Parasta tällä viikolla on ehdottomasti se, että mulla on aavistuksen kevyempi työviikkoa ja loppuviikolla on vielä tiedossa pari blogijuttua ja bloggaajakavereiden kanssa höpöttelyä. Täällä Jyväskylässä meillä bloggaajilla on aika minikokoiset piirit, mutta onhan se hieno juttu, että edes jotain tapahtuu välillä, ja yhteyttä tulee joka tapauksessa pidettyä viikoittain. Edelleenkin harmittaa se, että missaa niin monia kiinnostavia kutsutapahtumia Helsingissä, mutta katotaan nyt jos sitä vaikka äitiysloman alettua pääsisi käymään jollain pienellä minilomalla.. Viime kerrastahan meillä onkin Evelinan kanssa niin hyvät muistot (yeah right!) kun myöhästyttiin älyttömien ruuhkien takia noin puolella tunnilla.. Ja mehän muuten oltiin koko ajan jonotettu väärällä kaistalla, kun vieressä autot viuhtoi ongelmitta ohi. Maalaisidiootit isossa kaupungissako?
Mä vakavissani luulen että mun raskausmaha kasvaa vaiheittain, ja yhtenä aamuna sitä vaan yllättäen herää astetta isomman mahan kanssa. Viime viikolla tais taas olla tällainen kasvuvaihe, kun nyt on saanut kaappeja kaivella kuumeisesti että löytäisi jonkun aluspaidan joka ei jatkuvasti nouse mahan päältä. Yhtään t-paitaa en enää voi käyttää, vaikka oon aina kuvitellut ostavani muutenkin suht väljiä paitoja – väljyys alkaa kyllä jo saada ihan eri mittasuhteet tässä vaiheessa! Päätin sitten tänään että viime aikojen neuleostosten lisäksi mun on viikonloppuna suunnattava hamstraamaan trikoopaitoja, eikä yhtään huonompi juttu olisi paksumpi talvitakkikaan puistoilutarkoituksiin. En yhtään muista millä menin viime raskauden kylmimmät kelit, mutta se on varmaa ettei sitä reuhkaa oo säilötty varastoon odottamaan seuraavaa raskautta.
Mun onni on ollut lämmin alkutalvi, ja oikeastaan se että vielä on voinut vetää rotsi auki -meinigillä silloin kun liikkuu autolla paikasta toiseen. Nahkatakin päällensä pukemisesta ei muuten voisi haaveillakaan eikä kyllä taitaisi moni muukaan takeista mahtua. Mun ehdottomasti ominta tyyliä on yhdistää jotain vähän siistimpää (mitä ei tässä asussa ole sitten ripaustakaan :D) ja totaalisen rentoa niin että lopputulos on hyvässä tasapainossa. Ehkä liiankin usein tosin huomaan meneväni tällä täysrento-tyylillä, kun kotoa lähtiessä tulee aina niin kiire ettei välttämättä ehdi edes tukkaansa harjata. Se on muuten ihme juttu, että heti lapsen saatuani mulla meni kaikki aikataulut uusiksi ja nykyään tulee juostua viime tipassa tai pari minuuttia myöhässä joka paikkaan. Enää ei voi edes syyttää sitä, että Minean pukemisessa menisi niin kauan, vaan pahempi on se että luulee ehtivänsä vielä pari juttua, kunnes on jo auttamattomasti myöhässä.
Pakko on vielä mainostaa näitä biker bootseja, jotka tarttui mukaan markettireissulla ja siitä lähtien ne on kulkenut jalassa lähes joka päivä. Just sitä mulle tyypillistä tyyliä, rennot mutta yhdistyy kivasti siistimpäänkin kokonaisuuteen. Voisin jopa hurjastella joku päivä ja testata miten nämä kävisi paksun neuleen ja mekon tai hameen kanssa. Ja vinkkinä vielä teillekin, ei ollut hinnalla pilattu nämä cittarin kengät!
