VAUVAN NURKKAUS

Katseltiin tuossa viime viikonloppuna että Nooa alkaa olemaan jo sen verran pitkä poika, että meillä on lähipäivinä sängyn vaihtaminen edessä. Sitten muistin, että enhän mä ole teille vielä edes kertonut missä Nooa on nukkunut tähän asti. Sänky on sama kuin aikoinaan Mineallakin eli Stokke Sleepi, mutta pientä säätöä saatiin ensin tehdä ennen kuin se oli käyttökunnossa. Sitähän luulisi että Stokkelta löytyy vaikka minkälaista lisäosaa ja extranippeliä, joita a) voisi ostaa huonekalun muunneltavuuden takia ja b) olisi pakko ostaa käyttömukavuuden vuoksi. Tehän tiedätte esim Stokken syöttötuolit, jotka menee vauvasta vaariin, kunhan ensin olet tuolin ostamisen jälkeen ostanut siihen ihan vaan pari lisäosaa..

stokkesleepi IMG001

Tämä Sleepi-sänky on muunneltavissa niin että ensin siitä saa pienen vauvasängyn eli Sleepi Mini -sängyn, myöhemmin lisäämällä kahdet jatkopalat siitä tulee normikokoinen pinnasänky. Pinnasängystä saa yhden sivun auki jättämällä toisen lisäpaloista laittamatta, lisäpalat voi myös halutessaan laittaa molemmat samalle sivulle, jolloin Sleepi muuntautuukin juniorisängyksi. Vauvasta vaariin siis, ihan niin kuin sanoinkin.

Minea aloitti jo vauvana pinnasänkykoosta eli molemmat lisäosat oli käytössä, jossain välissä pidettiin sänkyä niinkin että toinen puoli oli auki ja sänky kiinni meidän sängyssä. Vähän aikaa Minea nukkui pinniksessä vielä omaan huoneeseen siirtämisen jälkeenkin, mutta juniorisänkyä siitä ei koskaan ehditty tehdä kun innostuttiin nikkaroimaan vanerisänky (postausta tulossa siitäkin vielä!). Pinnasänkynä tämä Stokke on kuitenkin melko tilava, joten Nooalle halusin jotain muuta kuin peitoilla, tyynyllä ja pehmoleluilla vuoratun sängyn – halusin siis aloittaa Sleepi Mini koosta. Sängyn pienennysosaa ei enää myytykään erikseen, vaan Nikon piti kaverin kanssa itse nikkaroida sänkyyn uusi pohjalevy, jalat ja muutama välipuu. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaakin että sängystä pilkottaa valkoisen seasta joitakin puun värisiä osia. Ei jaksettu niitä lopulta edes maalata, kun arveltiinkin pienimmän sänkykoon käyttöiän olevan korkeintaan puoli vuotta.

stokkesleepi IMG003 stokkesleepi IMG005

Nooan sänky on tähän mennessä kivasti mahtunut makkarissamme yhteen nurkkaukseen, en vaan tiedä mihin sen sijoittaisi lisäosien tuodessa aika monta senttiä pituutta lisää. Minea piirsi Nooalle kuvan meidän perheestä, ja mä löysin Harjun paperista kivat paperihahmot, jotka viriteltiin mobileksi. Harvoin Nooa sängyssään köllöttelee ihan muuten vaan, mutta nyt ainakin on jääkarhua, pelleä ja ties mitä viihdyttämässä hereilläoloa. Ja uskokaa vaan, ihmeen kauan näitä hahmoja jaksetaan katellakin jos ei nälkä tai uni vaivaa.stokkesleepi IMG006 stokkesleepi IMG007 stokkesleepi IMG009

Aluksi olin jo melkein tilaamassa Nooan ensikuukausiksi pyörillä liikuteltavan vaavisängyn, mutta se ei ehkä kuitenkaan olisi meillä ollut niin kovin kätevä, kun neljä porrasta olkkarin ja makkarien välillä olisi hankaloittanut liikuteltavuutta. Ehkä myös nuukuus iski, sillä vaavisängyn lainaamisesta muutamaksi kuukaudeksi saa maksaa lähes satasen. Ihanahan sekin olisi ollut, mutta kun Stokke jo löytyi valmiina varastosta.. Se, kuinka hyvin meillä nukutaan oli sänky sitten mikä tahansa, onkin ihan toinen juttu. Mitä luulette, mennäänkö täällä tällä hetkellä parilla heräämisellä vai silmät ristissä pitkin yötä imettäen?

PIHAHOMMIA

Jos joku on totaalisen surkea kaikkien viherkasvien, kukkien ym istutusten kanssa niin se olen ehdottomasti mä! Oon joskus teille kertonutkin, kuinka kaikki kasvit kuolee meillä alle kahdessa viikossa, kun unohdan niiden kastelun tai sitten jos oikein koitan tsempata, kastelenkin niitä liikaa. Rakastan leikkokukkia ja tiedän että nekin saisi kestämään useamman viikon hyvänä, jos varsia muistaisi leikata, vesiä vaihtaa ja pestä ruukkua ja varsia. Yleensä tämä tulee mieleeni siinä vaiheessa, kun peli on jo menetetty ja kukka niin lakastunut ettei siihen enää auttaisi mitkään virkisteet tai muutkaan hokkuspokkukset. Olen jopa niin turhamainen, että kesäisin ostan kahdet tai kolmet pihakukat, koska entisten kuollessa kastelun puutteeseen, vaihdan uudet tilalle. Joskus jopa istutin pari pionia etupihallemme, mutta sekin projekti kariutui siihen, että maasta tönötti pystyssä kuivahtaneet kepinvarret, joista ei enää pioneja olisi saanut tekemälläkään.

Äitienpäivänä käytiin Viherlandiassa hakemassa maljakkoon pioneja, ja samalla reissulla innostuin ostamaan jo kesäkukatkin. Etupihan ruukuissa on vuoden päivät odotelleet entiset, pystyyn kuolleet kukat vaihtoa, joten voisi kuvitella että uudet kukat oli kovinkin tervetulleet. Siinä ne ruukuissaan odottelivat Viherlandian pusseissa ensin pari viikkoa, sitten kolmatta viikkoa, lopulta niistä tuli jo naurunaihe kun alkoi tuntua ettei niillä ole enää minkäänlaista toivoa, mutta Minea kasteli ne yhtenä päivänä ja nyt vihdoin ja viimein, kukat on istutettu ruukkuihinsa. Pitkään tätä päivää saatiin odottaa, mutta kukat on elossa ja toivoa on vielä. Ihan yhtä hyvä tilanne ei taida olla parilla tomaattiruukulla, jotka nekin ostin jo aikoja sitten, mutta niiden onni ei ainakaan vielä ollut ihan niin hyvä, että ne olisi päässeet maahan asti. Yhtenä kesänä laitoin kirsikkatomaatteja takapihalle, ja yllätyksekseni ne kasvoivat siellä kuin itsekseen ja kesällä saatiin herkutella parhaita tomaatteja, joita koskaan olen maistanut.

pihahommissa IMG002 pihahommissa IMG011pihahommissa IMG004

Minean kanssa laitettiin hihat heilumaan, ja eihän siinä kovin kauaa mennyt. Laiskuudesta se on ollut täysin kiinni, ettei kukat ole päässeet ruukkuihin jo paljon aiemmin. Nyt niistä sai jo samalla nyppiä huonoimpia kukkia pois, tai siis puolet kaikista kukinnoista oli ehtinyt vaihtaa jo ayksyn väreihin, mutta toivon niiden virkistyvän ruukuissa kastelun avulla. Tulevaan kotiin taidan laittaa mahdollisimman paljon terassia, kivetystä ja istutuksia ruukkuihin, sillä tiedän ettei musta ole kuopimaan kukkapenkkiä kovinkaan usein – jos ollenkaan.

Se, että kukat nyt lopulta pääsivät euukkuihin asti, oli sen verran hieno saavutus että järkättiin Minean kanssa pikaiset pihan avajaiset. Minea pimpotti parin naapurin ovikelloa, mä kannoin ulos mehua, teetä ja suklaakakkua ja istuttiin kaikki asfaltille herkuttelemaan. Ettei taakka kasvaisi liian isoksi, edetään pienin askelin – pari kesäkukkaa, mehutauko, siivous, mehutauko, parit yöunet, tomaattien istutus, mehutauko ja sitä rataa. Asenne tähän hommaan on ainakin kohdillaan vai mitä?pihahommissa IMG010 pihahommissa IMG008 pihahommissa IMG007 pihahommissa IMG006 pihahommissa IMG005  pihahommissa IMG003 pihahommissa IMG001

Tänään ihailtiin Minean kanssa aikaansaannostamme, ja mä mietin kuinka surkeat tulee olemaan Mineankin puutarhurin taidot, jos niiden pitäisi siirtyä isältä pojalle -ajatuksella. Kaveri kerran jopa ehdotti mulle muovikukkia pihalle, niin hyvin on tieto mun taidoista ehtinyt levitä. Mutta hei, onneksi on edulliset kesäkukkatarjoukset ja monta viikkoa kesää jäljellä!

KOTI SIISTINÄ

kotisiistina IMG1 kotisiistina IMG3

Voisin melkein väittää että äitillä kun äitillä herää lapsen synnyttyä ainakin kaksi vaistoa, pesänrakennusvietti ja leijonaemon suojeluhalu. Mä ainakin huomaan herkistyväni aivan älyttömästi kaikista koskettavista lapsitarinoista (keneltäkään ei varmaan ole jäänyt lukematta pienen Ellin surullinen tarina..) ja jokaisesta pienestäkin Möhiksen vatsanväänteestä sitä toivoo ettei omalla lapsella olisi mitään hätää. Tänään käytiin labrassa ja sairaalalta soitettiin että bilirubiiniarvo oli noussut lähes sadalla kotiinlähtöpäivästä ja se jos mikä on pistänyt harmittamaan. Lääkäri määräsi testaamaan arvot uudelleen heti huomenna aamusta, ja päivällä kuullaan tuloksista onko edessä vielä paluu sairaalaan vai miten edetään. Pitäkää peukkuja pikkujätkälle!!

Ja se pesänrakennusvietti.. Jos mä normaalistikin olen melko tarkka kodin siisteydestä niin raskauden loppupuolella homman voi melkein sanoa lähteneen käsistä. Synnytystä edellisenä päivänä sain ihme inspiraation alkaa siivoilemaan kaappeja Minean huoneessa, viikkailin Möhiksen vaatteita kaappiin, keräsin pari kassillista myyntiin menevää kamaa ja stressaannuin siitä kuinka paljon tarpeettomia juttuja meidän nurkissa pyörii. Toiselle siisti voi tarkoittaa ihan eri asiaa kuin esim mulle, välillä huomaan että Nikollakin on osittain eri suhtautuminen tähän kuin mulla. Sairaalasta palattuani mä en yksinkertaisesti voinut rentoutua ennen kuin olin järkkäillut muutamat tavarat paikoilleen, joita lojui mun silmään väärissä paikoissa. Järjetöntä vai? Varmaankin, mutta auttaa arjessa valtavasti kun tavaraa on vain sen verran kun tarvitsee ja kaikella on oma paikkansa josta ne on helposti löydettävissä.

kotisiistina IMG4 kotisiistina IMG5

Aika moneen kertaan oon kuullut ihmettelyjä siitä, kuinka siistiä meillä yleensä on vaikka talossa asuukin lapsia ja koira. Mun kaveripiirissä siisteys ei kuitenkaan ole mikään erikoisjuttu vaan ennemminkin aika tavallista – en tiedä onko se nykyajan äitien tapa koittaa pitää homma hanskassa edes jollain tasolla vai sattuuko mun kaverit vaan olemaan erityisen tarkkoja kodin suhteen. Mä sanoisin että mun salaisuus siisteyteen on se että pystyn helposti luopumaan hyödyttömästä tavarasta ja tykkään käyttää paljon erilaisia säilytysratkaisuja. Tietenkin meiltäkin löytyy esineitä lojumasta sieltä sun täältä ja joillain on ihan tarkoituksella paikka näkyvillä, mutta muuten sanoisin olevan sata kertaa helpompi siivota kun on lokeroita ja laatikoita, joihin tavaroita heitellä. Kaappeihin voisi hyvin siivota lelut ja romut ihan sellaisenaan, mutta siistimmältä ne näyttää laatikoiden sisällä. Avonaiset hyllyt on kivoja kun niille saa rakkaimpia esineitä esille, mutta samalla niille tulee helposti kerättyä liikaa tavaraa – laatikot ja purkit toimii siis tässäkin tapauksessa.

kotisiistina IMG7 kotisiistina IMG6

Laatikoihin ja rasioihin oon vielä dymoillut nimilaput, jotka kertoo mitä mistäkin pitäisi löytyä. Ehkä vähän turha homma, kun ite sitä kyllä muistaa mihin tavarat kuuluu, mutta tulipahan joskus tehtyä ja onhan ne ihan hauskannäköisiäkin.. Meillä perussiivoukset hoidetaan useimmiten yhteisvoimin, mutta nyt jatkossa mun tulee varmasti siivottua useammin kun kotona ollessa tulee näitä nurkkia Nikoa enemmän tuijoteltuakin. Kiireisinä päivinä huomaa suhtautuvansa kodin siisteyteen vähän rennommin, kun taas kotona hengaillessa on äärettömän tärkeää ettei tarvitse stressailla kaikesta siitä mitä pitäisi tehdä. Vähän niin kuin poissa silmistä, poissa mielestä ja päinvastoin!

Onko siellä lukijoissa samanlaisia siivousintoilijoita? Iskikö pesänrakennusvietti muihin raskausaikana?

1 27 28 29 30 31 32 33 36