samistelut kaupungilla

Ollaan Evelinan kanssa otettu vähän kuin tavaksi käydä kerran viikossa kaupungilla ilman lapsia, omasta ajasta nauttien. Kaava menee kutakuinkin niin, että ensin vaihdetaan kuulumiset ruoan äärellä ja sitten pyörähdetään parissa kaupassa. Kuinkas muutenkaan :).. Sanoisin että kuulumisten vaihtaminen tarkoittaa meidän kohdalla noin 80 prosenttisesti puhumista bloggaamisesta ja kiukuttelevista lapsista. Vertaistuki on parasta tukea!

Meillä on Evelinan kanssa toooosi samanlainen tyyli pukeutua, ja aika usein naureskellaan kuinka ollaan onnistuttu pukemaan ihan samoja juttuja päälle meidän treffeille. Eilen käytiin jälleen katsastamassa kevätmuotia ja kas kummaa, molemmilla Converset jalassa ja Vuittonin huivit kaulassa. Paluu teini-ikään ;). Mun huivi onkin muuten jäänyt vielä esittelemättä, mutta tässäpä se – pitkän ajan haave lähti mukaan Pariisin liikkeestä.

   

Vaikkei se kuvista ehkä niin selkeästi näykään, niin tämä asu on aika tyypillistä mua ja viihdyn siinä paremmin kuin hyvin. Eniten tykkään yhdistää arkipukeutumisessa jotain tosi rentoa vähän siistimpään vaatteeseen niin että kokonaisuus säilyy riittävän arkisena. Uusi hiusvärikään ei muuten ole vielä täällä blogissa näkynyt, joten mitäs sanotte?

Kaupunkireissulta en eilen hommannut itselleni mitään, mutta Minealle löysin tulevan kesän varman suosikkiasun. Etsiskelin inkkarilaukkua Hennesin lastenosastolta, kun bongasin tämän pitsisen paitaihanuuden. Vielä farkkushortsit ja sandaalit niin kesä saa jo tulla!

keijutyttö

Viime aikoina on tullut ylitettyä itsensä hyvinkin yllättävillä tavoilla, tänäänkin hyppäsin pyörän satulaan ja hain Minean fillarilla hoidosta! Terveellisemmät ruokailutottumukset on selvästikin saaneet aikaan vähän kokonaisvaltaisemman elämäntaparemontin, sillä huomaan etsiväni arjesta keinoja hyötyliikkumiseen. Reilu viikko sitten aloitin lankutushaasteen, joka alkaa olla jo puolivälissä, ja tänään alkoi uusi haaste, jolla absit pitäisi saada kesäkuntoon. Tähän vielä yhdistettynä juoksulenkit – takuuvarma kesäkunto 2014!

Minean ensimmäinen selfie-poseeraus ;)?

Kuvissa näkyvä keijukaisprinsessa lähti tällä varustuksella hoitopaikan synttärikemuihin. Yhdellä tytöistä oli synttärit, joita juhlittiin pukeutumalla mihin tahansa asuun. Luulin ettei meillä olisi minkäänlaista naamiaisasua Minealle, kunnes muistin kaappiin unohtuneen avaamattoman joululahjan! Keijutamineet niskaan ja kaveriksi Pompin uuden malliston mekko, joka osoittautui hittiostokseksi eikä varmasti jää kesäkeleillä käyttämättä. Pompilta tilasin Minealle itse asiassa taas aikamoisen setin vaatetta ja laitan tänne blogiinkin kasan kuvia, kunhan toinenkin tilaukseni ehtii perille. Huomasitteko muuten, että aika moni suosikkivaate on jo ehtinyt valikoimista loppua? Tietääpähän taas ensi syksynä olla ajoissa liikkeellä..

samassa huivissa äiti ja tyttö

On hassu huomata kuinka mun vaatemieltymykset ja etenkin värit muuttuvat sitä mukaa kun Minealle tulee vuosia lisää. Vauvaa oli kiva pukea valkoiseen ja vaaleanpunaiseen, tummemmat tai räikeät värit ei olisi tulleet kysymykseenkään. Nyt taas koitan ostaa kaikkea muuta kuin vaaleanpunaista, ja parhaiten näin kesää kohden uppoaa värit kuten sininen, valkoinen, keltainen, beige ja muut murretut sävyt. Aika samaa siis kuin omassakin vaatekaapissa!

Överityttömäisten vaatteiden vähitellen hävitessä Minean kaapista olen puolestaan koittanut olla varovainen, etten pukisi tyttöä liian aikuismaisesti. Leikkisyyttä pitää ehdottomasti olla, mutta lapsekas ei välttämättä tarkoita hempeää tai nalle- ja kissaprinttejä. Välillä lainailen Minealle vaatteita omasta vaatekaapistani, kuten tämän H&M:n huivin kauppareissulle. Enkä ihan turhaan lainannutkaan, näyttää se Minealla sata kertaa paremmalta, vai mitä! Mitä teillä käyttää sekä äiti että lapsi vai pysyykö kummatkin omilla vaatekaapeillaan?

1 … 31 32 33 34 35 36 37 38