Syksyn synttäriputki käynnistyi sunnuntaina iltapäivällä, kun lähdin lasten kanssa suoraan Helsingistä kotiuduttuani Katriinan tytön Nean synttäreille. Moni teistä varmasti muistaakin Katriinan, joka vielä noin vuosi sitten kirjoitti suosittua Hetkiä-blogia? Ystävyys Katriinan kanssa alkoi aikoinaan blogin kautta, kun aloimme porukalla jutella Tampereen minimuotikirppiksellä (jossa meikäläisen ei edes alkujaan pitänyt olla!), ja vaikka bloggaaminen on Katriinan osalta ohi, niin onneksi ystävyys on silti säilynyt. Jossain vaiheessa muistan huvittuneena seuranneeni blogiemme kommentointia, kun lukijoita epäilytti, onko blogiporukkamme ystävyys täysin aitoa. Tottahan se on, että joidenkin kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin toisten, mutta vähintään kerran päivässä tulee kuulumiset vaihdettua whattsappin puolella.

Katriinan tuntien osasin jälleen odottaa jotain ihanan herttaista ja söpöä! Kerran Katriina päätti, ettei panosta seuraaviin juhliin juuri lainkaan, mutta lopulta kaikki oli viimeisen päälle laitettu – minkä sitä esteetikko luonteelleen voi, haha. Nyt teemaksi oli valittu teekutsut, ja Katriina oli ostanut kertakäyttöisten pahviastioiden sijaan ihanan posliinisen teeastiaston, joka oli katettu jopa lastenkin pöytään. Usein huomaan synttäreiden lähestyessä tuskastelevani sitä, ettei istumapaikkoja ole riittävästi, ja ruokailut joutuu hoitamaan kahdessa osassa niin että lapset syö ensin ja vasta sitten on aikuisten kahvitteluvuoro. Katriina oli keksinyt tähän loistavan ratkaisun kasaamalla tilapäisen pikkupöydän betoniharkoista ja vanerilevystä. Pöytä oli suunniteltu synttäreitä varten, mutta se toimii varmasti loistavasti myöhemmin terassilla tai miksei ihan lastenhuoneessakin piirustuspöytänä. Tuoliongelmaltakin säästyy kun korvaa tuolit näteillä tyynyillä!

Koristeluiden lisäksi myös tarjoilut oli erityisen maistuvat, eikä muuta voi olettaakaan kun mukana oli Katriinan miehen Timon tekemiä porkkanamuffinsseja. Tiedän, että sielläkin ruudun takana on muutama, jotka on tuota ohjetta täältä kyselleet, mutta koska resepti on Timon suvun ylpeys, ei mulla ole lupaa jakaa sitä blogissa. Katriina kuitenkin muistaakseni lupasi laittaa sen sähköpostilla jakoon, joten innokkaimmat voi meilata mulle, ja mä laitan viestiä sitten eteenpäin.

Nooa oli isompien lasten joukossa jotenkin erityisen murunen, kun toinen hörppi muiden mukana mehua teekupistaan ja pokkana valkkaili pöydästä herkkuja suuhunsa. Tyypillä riittää temperamenttia enemmän kuin porukkamme muilla lapsilla yhteensä, ja jos jotain ei saa tehdä oman pään mukaan tai isosiskon perässä, niin sen kuulee varmasti kaikki lähistöllä hengailevat. Välillä mietin, mihin Nooan kanssa vielä myöhemmin joudutaan, mutta eikös se päättäväisyys ole vain hyvä juttu siinä vaiheessa, kun pitäisi itse alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästään? Vai johtuukohan tämäkin vain siitä, että tuolle pienelle hymyilevälle jäätäpäälle on lähes mahdotonta sanoa ei, ja niinhän se taitaa olla, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Loppuvuoden meillä onkin vähintään yhdet lastensynttärit per kuukausi, joten omalle dieetilleni olen surutta sanonut hyvästit, ainakin toistaiseksi. Tuntuu vähän hassulta ajatella, että tässä tosiaan eletään jo elokuun puoliväliä, yhtäkkiä se onkin jo joulu ja siitä seuraavana muutto uuteen kotiin! Tänään kävimme vielä illalla pyörähtämässä raksalla, ja taas sitä kummasti keksi vaikka kuinka monta asiaa, jotka nyt tekisimme toisin, mutta olen päättänyt suunnata katsetta kohti tulevaa ja keskittää energiani siihen, mihin vielä on mahdollista vaikuttaa. Olisiko teillä heittää vinkkejä esim moderneista keittiöistä tai kertoa kokemuksia mikrosementin laittamisesta itse?