ISIN VIIKONLOPPU

isanpaiva6isanpaiva2Mulla oli vaikka miten loistavat suunnitelmat tätä isänpäivän postausta varten, mutta lopulta kävikin niin että tajusin vasta tänään illalla ettei sitten tullut otettua yhden yhtäkään kuvaa Nikosta ja Mineasta yhdessä. Tosi usein viikonloput on niin täynnä vieraita ja touhua ettei kameralla saa ikuistettua niitä kivoimpia hetkiä. Eikä se oikeastaan haittaakaan, tärkeintä on että niitä hetkiä saa elää tosielämässä!

Muistan joskus nähneeni pohdintaa siitä, onko isänpäivän tarkoitus antaa isille mahdollisimman paljon omaa aikaa vai aikaa lapsensa kanssa. Meillä kummatkin ymmärtää sen niin että isiä hemmotellaan, mutta tietenkin päivä kuuluu viettää perheen kanssa – lapsihan sen isin tekee. Lauantaina lähdettiin oman perheen ja mun vanhempien kanssa käymään Naissaaressa moikkaamassa joulupukkia, Minea ihme kyllä uskalsi mennä viereen seisomaan ja kertoi omat joululahjatoiveensa pukille. Samalla päästiin tekemään omat kynttilät, syötiin riisipuurot lounaaksi ja päivä lopeteltiin syömällä vielä illalla ulkona.

     isanpaiva1 isanpaiva13Tänäänkin oli suht tapahtumarikasta, eka aamu alkoi lahjojen kantamisella sänkyyn ja siihen pusut ja halit päälle. Minea kattoi Nikolle aamupalan niin intoa täynnä, ettei malttanut odottaa sämpylöitten valmistumista, vaan isin aamu starttasi sitten about viidellä pähkinällä. Nätisti muumikulhosta tarjoiltuna tietenkin! Poikkeuksellisesti jätin täytekakun tekemättä ja tein Nikon toiveesta eilen porkkanakakkua ja tänään mokkapaloja. Leikkelin kakkuun koristeeksi viikset, joita ajattelin vielä ens viikolla hyödyntää niissä Minea&isi-kuvissa mitkä piti ottaa jo viikonloppuna. Ehkä kuvista saa hyvät isänpäiväkortit ens vuodelle..

isanpaiva7isanpaiva4isanpaiva12Lahjoista en muuten ottanut mitään paineita, vaan valkkasin Minean kanssa Nikon näköistä perusvaatetta eli sukat, T-paidan ja huivin. Hoidossa Minea oli tehnyt hauskan käsitaulun ja kortin, jossa oli isiä kuvaavia asioita tyyliin isi syö tortillaa, isi näyttää Nikolta, isi haluaa herätä kun Pabloa pitää käyttää ulkona. Muuten ihan jees, mutta rohkenen suuresti epäillä tota viimeistä haluaa herätä kohtaa!

Miten teillä sujui isänpäivä? Mitä keksitte antaa lahjaksi, jotain tarpeellista vai extrakivaa erikoispäivän kunniaksi?

HALLOWEEN PARTYT

 

Kokoonnuttiin taas meiän huippuporukalla tänään iltapäivällä Katriinan luokse fiilistelemään halloweenia. Oltiin sovittu että pukeudutaan, mutta muuten vaan otetaan iisisti, vähän herkutellaan ja vaihdetaan viikon kuulumiset. Paitsi että uskomaton Katriina oli hommannut taas pöydän täyteen herkkuja, bilerekvisiittaa ja tietenkin vetänyt koristelutkin viimeisen päälle! Tässä teillekin hyviä ideoita halloween-bileisiin viikonlopulle, vai onko teillä aikomus juhlia?

Minealle kaivoin kaapista kaksi asuvaihtoehtoa, ja ylläri että tyttö valitsi niistä sen prinsessamaisemman. Keijusetillä sitten lähdettiin näihin bileisiin ja äitille jäi kissankorvat, vaikka näillä silmäpusseilla vampyyri olis varmana ollut sata kertaa parempi vaihtoehto!

Pakko muuten sanoa että loppujen lopuksi mä rakastan teemabileitä yli kaiken, vaikka ne aluksi tuntuukin usein tuottavan päänvaivaa pukeutumisen suhteen. Aika pienellä vaivalla sitä kuitenkin saa jo jotain aikaan, ja lasten kamoja kannattaa ehdottomasti hyödyntää itekin. Teemat voi tietty juhlien järjestäjällekin olla melkoinen projekti, mutta ite luotan aina googlen tai instan ideoihin ja niistä koitan varioida jonkun supersimppelin version omiin tarkoituksiin. Toinen hyvä vaihtoehto on tilata hyvissä ajoin netistä rekvisiittaa kattauksiin, Katriina sanoi jälleen löytäneensä Decora Housesta ja ihan paikallisista marketeista vaikka mitä kivaa. Tarjoilutkin oli tällä kertaa valmiina ostettu, joten ei niistä juhlista aina tarvitse mitään megastressiä ottaa!

Lapset veti taas tutut sokeriöverit ja riehui pitkin poikin niin että säälitti jättää kaikki se sotku Katriinan siivottavaksi :/ Me äitit puolestaan taidettiin innostua vähän liikaakin photo boot -kamoista ja irvisteltiin kameralle ties missä tamineissa. Just tällaista irroittelua sitä kaipaakin perusarjen tylsyyden keskelle! Oiskohan seuraavana vuorossa pikkujoulut, mitäs sanotte tytöt?!

Kiitos vielä ihanat Katriina, Evelina, Essi, Laura ja Paula <3

P.S. Huomenna blogissa Sobean housujen arvonnan voittaja!

 

PÄIVÄ BAMBINA

Päivä tai pari, Minea on nimittäin viihtynyt lähes koko eilisen ja tän päivän uudessa bambinaamarissaan, josta aluksi epäilin suostuisiko tyttö pitämään sitä päässään ollenkaan. Tänään vietettiin ystävän lapsen 3-vuotissynttäreitä, ja kutsussa pyydettiin pukeutumaan johonkin asuun. Valmistakin rekvisiittaa meiltä olisi löytynyt, mutta bongattiin eilen Lindexiltä kivoja naamareita, joista Minea valkkasi itelleen bambin, ja kaupoilta kotiuduttua naamari on ollut kuin liimautunut tytön naamalle! Se päässä on eilen ja tänään tanssittu ja leikitty, kilsan matka synttäreille piti sekin kävellä naamari naamalla.

Joskus sitä vaan yllättyy, kun luulee arvaavansa mitä tuon pienen tytön päässä liikkuu, mutta lopulta se voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Hyvänä esimerkkinä tämä Lilla Companyn mid season alesta tilattu rodinin seepramekko*. Olin etukäteen niin satavarma ettei se kelpaisi Minealle, kun kaikki lempparimekot on väriltään joko pinkkiä tai vaaleanpunaista, mutta heti mekon nähtyään Minea hyppäsi mun kaulaan halaamaan ”kiitos äiti tästä ihanasta mekosta!” ja minne vaan ollaan lähdetty on ekana ehdotuksena ollut vaatteita valittaessa seepramekko. Mekon tilasin ihan vaan siksi että ite tykästyin siihen näin vähän jälkijunassa, mutta onhan se aika iso plussa että tuo pikkupimukin tykkää. Vai sanoisinko että tällä hetkellä rakastaa.

Vaikka meillä oli synttäreille matkaa tosiaan sen kilsan verran, niin voin sanoa että vähitellen alkaa tuntea olevansa raskaana. Nyt alkaa olla jo samanlaiset olot kuin Mineasta oli suunnilleen viikolla 34, eli pienikin urheilullinen suoritus saa hengästymään melkein puuskuttamisen partaalle ja maha (vaikka ei vielä mkään iso ookaan) tuntuu jatkuvasti painavan alaspäin. Ehkä inhottavinta on juurikin se paineentunne ja se, että kävelykin saa paikat särkemään niin ettei seuraavaan pariin tuntiin melkein pysty liikkua ollenkaan.

Kaikki tää on mulle ihan uutta enkä tiedä kuuluuko se normaalisti tähän vaiheeseen, kait lantio ja luut jo jotain valmistautumista tekee jo tässä vaiheessa raskautta, mutta täytyy asiasta vielä huomenna mainita neuvolassakin. Paikoillaan ollessa ja rennosti ottaessa ongelmaa ei ole, ainoastaan vähänkin reippaampi kävely tai koko päivän liikkeelläolo saa aikaan sellaisen aavistuksen epämukavan olon. Moni kaveri on kyllä varoitellut siitä, kuinka tokassa raskaudessa kaikki tapahtuu aikaisemmin, mutta ei kai nyt ihan vielä sentään! Kun viimeksi pääsin superhelpolla kaiken suhteen, kuvittelin että tällä kertaa kärsin vaivoista ehkä sen viimeiset pari viikkoa.. Sanokaa mulle pliis, että tää on ohimenevää ja ensi viikolla jo kroppa toimii taas normaalisti! Vai onko tää jotain kohtalon ivaa ja tarkoittaa mulle pakkorauhoittumista loppuraskauden ajaksi?

*mekosta saatu alennusta

1 26 27 28 29 30 31 32 37