Lyhyempi hiusmalli

asu-img001 asu-img002 asu-img003 asu-img004 asu-img005

En voi uskoa tätä todeksi, mutta tulin eilen uudelleen kipeäksi! En tiedä, oliko syynä viikonlopun käynti raksalla, jossa hiomapölyn määrä oli valtava, mutta koko toinen puoli naamastani on lähestulkoon käyttökelvoton kovan poskiontelokivun takia. Harvemmin tulee itse käytyä lääkärissä, mutta tänään olisin mennyt, kun kipu ei ole hellittänyt yhtään – ennemminkin vain pahentunut ja levinnyt silmään saakka. Sain kuitenkin jälleen pettyä julkiseen terveydenhuoltoon, ihan niin kuin aiemmin olen pettynyt yrittäessäni saada lapsille lääkäriaikoja, sillä vastaukseksi sain pelkkää ei oota. Taudin tulisi kuulema jatkua vähintään kaksi viikkoa, jotta saisin lääkärille ajan, ja ohjeistukseksi annettiin parannella särkylääkkeillä kotona. Kieltämättä alan ihmetellä, mitä on se Suomen niin toimiva julkinen terveydenhuolto vai onko se saatavilla vain riskiryhmiin kuuluville?

Näissä kuvissa olo oli huomattavasti pirteämpi kuin tänään, ja sitä jaksoi jopa hymyillä kameralle. Pitkän parturointitauon jälkeen sain joku aika sitten jälleen takaisin otsiksen ja tuon ihanan tummemman värin. Hiusvärit pysyvät mulla jostain syystä todella huonosti, ja jo parissa viikossa punertavan oranssi sävy puskee tumman alta näkyviin, mikä on kieltämättä melko raivostuttavaa. Pitäisi ehkä aktivoitua käyttämään hiusmaskeja silloin tällöin pesujen yhteydessä vai auttaisivatkohan ne? Joka tapauksessa, viihdyn niin hyvin nykyään tässä tummassa, aavistuksen lyhyemmässä hiusmallissa, koska olen jopa huomannut pitäväni hiuksia auki edes joskus. Mietin juuri, että on hassua kuinka iän karttuessa ihmisillä usein hiukset lyhenevät, joten onko tämä itsellänikin merkki keski-ikäistymisestä?!

Keski-ikään saattaa täällä olla vielä matkaa, mutta viime aikoina olen huomannut, kuinka rypyt on silmien ympärillä lisääntyneet ja silmäpussit – niistä on turha edes sanoa mitään tällä nukkumisen määrällä! Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna taidan tehdä poikkeuksen, ja lupaan huolehtia paremmin itsestäni. Heti alkuvuodesta aion keskittyä talon asioihin ja pidän kuvaamisesta lomaa lähes kokonaan tammi- ja helmikuussa, lapset saavat olla tunnin pidempiä päiviä hoidossa, jotta ehdin tehdä työasiani päiväaikaan ja koitan jatkossa mennä aikaisemmin nukkumaan. Olisi mahtavaa myös saada lenkkeily jälleen osaksi arkea, ja se mitä eniten odotan on läsnäolo arjessa. Ylikuormittuneena tuntuu olevan mahdoton keskittyä kunnolla mihinkään, ja yöunistakin tulee katkonaisemmat kun mietin töiden aikatauluja ja deadlinet painaa päälle. Viikonloppuisin tuntuu väärältä seisoa lasten kanssa puistossa, kun samaan aikaan tietää kotona odottavan työmäärän olevan ylitsepääsemätön. Ja sitten taas toisaalta, tuntuu pahalta tehdä töitä viikonloppuisin kun sen ajan tulisi olla kokonaan lapsia varten. Teit niin tai näin, mikään vaihtoehto ei ole riittävän hyvä.

Sitähän sanotaan, että lupaukset on tehty rikottaviksi, mutta jospa tällä kertaa saisin otettua edes pieniä askelia kohti oikeaa suuntaa. Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, ja mitä aiotte luvata tänä vuonna?

Kotipäiviä

Viikon kalenteri meni kertaheitolla sunnuntaina uusiksi niin Nikolla kuin allekirjoittaneellakin, kun molemmat lapset tulivat hoidosta kipeinä kotiin. Yskää meillä on ollut jo viikon verran, mutta nyt siihen saatiin vielä kaupan päälle kuume, joka Nooalla on jatkunut tänäänkin. Hoitoon ei siis ole asiaa huomennakaan, joten me ollaan Nikon kanssa otettu useampia läpsystä vaihtoja niin että kumpikin on päässyt olemaan töissä edes jonkin aikaa. Valitettavasti kun meidän töissä hommat ei hoidu pelkästään sijaisilla, vaan poissaolot teettää aina extrahommia tai kasaantuvaa paperipinoa. Onneksi työajoissa on joustoa edes toisella, niin tämä systeemi on toiminut yllättävän jouheasti parin päivän ajan.

noshsyksy-img015

Tässä on samalla tullut pohdittua sellaistakin hankalaa kuviota kuin terveen lapsen hoitoon vieminen sillä välin kun itse olet sairaan sisaruksen kanssa kotona. Noin periaatteessa olen ehdottomasti sillä kannalla, että molempien lasten paikka on tällöin kotona, jos vanhempikin on, mutta toisaalta, laitetaanhan isommat lapset kouluunkin, jos pikkusisarus sairastaa. Tänään myös huomasin, että Minea alkaa hyppiä pitkin seiniä (kirjaimellisesti sohvilla ja tuoleilla), kun on ollut viimeiset kolme päivää sisätiloissa, ja tyttö ihan oikeasti kaipaisi ulkoilua ja erilaista puuhastelua. Miten te muuten yleensä näissä tilanteissa toimitte, oman fiiliksen vai yleisen ymmärryksen mukaan?noshsyksy-img014 noshsyksy-img013

Jos ihmettelette, mitä nämä aavistuksen syksyiset kuvat tässä postauksessa tekevät, niin tarkoitus oli kertoa samalla se, että NOSHin lahjakorttien arvonta on suoritettu ja arpaonni on tällä kertaa suosinut nimimerkkejä Soikku, Minna ja Piia, joiden NOSH-suosikeiksi nousivat muun muassa pehmoinen kylpytakki, Moto jakku ja Linda huivi. Samoja suosikkeja löytyy itseltänikin, samoin tämä kuvissa näkyvä indigonsininen Jenna denimkauluspaita on vaate, jossa voisin viihtyä vaikka joka päivä! Jokaisella varmasti löytyy ne omat turvavaatteensa, jotka on helppo vetäistä päälle myös silloin kun ei keksi mitään päällepuettavaa? Mulla ne on jättimäisiä neuleita ja erivärisiä farkkupaitoja, ja myönnetään, kaapistani taitaa tälläkin hetkellä löytyä farkkupaitoja kolmessa eri sävyssä. Mitä sitä turhaan mennä vaihtamaan kerran hyväksi todettua, koska tärkeintä on kuitenkin se, ettei vaate jää kaapin pohjalle lojumaan. Niitä hutiostojakin nimittäin on vuosien saatossa ostoshistoriaani mahtunut jonkin verran.

P.S. Suuret onnittelut vielä NOSH arvonnassa voittaneille, kurkatkaahan lahjakortit huomenna sähköpostistanne.

Blogikirppis

image

Se on jälleen täällä, jo perinteeksi muodostunut Jyväskylän blogikirppis! Voisi kuvitella, että meikäläisen osalta kaikki ylimääräisen tavaran karsiminen olisi jo tapahtunut muuton yhteydessä, mutta niin sitä vaan taas tuntuu olevan kaikkea tarpeetonta, ja olen kimpsuineni ja kimpsuineni pystyttämässä omaa myyntipöytää kirppikselle. Minulta on tulossa myyntiin paljon lastenvaatetta, yhtä paljon omia vaatteitani ja myös jonkin verran astioita ja erilaisia kipposia ja kupposia. Suurin osa vaatteista ja tavaroista tulee olemaan niin sanottua eurokamaa, mutta ajattelin tällä kertaa ottaa mukaan myös jonkin verran arvokkaampia lasten merkkivaatteita, joten pikkurahan lisäksi suosittelen varaamaan mukaan isompaakin rahaa, mikäli rodinit, gugguut ja muut kiinnostaa. Muistuttelen tapahtumasta vielä ensi viikolla ja samalla voin laittaa kuvaa vaatepinoista, joita olen ajatellut ottaa myytäväksi. Myös snäppiä (@minishowblogi) kannattaa seurailla kirppisinfoilun merkeissä, sillä kuvaan sinnekin tavaraa sitä inventoidessani.

Niin, ja kirppishän siis järjestetään tänä vuonna lauantaina 1.10. klo 12 alkaen Aikuislukion tiloissa Sepänkadulla. Mukana on aika huikea lista bloggaajia, jotka kaikki näet tapahtuman virallisilta Facebook-sivuilta täältä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä kokemuksesta voin sanoa, että pöydät tyhjenevät melko hyvin jo ensimmäisen puolentoista tunnin aikana!

1 2 3 4 5 6 7 39