Ehdin jo vähän aikaa sitten kuvitella, että Frozen-innostus ja Frozen-juhlat on meidän osalta ohi, mutta tänään päästiinkin vielä viettämään yhdet bileet tällä teemalla. Lauran tyttö täytti neljä, ja Minean toiveena oli ollut juhlia Frozen-synttäreitä, joten Laura oli koristellut kotia sinisellä ja hopeisella, ja tilannut jäälinnakakun ja muita ihania sinisiä herkkuja. Pitkästä aikaa mekin nähtiin Lauran, Even, Katriinan ja Essin kanssa, sillä nykyään ihan oikeasti tuntuu olevan lähes mahdotonta järjestää yhteistä aikaa. Yksi meistä tekee reissutöitä, toinen ajelee Jyväskylä-Porvoo-väliä vähän väliä ja kolmas on ihailtavan aktiivinen arjessaan järkkäilemään kaikenlaista pientä kivaa sukulaisilleen ja naapurustolle. Ehkä hieman väljemmät aikataulut on mulla ja Essillä, mutta arkitreffejä hankaloittaa omalla osallani ainakin se, että kaksi päivää viikossa menee Minean harrastuksiin, eikä lapsetkaan aina hoidon jälkeen jaksa mitään niin kovin ihmeellistä ohjelmaa. Onneksi tämä päivä saatiin järjestettyä, ja ehkä seuraavaksi nähdään jo halloweenin aikaan!
Mietin tänään synttäreiden jälkeen, kuinka kivan rennosti meillä parituntinen lasten kanssa meni. On hassua, kun viime päivinä mediassa on kovaan ääneen puhuttu siitä, miten vanhempien tulisi järjestää vaatimattomampia synttäreitä lapsilleen, koska muuten se aiheuttaa epätasa-arvoa ja voi olla loukkaavaa. Onhan se hienoa, että lasten tasa-arvo on puheenaiheena, mutta kun samaan lauseeseen yhdistetään lasten juhlat ja valtion puuttuminen, niin se kieltämättä aavistuksen huvittaa. Vanhemmille on annettu ohjeistuksia siitä, ketä olisi hyvä synttäreille kutsua (esim koko päiväkodin ryhmä tai tyttöjen synttäreille tytöt jne) ja miten kutsuminen tulisi tehdä ja itse asiassa, meitäkin ohjeistettiin lasten ryhmiksessä samasta asiasta. Se on kieltämättä silkkaa kiusaamista, jos vain yksi ryhmästä jätetään kutsumatta juhliin, mutta ihmettelen suuresti, milloin meistä vanhemmista on tullut niin uusavuttomia, että tällaiseen asiaan pitää valtion ja päiväkotien ohjeistaa?! Eikö jokainen äiti tai isä omaa sen verran pelisilmää, että reiluuden nimissä kutsuu kaikki mukaan juhlimaan (kenellä siihen on varaa?!) tai vaihtoehtoisesti hoitaa kutsumisen jossain muualla kuin päiväkodissa. Nyt vallitsevassa keskustelussa on myös puhuttu siitä, että nykyään lahjat on koko ajan kalliimpia eikä köyhemmillä perheillä ole varaa osallistua syntymäpäiville, jos niitä on vuodessa kovin monet. Kuka senkin muka on määrittänyt, että lahjan tulee olla kallis? Kyllä kaikissa lastenjuhlissa, joissa mä olen käynyt, on ollut täysin ok tuoda vaikka värityskirja ja värikynät, tai miksei vaikka leffalippu, joka varmasti tuo saajalleen iloa. Yksikään tuntemani äiti (puhumattakaan lapsesta!) ei katso pahalla sitä, ettei paketista kuoriudu se uusin ja hienoin poni tai barbi, ennemmin päinvastoin.
Joskus tuntuu, että ihmisiltä unohtuu maalaisjärki ja arkisista asioista tehdään itselle liian vaikeita. Ihana 4-vuotias Minea oli viikonloppuna superonnekas lapsi, kun sai juhlia syntymäpäiväänsä useammassa osassa, monella eri kokoonpanolla ja vielä noin upeilla Emily’s cakesin leipomilla tarjottavilla. Olen ihan varma, että tyttö osasi olla kiitollinen kaikesta tästä äitilleen, joka juhlat oli järjestänyt, mutta olisi ollut ihan yhtä onnellinen ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ilman mitään sen ihmeempiä järjestelyitä. Ja ne lahjat, kaikki toimme tavallisia, edullisia pieniä muistamisia, joista on iloa saajalle mutta jotka eivät olleet kilpavarustelua äitien tai lasten kesken – jotain oli kuitenkin kiva antaa, koska se nyt yleensäkin kuuluu synttäriperinteeseen. Kiitoslahjoina lapset saivat lähtiessään tikkarit ja tatskat, ei nekään millään tavalla pröystäilevää mutta silti ilahduttivat kivasti mieltä. Kertokaa mulle, onko tämä nykyinen synttäriongelma enemmän meidän vanhempien kuin lasten keksimä vai jääkö multa vain jokin olennainen pointti tajuamatta, koska tällaisenaan koko keskustelu tuntuu hieman nurinkuriselta.
P.S. Yksi toinenkin asia, jota en millään halua tajuta, on se että Nooa oikeasti on jo noin iso poika! Siinä se tänäänkin päättäväisenä seisoi yrittämässä laittaa omaa vetoketjuaan kiinni, ihan vaan koska tahto tehdä itse on niin kova. <3
Hah, meillä on vramasti joku telepaattinen yhteys: juuri eilen aloittelin postausta ihan samasta aiheesta. Tuntuu, että tämäkin keskustelu on mennyt jotenkin siihen, että mitä vaatimattomimmat juhlat, sen parempi, ja on unohtunut, että suurin osa (toivon mukaan!) lastenjuhlista on kuitenkin niitä perussynttäreitä, joihin panostetaan vähän mutta ei liikaa ja jotka osataan järjestää reilusti myös ilman lapsiasiainvaltuutetun ohjeitakin.
Luinkin sun postauksen, ja ollaan asiasta hyvin samoilla linjoilla! Jotenkin huvittaa se, ettei vanhemmat muka osaisi itse järjestää sellaisia synttäreitä kuin on sopivaa. Ja toisaalta myös se, että jokainen ei saa toteuttaa vanhemmuuttaan omalla tavallaan (ketään kuitenkaan loukkaamatta tietenkin).
Musta on ehkä vähän hassua rinnastaa lapsiasiavaltuutetun puheenvuoro ”valtion puuttumiseen”. Valtion palkkalistoilla lapsiasiavaltuutettu toki on, mutta valtion puuttuminen kuulostaa siltä, kuin asiasta olisi tehty laki tai vähintään joku virallinen säädös. Lapsiasiavaltuutettu ajaa lasten näkökulmaa niin lakitasolla, kuin ihan näin suoraan vanhemmille ja lasten kanssa toimiville muille aikuisille kannanotollaan. Se oli kuitenkin vain yhden ihmisen puheenvuoro, puhuja olisi hyvin voinut olla esimerkiksi lastenpsykiatri tms.
Ja mitä pröystäileviin synttäreihin tulee, ymmärrän Kurttilan lahjojen vertailun pointin. Ennen kuin tuntee köyhyyttä, se voi tuntua absurdilta ajatukselta. Pitkäaikaisesti köyhän ihmisen identiteetti rakentuu köyhyydelle, huonommuudelle ja häpeälle. Tilanne siirtyy usein tahtomatta myös lapsiin. Kyllä lapsi huomaa jos on ainut jonka lahja on maksanut alle 5 euroa, etenkin kun niitä lahjoja siinä ringissä vertaillaan. Kyllä lapsi huomaa että toisilla on viirit ja pompomit ja teemavärit ja lautaset ja tilauskakut. Sitä on usein vaikea ymmärtää sieltä keskiluokkakuplasta, mitä tarkoittaa kun rahaa ei ole, joutuu priorisoimaan jokaisen euron ja vie aina surkeimman lahjan. Se on sitä että välillä nauttii siitä että on vessapaperia. Se on hyvin hyvin hyvin kaukana keskiluokkaisesta mini rodini-teemakakku-maailmasta, mutta olisi hyvä jos sieltäkin maailmasta pystyisi ymmärtämään edes pikkusen sitä todellisuutta jota toiset elää. Sitä ei pidä vähätellä. Se on iso taakka niille aikuisille, ja lisäksi huonontaa jo lähtökohtaisesti niiden lasten elämää mm. ulkopuolisuuden ja huonommuuden ja toiseuden kokemusten kautta. Sillä on vaikutusta pitkälle niiden lasten tulevaisuuteen.
Lisäksi minua jäi häiritsemään ristiriita kirjoituksessasi: ensin kritisoit valtion puuttumista ja pidät itsestään selvyytenä sitä että kaikki kutsutaan. Kohta kuitenkin kirjoitat että kellä muka on varaa kutsua kaikki… Eikös tässä ole nimenomaan osa pointista; jos synttärit pidetään simppeleinä, ne eivät maksa niin paljon, jolloin myöskään vierasmäärällä ei ole niin suurta merkitystä.
Tuli nyt vähän avauduttua, mutta sosiaalityön opiskelijana minun maailmankuvaani kuuluu vahvasti puolustaa heikompia, ja tiedän paljon oikeita tarinoita ja ihmisiä köyhyyden takana. Se on raakaa, mutta se on ihan oikeasti monelle tässäkin maassa sitä totista totta ja arkea, vaikka sitä olisi kuinka vaikea ymmärtää.
Kyllä, se oli vain yhden ihmisen puheenvuoro, mutta näen kuitenkin Suomen vaikuttajien viroissa olevien ihmisten puhuvan myös tietyllä tapaa ”Suomen äänellä”.
Heti alkuun haluan tehdä yhden asian selväksi: en missään kohtaa puhu köyhyydestä itsestään eikä se minulle ole mikään ”absurdi ajatus, jota esiintyy jossakin oman mini-rodini-tilauskakku-maailmani ulkopuolella”. Huvittavaa, että voit nähdä minut ihmisenä niin naiivina ja omaan napaan tuijottavana (toisaalta taas ei ollenkaan huvittavaa, koska blogi voi ihmisestä antaa hyvinkin suppean kuvan lukijoille). Tiedän jo työnikin kautta, miten köyhyys voi leimata lasta, eikä se ole millään tavalla vaikeaa ymmärtää. Se, mikä puolestaan on vaikeaa ymmärtää, on se kuinka meille vanhemmille tunnutaan annettavan täysi vapautus asennekasvatuksesta, kun ajatellaan, että siellä ne synttäreillä lapset vertailevat lahjoja ja sitä, kenellä on ollut hienoimmat synttärit. Edelleen, omassa tuttavapiirissäni (joka koostuu kaikkiin sosiaaliluokkiin kuuluvista ihmisistä) en ole koskaan lasten kuullut vähättelevään sävyyn puhuvan lahjoista tai juhlista. Juhlat, joissa mekin käymme, vaihtelevat hyvin laidasta laitaan, ja toki ymmärtänet, että ne juhlat, joita blogissa esittelen, on muiden bloggaajien juhlia ja usein yhteistöiden kautta aavistuksen ehkä ”överimmät”.
Vielä kiinnostaisi tietää, koetaanko näyttävät juhlat aina pröystäilevinä? Tosiasiahan on nimittäin se, että esim nämäkin Lauran järjestämät Frozen-bileet tuskin tulivat maksamaan sen enempää kuin kenen tahansa juhlat! Koristeet kierrätetään meidän kaveriporukan kesken, kakku oli saatu tuntuvalla blogialella ja osa koristeista on ebaysta eurolla tai itse tulostettuja. Enemmänkin juhlien järjestäminen on kiinni mielikuvituksesta kuin rahasta.
Ihana kun kävitte <33
Kiitos ihanista juhlista!