Lapset vietti sairastelujen ajan viimeiset kaksi viikkoa sisällä, lukuunottamatta paria lääkärireissua, joten viikonloppuna ja tänään ilo on ollut ylimmillään, kun vihdoin pulkat ja liukurit sai kaivaa esiin!

Ja aika loistavasti tämä sattuikin osumaan, kun sairastelujen ajan ulkona kiristeli noin 20 astetta liian kovat pakkaset, ja nyt ilmat sopivasti lauhtui takaisin siedettäväksi. Huomasin tänään jopa pukeneeni vähän överisti, kun vuorotellen Minean kanssa heiteltiin ylimääräisiä vaatteita pulkan kyytiin. Ensin huivi, sitten hanskat – rankin duuni taisi olla mulla vetäessäni välillä molempia pulkassa mäkeä ylöspäin.

Nooan talvivaatteet on aiheuttaneet mulle päänvaivaa, sillä ostin nettikirpulta jo syksyllä yhden haalarin vain todetakseni sen olevan vielä tänä talvena liian iso. Molemmilta löytyy samanlaiset pingviinitakit ja niihin toppahousut, mutta takki ja housut -setin pukeminen on tuntunut pukemista vihaavalle Nooalle vähän liian haastavalta. Niinpä päätin vielä hommata yhden toppahaalarin kylmemmille ilmoille, ihastuin rodinin viime vuotisiin juustohiiriin ja koitin etsiä haalaria pitkin poikin. Minealle sain takin huutonetistä, mutta koska haalaria ei löytynyt oikean kokoisena, tyydyin seuraavaan vaihtoehtoon eli tähän aavistuksen ehkä tyttömäiseen lumileoon. Myönnettäköön, että kaiken lisäksi sain tätäkin metsästää kaikkialta ja viimein löysin ja tilasin sen uutena briteistä. Yleensä lasten vaateostokset pysyy hyvin kohtuuden rajoissa, mutta välillä tulee näitä ylilyöntejäkin, jotka jälkikäteen lähinnä huvittaa.

Tänään oli huippupäivä muutenkin, kun Minna bakesin Minna kävi poikansa kanssa kylässä suunnittelemassa Nooan tulevia 1-vuotissynttäreitä. Minna on apuna järkkäilyissä, jotta pääsisin itse vähän helpommalla leupomisten suhteen. Meillähän on siis helmikuussa molempien lasten synttärit ja vielä siihen päälle munkin synttäripäivä, joten leipomista riittää seuraavien viikkojen aikana. Itselläni ei ollut mitään erityistä visiota Nooan juhlien suhteen, joten annoin Minnalle suunnittelun suhteen aika vapaat kädet. Ensi viikolla suunnitelmat etenee niin että voisin teillekin vilauttaa teemaa ja värejä. Mitä veikkaatte? Keltaista, mustaa vai turkoosia?

Että sillä lailla! Suomen säät sitten nykyään vaihtelee viikossa vesisateesta ja plussakeleistä noin 30 asteen pakkaseen. Osasihan sitä kieltämättä odottaa, että jossain vaiheessa ne yberpakkaset tänäkin vuonna iskee, mutta siitäkin huolimatta olin maanantaina paniikissa kaivelemassa itselleni lämpimämpää varustusta päälle ja lapsille aluskerrastoja, hanskoja ja villasukkia. Suunnilleen kaikki onneksi löytyi valmiina kaapista, osa viime vuotisista mahtuu vielä Minealle ja Nooalle saatiin jotain Minean vanhaa. Iskin koko porukan toppauksiin ja muistin jälleen talvipukeutumisen ihanuuden kun kyse on lapsista! Minea alkoi kenkien pukemisen kohdalla kiukutella paahtuvansa, Nooa huusi koko pukemisoperaation ajan ja lopulta kun puolen tunnin päästä oltiin ulkona, oli kaikilla niin paljon vaatetta päällä, ettei meinannut liikkuminen onnistua. Talvi, ai että!

Parasta näissä pakkasissa on se, että ollaan saatu edes vähän lunta. Pulkkamäkeen ei täällä vielä kunnolla pääse, mutta Minea kävi jo testailemassa joululahjaksi saatua Olaf-liukuria. Uudet takitkin pääsi molemmilla lapsilla vihdoin käyttöön, niin ettei niitä tarvitse myydä käyttämättöminä eteenpäin. Tässä vaiheessa voi kiitellä että on tullut ostettua tarpeeksi laadukasta ulkovaatetta, sillä musta ei vaan yksinkertaisesti olisi pukemaan enää yhtään lisäkerrosta näiden nykyisten lisäksi! Villavaatteet voi jättää alta pois silloin kun asteita on alle -10, mutta näin kylmillä ei pelkkä sisävaatekerros riitä. Yleensä Minealla on ollut villahaalari, tänä vuonna ostin tosi edullisen Pompin fleecen ja se tuntuu toimivan ihan yhtä hyvin. Ainut miinus sähköisyydestä, jota kylläkin on jonkun verran villavaatteissakin.

Kengät ja hanskat taitaa olla talvisin se eniten päänvaivaa tuottava juttu. Onkohan yhtiäkään kenkiä, joissa varpaat ei jossain vaiheessa ala vähän palella? Minean lämpöisimmät kengät on olleet Kuomat ja Uggit, pienempänä Tepsut. Uggeissa on kuitenkin niin ohut pohja, että nekin alkaa palella suht pian, joten periaatteessa ne on meillä lähinnä autolla liikkumiseen. Crocsilta löytyy loistavia malleja aikuisille selkeistä ulkoilukengistä vähän siistimpiin, mutta silti lämpimiin malleihin. Mä sain joskus pari talvea sitten Crocsilta Allcast Luxe Duck Bootit, jotka on sekä toiminnallisuutensa että ulkonäkönsä puolesta ykköskengät mun ulkoilussa. Alle täytyy laittaa paksusta karvasta huolimatta villasukka, jos meinaa tönöttää puistossa paikoillaan, mutta loistavaa on se, että nämä menee vedenpitävyytensä puolesta myös loskakeleillä. Minealla kävi testissä Sorelin vastaavat kengät, mutta ne ei käyneet ollenkaan kapeapohkeiselle, sirolle tytölle. Crocsit on tehty malliltaan siinä mielessä istuvimmiksi, ettei ne lömpsy jalassa ja parasta kaikista on että Crocsit on superkevyet! Olen jo pitkään harmitellut ettei näistä samoista kengistä saa lasten kokoja..

Siinä ne ulkokamppeet roikkuu ”siististi” meidän eteisessä. Joka kerta kun tullaan ulkoa, roiskin vaatteet pitkin eteistä ja siinä ne yleensä lojuu jonkin aikaa. Jossain vaiheessa sitten kyllästyn ja saan tarpeekseni, siivoan vaatteet kuivumaan ovenkahvoihin ja siitä vielä myöhemmin kaappiin. Nyt kahden lapsen kanssa on vain huomannut sen kuinka niukasti meillä oikeasti onkaan säilytystilaa! Ei lämminvarastoa ja kolmen kaapin verran tilaa eteisessä. Se ei mitenkään riitä neljän hengen ulkotakeille, housuille, pipoille, huiveille, hanskoille jne. Samassa kaapissa säilytetään vielä terassituolien pehmusteita, pelastusliivejä ja ties mitä. Onkohan se kuitenkin lopulta niin, ettei säilytystilaa ole ikinä tarpeeksi – oli sitä yksi tai kymmenen neliötä?