aion itekin olla skarppina heti julkistamisten aikoihin ja tilailla muutamia juttuja, mutta aika hyvin oli kirjoitettu facebookissa rodinijutustelijoiden sivulla muistutukseksi, ettei pidä ostaa mitään mihin ei oikeasti ole varaa tai mitään vain siksi että uskoo kaikkien muidenkin haluavan samaa. Kovin hyvä perustelu ei ole sekään, että oma lapsi on joissain vaatteissa syötävän söpö, sille lapselle kun riittää se että vanhemmat rakastaa ja on läsnä.

Entäs muut, joko on ostoslista tuleville viikoille valmiina?

Instagram, syytän sitä kaikesta. Instasta on tullut mulle inspiraation lähde numero ykkönen, mikä on älyttömän kätevää mutta myös kallista, kun jatkuvasti törmää uusiin pakko-saada juttuihn. Sieltä näkee helposti ja nopeasti mitä uutta on meneillään muodin ja sisustuksen maailmassa ja saapa sieltä loistavia leivontavinkkejäkin. Luulen, että instan takia blogeillakin voi nykyään olla vaikeampaa kahmia lukijoiden klikkauksia, kun instassa kaikki on jo nähty ja koettu aikaa sitten. Päivän asut, pikakuulumiset, arvonnat, kaikki se mikä ennen oli blogeissa, on nykyään myös instassa.

Instasta bongasin tämänkin ihanan uutuusmerkin Tobias and the bear. Brittiläisen merkin lastenvaatemallistossa on hauskoja printtejä mun makuun – sadepilvet, ketut ja karhut muutamina suosikkeina. Tilasin joku aika sitten meille ekat vaatteet ja yhden tyynyn kokeiluun tässä storm boy -kuosissa ja Nooalle vielä toiset leggarit kettukuviolla. Onneksi tuli otettua isoa kokoa, sillä mitoitus on superpientä eikä 5-kuukautiselle Nooalle tahdo nyt enää mahtua koko 6-9kk. Minealla on 3-4-vuotiaan housut ja nekin on pituuden puolesta siinä ja siinä meneekö enää syksymmällä kun housut saisi peittää nilkat kunnolla ulkohousujen alla. Kannattaa siis suosiolla valita koko tai kaksi normaalia isompaa, vauvoille etenkin ettei vyötärö kiristä.

Aika söpöt ketut eikö! Seuraavaksi mun on saatava meille karhuja ja storm boy -lakanat molemmille. Uusia, pienempiä merkkejä on kiva bongailla siksikin ettei ihan kaikilla tule vastaan samoja vaatteita. Mä en osaa itse ommella vaatteita, joten hyvänä vaihtoehtona voi ostaa aloittelevien pienyritysten tuotteita perus massaketjujen tukemisen sijaan. Lastenvaatteissa on selkeästi pinnalla kaikenlaiset kekseliäät, omaperäiset kuviot ja se näkyy etenkin siinä, että vähän väliä törmää instakuvissa kiinnostaviin pienempiin uutuusmerkkeihin ja heidän suunnittelemiin printteihin, varsinkin leggarit tuntuu olevan suunnittelijoiden mieleen. Instan flatlay-kuvat (kuvat, joissa lastenvaatteet on aseteltu esim lattialle päivän asu -tyylisesti) on musta erityisen kivaa selailtavaa, koska niistä keksii aina jotain uutta mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista.

Haloo! Mä laitan pari kuvaa whattsappissa ja nähäänkö blogiporukalla? Tällasia meidän 3vee välillä leikkipuhelimeensa juttelee, mistähän lie oppinut? Whattsapp, insta, facebook ja blogi tuntuu olevan jo ihan normikäsitteitä Minealle, vaikka toisaalta tytöllä ei ole hajuakaan mitä ne oikeasti tarkoittavat. Ei näistä meilläkään päivittäin puhuta, mutta tässä iässä lapset oppii käsittämättömän nopeasti uusia asioita ja tuntuu että Minea muistaa tapahtumat, sanat, nimet ja pienimmätkin yksityiskohdat superhyvin. Ainakin huomattavasti paremmin kuin äitinsä, hah!

Lastenhuoneessa ei ole tainnut pitkään aikaan tapahtua oikein mitään muutoksia näitä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta.. Jotain pientä projektia mulla on mielessä, mutta isompia hankintoja ei enää tähän kotiin tulla tekemään ellei ole satavarmaa, että se lähtisi mukaan uuteenkin kotiin. Yksi Minean huoneen lemppareista on tuo lastenlaulukortti seinällä, joka on ostettu mistäs muualtakaan kuin Harjun paperista. Seiniltä löytyy meiltä useampiakin kortteja, koska niillä saa kivasti piristettyä ilmettä eikä kuitenkaan tarvitse porailla taulunpaikkoja seiniin. 

Minean sängystä ja sen tekemisestä tulee tasaisin väliajoin kyselyjä, joten siitä on tulossa omaa postausta joskus lähipäivinä, mutta sanokaahan ensin, ootteko törmänneet kiinnostaviin uutuusmerkkeihin lastenvaatepuolella?