Isänpäivä, äitienpäivä, tyttöjen päivä, roosa nauha -päivä, kummilasten päivä, nenäpäivä – oli kyseessä mikä tahansa juhlapäivä, tulisi meidän koittaa muistaa ajatus näiden päivien takana muulloinkin kuin vain silloin, kun kalenteri niin näyttää. Kyllä meilläkin isi eilen sai ihan erityistä huomiota lapsilta, kun aamu aloitettiin antamalla niin itse tehtyjä kuin ostettujakin lahjoja, mutta tosiasia on se, että noille molemmille pienille oma isi on maailman tärkein, viisain ja komein mies koko maailmassa, ihan joka päivä. Isin ollessa kotona kaksi pientä silmäparia seuraa jokaista liikettä tarkkana, silloin vain isi kelpaa syliin ottajaksi ja nukuttamaan ja isin huomiosta kilpaillaan keksimällä kaikenlaista hassua – tai joskus jopa jotain sellaista, jonka varmasti tietää olevan kiellettyä ja pakottavan isin keskeyttämään kaiken muun meneillään olevan. Ei mene päivääkään etteikö lapset kyselisi isin perään heti aamulla herätessään tai etteikö Minealla olisi kymmeniä juttuja kerrottavana isille hoidosta tultuaan.

Vaikka isänpäivänä isejä yleensä hemmotellaan, niin meillä Minean tulkinta päivästä oli se, että isi saa tehdä lasten kanssa ihan kaiken. Eikä yhtään hullumpi ajatus sinänsä, koska mitä isyyden tai äitiyden juhlinta muuten olisi kuin sitä, että saa olla onnellinen siitä mahdollisuudesta, joka meille vanhemmuuden myötä annetaan. Vanhemmuudessa jos missään sitä tajuaa, mitä tosirakkaus tarkoittaa, kun väsyneimmilläsikin huomaat leikkiväsi piilosta esikoisen kanssa tai kerta toisensa jälkeen asetat lastesi hyvinvoinnin omasi edelle. Puhumattakaan vanhemmuuden mukanaan tuomasta vastuusta, velvollisuudentunnosta ja uhrautumisesta tai siitä, miten voi olla mahdollista että lapsi ottaa niin paljon ja siltikin antaa vähintään triplasti enemmän takaisin. 

Isänpäivä oli meillä kuin mikä tahansa vapaapäivä, heräsimme kaikki neljä samasta sängystä, kävimme brunssilla ja pulkkamäessä ja lapset kinastelivat siitä, kumman vuoro oli päästä isin polvelle lentokoneeseen. Vaikka isänpäivä on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä, totesin hiljaa mielessäni, ettei meidän lapset tarvitse erityisiä päiviä isiä varten, koska isi on näille kahdelle supersankari ihan joka päivä.