MARKS&SPENCER JYVÄSKYLÄSSÄ

 

Onko kaikki ehtineet jo kuulla brittiläisen Marks&Spencer -ketjun rantautumisesta Suomeen? Ensimmäinen liike avattiin Helsingin keskustan Sokoksen yhteyteen viime viikolla, ja Jyväskylä sai kunnian olla toisena vuorossa huomenna avautuvalla liikkeellään. Mahtavaa että meilläkin tapahtuu täällä välillä jotain näin hienoa ja erikoista eikä ainoastaan helsinkiläiset pääse nauttimaan muodin uutuuksista ja isomman maailman meiningistä!

Tänään vietettiin Jyväskylässä liikkeen avajaisiltaa, jossa mekin päästiin Evelinan, Katrinan ja Essin kanssa ensimmäisten joukossa tutustumaan upouusiin tiloihin ja brändin vaatevalikoimaan. Mulle Marks&Spencer oli globaalina merkkinä jo ennestään tuttu, mutta mitään sen tarkempaa kuvaa ei ollut. Briteissä kyse ei ole mistään pikkuputiikista, vaan yhdestä maan johtavista kauppaketjuista jonka jokainen britti tuntee. Myös maailmalla nimi on hyvin tunnettu, me suomalaiset vain tulemme hieman jälkijunassa asian kanssa.

Illan aikana saimme kuulla lyhyen esittelyn siitä, mitä on Marks&Spencer, kuinka ilolla Jyväskylän liikettä on rakennettu ja miten innokas tiimi sitä nyt pyörittää. Vaatteita sai myös hypistellä ja ostaa, ja nähtiin aluksi muotinäytöskin, jossa liikkeen työntekijät itse esittelivät mallistoa. Myynnissä ei ole ainoastaan vaatteita ja kenkiä naisille ja miehille, vaan yhdestä nurkkauksesta löytyy erilaisia brittiläisiä herkkuja, kuten hilloja, keksejä, kahveja, teelaatuja ja suklaita. Purkit ja purnukat oli kaikissa syötävän ihania, toimisi siis loistavana viemisenä ystävälle tai miksei vaikka joululahjanakin!

Vaatepuoli oli eleganttia, mutta rennon ajatonta tyyliä noin 30+ naisille ja miehille. Valikoiman vahvuus on ehdottomasti kuitenkin sen, että liikkeen sisältä löytyy muutamakin erityylinen vaatemallisto, niin että sekä uranainen, juhliin pukeutuja että vapaa-ajan asua etsivä löytää haluamansa. Ihailin moniakin paksuja syksyn neuleita ja villakangastakkeja, myös yksi pitsinen mekko olisi loistava valinta pikkujouluihin tai jouluaattoon. Miesten puolella enemmistö oli rentoa, joka päivän vaatetta tyylitietoisille muotia seuraaville miehille. Avajaisiltana talo tuntuikin olevan täynnä juuri tuota Marks&Spencerin kohdejoukkoa eli klassisista, ajattomista asuista pitävää muotikansaa, joilla on varma oma tyyli. En tiedä kuulunko itse ihan tuohon kohderyhmään, mutta silti innolla odotan millaisia mallistoja Marks&Spencer jatkossa Sokokselle tuo. Saattaapa olla että muutaman keksipaketinkin joudun vielä hakemaan tällä viikolla, maistiaiset oli nimittäin erittäin lupaavia!

P.S. Vielä ehditte osallistua Sobean housujen arvontaan TÄÄLLÄ sekä hyödyntämään alekoodia!!

KYLÄSSÄ KERTULLA

Oon ehkä sata kertaa kirjoittanut mun bloggaajakavereista, mutta onhan se uskomattoman hieno juttu että bloggaaminen tuo tullessaan niinkin hienoja asioita kuin uudet ystävät! Mulle ehdottomasti parhaita asioita koko touhussa onkin erilaiset jutut joissa pääsee olemaan mukana, lukijoilta saadut kommentit sekä ystävyydet ja tuttavuudet. Muutama bloggaajakaverini on tutustunut jopa bloginsa lukijoihin, kun joku on rohkeasti tullut juttelemaan ja yllättäen onkin löytynyt yhteisiä tuttuja ja siitä vähitellen ystävystytty.

Helsingissä asuville bloggaajille tilaisuuksia tutustua toisiinsa tarjoutuu jatkuvasti, kun siellä tapahtuu koko ajan. Monesti itseäkin houkuttaisi lähteä edes joskus johonkin pr-tapahtumaan, joihin tulee kutsuja vähän väliä, mutta valitettavasti ne lähes aina järjestetään viikolla, ja meiltä pääkaupunkiin ajomatkaa kertyy vähän liian paljon pikaiselle päiväreissulle. Siksipä suosittelen lämpimästi pitämään yhteyttä muihin bloggaajiin etenkin pienemmillä paikkakunnilla – aina voi vaikka itse kehitellä jotain pientä kivaa treffien muodossa. Ajatusten vaihtaminen muiden kanssa kannattaa aina, ja usein sitä huomaa saman genren bloggaajien olevan yllättävän samanlaisia itsensä kanssa, niin on ainakin käynyt meiän mammabloggaajaporukassa ikäeroista huolimatta!

    Eilinen iltapäivä me vietettiin herttaisen perheen luona, johon tuskin olisin päässyt tutustumaan ilman blogiani. Modernisti kodikas -blogin Kerttu ja perheen pikkuprinsessa kestitsivät meitä ruhtinaallisesti, Minea sai heti eteensä ruokalautasen ja äitillekin tarjottiin herkkuja ja juoruterapiaa. Pohdiskeltiin jonkun verran bloggaamista, sitä mitä se meille nykyään merkitsee ja kuinka onnellinen voi olla että mieluisasta harrastuksesta on tullut vähitellen jotain vähän enemmän. Enimmäkseen jutut kuitenkin pyöri vauvojen ympärillä, meillä sattuu nimittäin olemaan lasketut ajat niin lähekkäin että arvailuksi jää kumpi on ensin synnärillä – tai mistä sen tietää vaikka oltaisi samaan aikaan. Ihanaa joka tapauksessa että on joku jonka kanssa painiskellaan samojen vaiheiden ja ajatusten kanssa, molemmilla vieläpä yhtä päättäväiset esikoistytöt joiden kanssa saa varmasti vielä moneen kertaan käydä läpi keskusteluja jakamisesta ja pikkusisaruksen huomioimisesta. Ja vertaistukihan se on sitä parasta tukea.

Kertulla on ihana käydä siitäkin syystä että joka huoneessa silmä lepää. Eilen huokailin erityisesti uudistetun terassin ilmettä, luonnossa laatoitus oli musta vieläkin upeampi kuin kuvissa ja muutenkin tunnelma oli ihanan rauhaisa. Inspiroivien omakotitalojen näkeminen ei kyllä yhtään helpota mun talokuumetta vaan päinvastoin, aloin tosissani miettiä mitä vaihtoehtoja meille enää jää mikäli ensi kevään tonttihaussa ei onnista. Valmiitakin taloja on koko ajan koitettu katsella, mutta koskaan ne ei ole oikein meidän näköisiä – tai sitten hinta on niin huima ettei ole tarvinnut edes haaveilla. Ihan hyvästä asunnosta ei viitsisi kiireellä muuttaa vain sen yhden tai kahden lisähuoneen takia, vaan olisi oikeasti ihana päästä toteuttamaan niitä omia talo- ja sisustushaaveitaan! Kiinnostaako teitä nähdä mikä olisi just eikä melkein meiän rakentamistyyliä? Kurkatkaahan instasta @mustaovi ja inspiroitukaa!

Millä tyylillä rakennettaisi sun unelmatalo? Ja ehdottomasti kiinnostaa myös kuulla onko teillä bloggaajakollegoilla bloggaavia kavereita?

LEIKKITREFFIT

Oltiin tälle aamulle sovittu mammaporukan leikkitreffit, mutta puolet tippui joukosta pois lasten sairastelujen takia. Taitaa vielä jatkua pahimmat flunssakaudet, vaikka päiväkodin aloitukset on jo kaukana takanapäin. Onko kukaan säästynyt sairasteluitta tänä syksynä? Mä kiittelen ainakin sitä, ettei ihan kaikki päiväkotien taudit kulkeudu näille perhepäivähoitolapsille, kauhulla joskus nimittäin kuuntelen mitä kaikkea milloinkin on liikkeellä..

Onneksi Evelina pääsi Lillin ja Linnean kanssa tulemaan, on meinaan ehdottomasti parhaita juttuja kotonaollessa saada joku ystävä lastensa kanssa kyläilemään tai itse lähteä Minean kanssa jonnekin! Ite nautin ystävien näkemisestä, kuulumisten vaihtamisesta ja tytötkin leikkivät tänään onnessaan keskenään ensin puistossa ja sitten meillä. En vielä ookaan kirjoittanut Minean kevään hoitokuvioista, mutta voin sanoa että suunnitelmaan tiiviisti kuuluu monia leikkitreffejä viikossa. Niillä ja järjettömällä määrällä sokeria aiotaan pyörittää tätä huushollia jatkossakin!

Ihan aina ei voi näitä kaveritapaamisia kuvailla niin kovin rentouttaviksi, sillä pienetkin lapset osaa kyllä kinastella, välillä ihan koko ajan. Tai sitten joku lapsista on jatkuvasti vaatimassa äitinsä huomiota, ja rauhallinen kahvihetki jää pelkäksi haaveeksi. Harvemmin sitä saa itse asiassa tehdä oikeastaan mitään rauhassa, mutta tänään tytöt keskittyi ihanasti leikkeihinsä ja mulla akut latautu, siitäkin huolimatta ettei Minea vieraiden lähdettyä suostunut päikkäreille.

Vaikka meillä käy vieraita useamman kerran viikossa, on musta kiva että aina on jotain tarjolla. Ehkä se on jopa enemmänkin hyvä tekosyy saada leipoa ja herkutella paremmalla omatunnolla kuin jos vain itelleen sulattelisi pakkasesta pullaa ja kakkua. Tein jo eilen key lime pien ja kanapiirakkaa ja aamulla väsäsin vielä nopean salaatin, Evelina toi aika koukuttavan hyvää Fazerin Roasted corn -suklaata. Ei siis yhtään överiksi taas mennyt nää herkuttelut 😀

Arvatkaa mihin me lähetään nyt? Minean kanssa leffaan kattomaan Muumit Rivieralla. Minean eka leffa, en tiiä onko vähän uhkarohkeeta olettaa että 2,5vee jaksaisi keskittyä reilu tunnin pituiseen elokuvaan mutta katotaan miten käy!