Terveiset suoraan 70-luvulta! Meiän porukka otti aamusta nenät kohti Lahtea ja anopin ja appiukon 60vee bileitä. Mitäs sanotte mun uudesta lookista, aika cool eikö :D!
Parasta viikonloppua!
Piti alunperin tulla tänään kirjoittamaan teille jotain ihan muuta (lastenvaatejuttuja), mutta nämä ihanat, onnistuneet kesäpäivät vie mut niin mukanaan, että tekee jatkuvasti mieli fiilistellä täällä bloginkin puolella ihan tätä arjen perusmeininkiä! Alkaako kesän ylistys jo kyllästyttämään? Kyllä se syksyn synkistely sieltä vielä on tuloillaan trust me, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti näistä keleistä, tunnelmista ja ilosta?
Lämmintä on riittänyt koko viikon, mutta tänään paahde tuntui olevana ihan omaa luokkaansa ainakin meillä päin. Silti päätettiin uimisen sijasta lähteä minimuotoiselle pyöräretkelle Vaajakoskella sijaitsevaan Naissaareen. Saatiin ihanilta naapureilta kolmas pyörä lainaan, poljettiin ylämäkeä 30 asteen helteessä ja perillä ihastuttiin täydellisiin maisemiin ja Naissaaren kahvilan tuoreisiin munkkeihin. Taisin jopa matkalla tartuttaa itseeni pienen kipinän pyöräretkeilyyn, niin paljon kesäisempi tapa liikkua kuin hurauttaa autolla perille!
Idea pyöräilyyn lähti siitä, että meillä on Laajavuoren Kona Storesta testiajossa ehkä siistein pyörä ikinä! Mattamusta Konan Dr Good, joka tuntuu kiitävän maanteitä varmasti ja vakaasti kuin juna ja mulle melkein vielä tärkeämpänä, ulkonäkö on jotain niin rentoa, retroa ja letkeetä että hienompaa pyörää tuskin tähän hätään mistään keksisin. Viimeisenä silauksena vielä tuo tavarakori, joka mun ja Minean reissuilla tulee varmaan aina olemaan täynnä retkikamaa.
Vinkkinä muillekin että nyt kannattaa olla pyöränvaihdon suhteen skarppina ja kysellä Kona Storesta tarjouksia tän kesän malleista. Uutta alkaa nimittäin jo ilmestymään ensi kuussa, ja menneistä malleista voi tehdä aika huikeita edullisia löytöjä! (btw, tää ei ollut maksettu mainos!)
Onhan mun vielä ihan pakko loppuun kysyä, että mitä tykkäätte blogin päivitetystä ulkoasusta? Musta se ainakin paremmin kuvaa sisältöä kuin se entinen söpistelykuva, ja pienet uudistukset tuo aina uutta puhtia bloggailuun! Huomenna lupaan arpoa Netflix-voittajan!
Tälle päivälle oli lupailtu sadetta ja ukkosta, joten pelattiin varman päälle ja lähdettiin jo aamusta meidän lähirantsuun uimaan. Mun velikin lähti vielä viikonlopuksi tänne meille, joten Mineahan oli enemmän kun innoissaan useammasta uittajasta. Varmaan mikään muu ei tällä hetkellä saa Mineaan samalla lailla vauhtia ja säpinää kuin tieto siitä, että pian pääsee uimaan. Pimu lauleskeli, hyppi, tanssi ja kiljahteli koko matkan ja kotona odottaessa kamojen pakkaamista. Ja sitä tavaraahan muuten on, siltikin että asutaan parin sadan metrin päässä rannasta..
Uskomatonta, mutta mäkin heitin talviturkin vasta tänään! Aiemmin on tullut vain kahlailtua rantavesissä ja mies on hoitanut tytön uittamisen, mutta nyt uskaltauduin itekin, ehkä pienen painostuksen alaisena. Vesi oli lopulta jopa lämpimänkin tuntuista, joten eiköhän tässä tule vielä pulahdettua kerta jos toinenkin kun tuolla rantsussa nyt kuitenkin lähes päivittäin joutuu käymään. Niin tai joutuu ja joutuu, näin vähäaurinkoisena kesänä näiden uintikelejen toivoisi jatkuvan vähintään koko heinäkuun!
Mun Crocsit ei ehkä olleet ne parhaat biitsikengät, hiekka nimittäin inhottavasti kulkeutuu pohjan väliin ja kotona kenkiä saakin kopsutella puhtaiksi.. Muuten nämä pitsibaltsut on mulla olleet kaikkialla joka päivä, ainakin lähestulkoon 😀
Minea sai kaveriltaan ”tatskoja” ja niitä löytyy nyt koko lähipiirin jaloista ja käsistä! Harmi että ne ehti jo loppua eikä uusia taideta hankkia – musta nimittäin tuntuu, että nää vaan kestää ja kestää eikä kulu millään pois. Toisaalta oon kyllä kummasti ehtinyt tässä parissa päivässä tottua ajatukseen tatuoinnista nilkassa, pitäisköhän..?
Entäs teillä, meneekö päivät samalla kaavalla vai vieläkö siellä jaksetaan reissata?