Koitan Minean vaateostoksissa nykyään panostaa määrän sijasta laatuun, mutta tietty meidänkin tulee ostettua jonkin verran Lindexiä ja Hennesiä. Etenkin näiltä ketjuilta löytyy välillä superkivoja kuoseja eikä laatu välttämättä ole yhtään sen huonompaa kuin ns merkkivaatteissakaan – iso miinus vaan on huono jälleenmyyntiarvo, joka lähes poikkeuksetta tekee näistä vaatteista yhden lapsen vaatteita. Sekin on ihan varmaa että eettisyys, suomalainen yrittäjyys ja hyvät materiaalit maksaa, plus siihen vielä päälle brändin tuoma lisäarvo, joka voi monesti olla aika isokin siivu vaatteen hinnasta. Se on kuitenkin juuri se osuua, josta ne pienyrittäjät saavat tienestinsä, eikä ainakaan Suomessa yrittäjän tie ole se kaikkein helpoin.
Kalliita lastenvaatehankintoja tuskin kuitenkaan voi itselleen ihan pelkällä yrittäjyyden kannattamisella perustella, ja omalla kohdallani paras on kultainen keskitie. Perusvaatteeksi valitsen ostarien ketjumerkkejä, spesiaalimmat yksilöt hankitaan laatumerkeiltä. Näiden kuvien setti on päästä varpaisiin Hennesiä ja mielestäni hurjan söpö, leggarit varmasti yhdet viime viikkojen käytetyimmistä. Hoitoon en uskalla Minealle pukea niitä kaikkein parhaimpia ja kalleimpia vaatteita, mutta näissä voi jo remutakin välittämättä siitä onko kaikki kisun korvat vielä päivän päätteeksikin tallella.
Millä perusteilla teillä shoppaillaan? Ratkaiseeko hinta, laatu vai ulkonäkö?
Noista sun mainitsemista kaupoista löytyy tosiaan aika kivoja vaatteita, mut oon samaa mieltä sun kanssa tuosta mitä puhuit eettisyydestä ja sen tärkeydestä.
Meillä ratkaisee usein laatu, mutta näitä halpoja kivojakin tulee ostettua.
Kaikkein harmittavin tilanne on silloin kun ostaa jotain mielestään laadukasta, mutta lopulta tuote osoittautuukin korkeintaan halpisketjujen veroiseksi. Onneks meillä on kyllä toistaiseks vielä säästytty näiltä, mutta enemmän tilatessa sekin on varmasti vielä edessä..
Laatu ja ulkonäkö merkitsevät eniten, toki hintakin katsotaan. Kotimaisuus, eetisyys ja kieltämättä myös jälleenmyyntiarvo ovat tärkeitä juttuja myös. Tällä hetkellä suosikkeina on Gugguu, Papu ja Aarrekid, mutta Hennesiltä ja Lindexiltä hankitaan myös vatekaappiin täydennystä. Ihana neiti siellä söpöissä vaatteissa! Katsoin samoja kissaleggareita Hennesillä, supersöpöt 🙂
Samoja lempparinerkkejä on teilläkin kun mulla! Näillä merkeillä tosin mallistot on sen verran pieniä, että ihan päästä jalkoihin ei näihin merkkeihin voi päivittäin pukea :).
H&M:llä oli tänä syksynä kivan näköisiä lastenvaatteita, täälläkin tuli tilattua muutamia pupu- ja kissakuosisia vaatteita 🙂
Pupuleggarit löytyy meiltäkin :). Ja tosiaan, tänä syksynä mallisto oli musta kivempi kuin Hennesillä vähään aikaan!
Ostin paljon vaatteita H&M:lta silloin, kun tyttö oli pieni. Trikoovaatteiden laatu oli ainakin silloin tosi kilpailukykystä ja hinta/laatu oli kohdallaan. Nyt olen suosinut kyseisen ketjun vaatteita aina vain vähemmän. En tiedä, onko kyseessä kyllästyminen vai se, että kyseisen ketjun vaatteita on ihan kaikilla lapsilla. Hyviä vaatteita ovat, en lähde sitä kieltämään.
Musta tuntuu että pienten lasten puolella Hennesin vaatteet on söpömpiä ja isompien puolelle siirryttäessä niistä tulee enemmän sellaista ’ei ikimaailmassa meille’ kamaa :). Jospa se syy ois teilläkin siinä..
Meilläkin suositaan etenkin h&m:ää perusvaatteiden ostopaikkana. Siellä vaan mun mielestä on hinta-laatusuhde aika lyömätön. Etenkin pienille tytöille siellä on aina tosi kivat valikoimat. Silloin kun Saga oli vielä alle 140cm, sieltä löytyi vaikka mitä kivaa. Isojen tyttöjen vaatteet on aika teinimäisiä ja pojille taas ei oo läheskään niin kivoja juttuja.
Ihan samaa mieltä tosta isojen tyttöjen teinimäisyydestä, kuka haluu alakouluikäiselleen pukea jotkut tekonahkahousut.. Hinta-laatu on kyllä kohdillaan, mutta aiheuttaa ainakin mun kohdalla sellaisen nää on niin halpoja, voin ostaa sata -reaktion, mikä ei ehkä oo niin kauheen toivottavaa :).