täydellistä tyttöjeniltaa vailla?

Superluksusta, silmiähivelevää designia, täydellinen rauha, tasokasta ruokaa, rentoutumista ja paras porukka. Millaisista palasista sä kokoaisit sun toiveiden lomaviikonlopun ystävien kanssa?

Kerroin teille jo viime kuussa, että pääsimme KIDE-porukalla portaalin synttärien viettoon yhteistyön merkeissä hulppeaan Långvikin kylpylähotelliin. Jos perinteisesti suomalaiset kylpylähotellit on sitä koko perheen Rantasipi -tasoa, niin Långvik yllätti totaalisesti olemalla ihastuttavan elegantti hemmottelukeidas, johon voisi lähteä aina aika ajoin keräämään uutta energiaa arkimeininkiin. Palvelu, kylpyläosasto, meriympäristö, huoneet – kaikki oli niin viimeisen päälle rauhoittavaa, että Långvik sai multa täydet pisteet ja kaipuun lomafiiliksiin uudelleen mahdollisimman pian!

       Uskon, että Långvik on parhaimmillaan pariskunnan romanttisena viikonlopun viettopaikkana, mutta eipä jää yhtään huonommaksi tyttöjeniltakaan. Tyttöporukalla ohjelmassa voisi olla muun muassa erilaiset kauneushoidot hotellin spassa, shampanjatasting Långvikin viinikellarissa, illallinen huipputason ravintolassa ja seuraavana aamuna rentoilua allasosastolla terveellisten hedelmädrinkkien ja pikkunaposteltavien kera. Isommalla porukalla oleskeluun voisi lisätä luksusta vielä entisestään – hotellilta kun löytyy ihan oma elokuvateatteri ja yksityisyökerhokin, joita voi vuokrata omaan käyttöön. Mitkä unelmapolttarit Långvikissä viettäisikään!

Erikoisinta ja ihaninta (upeiden puitteiden lisäksi) Långvikissä oli se, että siellä itsensä tuntee erityiseksi. Arjessa olen äiti, jolla on tuhat rautaa tulessa koko ajan, mutta rentoutuessani arvostan vaivattomuutta sekä sitä, ettei hyvän olon eteen tarvitse ponnistella. Långvikissä meitä odotti pöytä täynnä herkkuja, saunallinen sviitti merinäköalalla, ystävällinen henkilökunta, pehmeä sänky ja hyvä seura. Olisinko voinut enempää toivoakaan! Ruokana tarjoiltiin maistelumenu, jonka jokainen suupala yhdessä viinien kanssa oli vaativillekin makuhermoille täyttä herkullisuutta alusta loppuun, eikä aamupalakaan jättänyt mitään toivomisen varaan.

Arvatkaa mikä on kaikkein parasta? Se, ettei tämä kerta Långvikissä varmasti jäänyt viimeisekseni. Uusi reissu on jo suunnitteilla, ja niin suosittelen teitäkin tekemään mikäli  haaveissa on pieni irtiotto jossain astetta paremmassa paikassa. Tai käykää edes tsekkaamassa paikan ravintola, sekin on yksistään kokemisen arvoinen!

autetaanko yhdessä?

Mitä väriä laittaisin makkarin seinään? Uudet yöpöydätkin ois aika kivat! Harmi kun Pompin keltaiset sukkikset ehti loppua! Onko sunkin lapsella nyt se ärsyttävä uhmavaihe?! Mä en vaan millään keksi mitä tänään syötäisiin.. 

Me kaikki eletään omaa arkeamme ja painitaan omien ongelmiemme parissa joskus ihmetellen, miksei meillä voi mennä yhtä hyvin kun jollain toisella. Maailmasta löytyy ihan varmasti aina joku, jonka asiat on joko paremmin tai huonommin kuin omamme! Me bloggaajatkin monesti annetaan elämästämme sellainen kuva, että suurin huolenaiheemme olisi se, kuinka asetella aamupuuro lautaselle mahdollisimman nätisti tai mistä löytää sesongin suosituimmat leikkokukat. Eikä siinä mitään, kevyemmät aiheet vastapainona omalle arjelle on enemmän kuin tervetullutta!

Välillä on kuitenkin paikallaan pysähtyä pohtimaan, onko omat ongelmat (vaikkakin kuinka isoja ja vaikeita olisivatkin) maailman mittakaavassa enää sittenkään niin suuria. Tai olisiko minusta auttamaan jotain toista, jolla on vielä vähemmän kuin itselläni? Ihan liian moni elää vielä nykymaailmassakin ilman kotia, koulutusta, vanhempia, terveydenhoitoa tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Samaan aikaan kun me eletään kulutushysterian ytimessä, huomaten puutteita elämässämme ainoastaan silloin kun markkinoijat niitä meille mainoksillaan luovat.

Mitä sanoisit jos kertoisin, että sulla ja mulla on mahdollisuus tarjota edellytykset parempaan elämään sitä tarvitseville? Ja vieläpä aika pienellä panostuksella. Plan on nimittäin päättänyt kevään kampanjallaan herätellä meitä ajattelemaan vähän omaa napaa pidemmälle, tarkoituksena kerätä kolmessa kuukaudessa 1000 uutta kummia kehitysmaiden lapsille. Kummina lahjoittamasi raha suunnataan kummilapsesi elinolojen parantamiseen koko yhteisössä, jolloin avullasi on kauaskantoiset vaikutukset. Kummilapsi saa koulutusta, puhdasta vettä sekä edellytykset terveempään elämään – sinä saat auttamisen lisäksi mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin sekä seurata kummilapsesi elämänvaiheita ja yhteisön kehittymistä. Kaiken tämän lisäksi voit käydä kirjeenvaihtoa kummilapsesi kanssa, ja näin päästä konkreettisesti seuraamaan apusi vaikutuksia lapsen elämässä. Turhat selitykset siitä, ettei tukesi lopullisesta määränpäästä ole tietoa on siis perusteettomia Plan-kummina.

Apua siis tarvitaan, ja jokainen meistä voi auttaa omalla tavallaan – ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi tai lukemalla tietoutta asiasta täältä ja jakamalla sivun vaikkapa omassa facebookissa. Voihan hyvinkin olla että joku kavereistasikin innostuu asiasta ja antaa tukensa hädässä oleville lapsille. Eiköhän laiteta yhdessä hyvä kiertämään!

enää viikko!

Viimeinen viikko sokerilakkoa menossa, jonka jälkeen kuukausi on jo lakkoiltu. Välillä on tuntunut vähän toivottomalta, ehkä jopa turhalta vältellä valkoista sokeria, kun kuitenkin samaan aikaan sallii itselleen banaanit, päärynät sun muut sokeriset hedelmät. Vieroittuuko tässä nyt ihan oikeasti sokerista, vaikka sitä tulee jossain muodossa nautiskeltua lakon aikanakin? Herkuista ei ole ollut vaikea kieltäytyä, mutta loppua kohden on tullut pientä kyllästymistä – olisi niin kiva syödä mitä huvittaa.

Kyllä! Aamupalapöydässäni näyttää useinkin näin ruuhkaiselta :). Lempparini numero yksi on tällä hetkellä Valion pehmeä rahka, marjat, kauraleseet ja kaneli.

Tuntuuko musta vaan siltä vai onko erilaiset lakot nykyään aika kovassa huudossa? Viljat, maitotuotteet ja sokeri on monella kiellettyjen listalla, joko vatsan hyvinvoinnin vuoksi tai ihan muuten vaan. Musta jo pelkän sokerin karsiminen ruokavaliosta on saanut arjen pyörimään yllättävän paljon (turhan paljon..?) ruoan ympärillä. Ihan kuin hyvästä tarkoituksesta olisi mulle tullut melkein kuin syömishäiriö, ja jokainen suupala on tarkkaan harkittu.

Jatkossa kultainen keskitie lienee se kaikkein paras vaihtoehto mulle eli runsaalla kädellä aion karsia sokerinkäyttöäni jatkossakin ja rahkat, marjat ja hedelmät tulivat jäädäkseen. Ehdottomasti tämä lakko on kuitenkin ollut hyvä juttu näin väliaikaisena ratkaisuna, uskon nimittäin päässeeni kovimmasta sokerihimosta eroon. Tai senhän näkee vasta ensi maanantaina, olenko kaksin käsin tunkemassa kakkua ja karkkia nassuun :).

1 7 8 9 10