Jos meikäläisen vaatekaappia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti tumma. Itse en näe sitä kuitenkaan synkkänä, koska useimmiten päälle päätyy tummien sävyjen kaveriksi myös vaaleita vaatteita tai vähintään jotain kirkasta huulipunaa, joka mielestäni kivasti piristää koko asun. Syksyisin ja talven lähestyessä värit vähenevät vaatevalikoimissani vielä entisestään, sillä onhan kaupatkin pullollaan tummempia ja poltetumpia sävyjä kuin mitä kesällä – vuodenaikaan katsomatta kukkakuosit on kuitenkin juttu, joka säilyy vaatetuksessani, pohjavärit vain saattavat vaihdella säätilojen mukaan.
Sama juttu kuin vaatteissa, päivitän yleensä myös meikkejäni sen mukaan kuinka paljon (tai tähän vuodenaikaan vähän) aurinko paistaa tai kuinka kalpea ihoni on. Olen loppujen lopuksi ihan tosi surkea meikkaaja enkä siksi omista mitään överimäärää meikkejä, mutta jotain perusjuttuja kuitenkin. Kesällä olin ihan intona oransseista huulipunista ja persikkaisista poskista, pikkujouluihin kaivan aina saman Lumenen kirkkaanpunaisen luottohuulipunan ja keväällä sävyt on nudea tai muuten vaan hillitympää. Uusimpana juttuna innostuin muutama viikko sitten (kyllä, tämä trendi on kohta jo so last season ja mä vasta olen lämpenemässä sille!) luumunpunaisista huulista ja kävin matkalla ystävien tupareihin ostamassa Kicksistä ihanan syksyisen mattahuulipunan viininpunaisena. Arvoin pitkään kevyemmän, voidemaisen värin ja tämän intensiivisen luumupunan välillä, mutta päädyin lopulta voimakkaampana väriin sillä perusteella, että se toimii myös kevyempänä versiona kun alle laittaa huulirasvan pohjustusvoiteen sijasta. Näin arkena en oikeastaan osaisikaan käyttää kovin dramaattista, täysin mattapintaista huulimeikkiä, vaan mulle paremmin sopii väri, joka varmasti erottuu muttei ole liian shokeeraava.
neule ja paita: Bik bok / hame: H&M / huivi: Vila / laukku: Mango / kengät: Nike
Näissä kuvissa on huulipunan lisäksi muutakin uutta, sillä paita, hame ja neuletakki on kaikki tämän syksyn hankintoja. Lupasin itselleni karsia vaatekaappiani oikein urakalla ennen lauantain blogikirppistä, ja jatkossa yritän kiinnittää enemmän huomiota vaatteen kestävyyteen ja ajattomuuteen. En haluaisi vaatekaappiini enää yhtäkään kertapesussa nyppyyntyvää neuletta, talvella sähköistyvää puseroa tai hetkessä muodikkuutensa menettävää vaatekappaletta. Ehkä turhan kunnianhimoinen ajatus, mutta etenkin tuo uuden kodin valmistuminen saa ajattelemaan tavaroiden turhuutta ja sitä, kuinka paljon stressittömämpää olisi muuttaa pienempää kuormaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meidän tulisi hankkiutua kaikesta sellaisesta eroon, jota emme ole viimeiseen puoleen vuoteen tarvinneet! On ihan turha istua odottamassa sitä päivää, kun jokin esine tulee taas tarpeelliseksi – tuskin sitä nimittäin koskaan edes tulee.