MITEN MENIKÄÄN PÄÄSIÄINEN

8 huhtikuun, 2015

Pääsiäisen kuvat ja kuulumiset meinasi unohtua julkaisematta kokonaan, kun olin eilen jo niin normaaliarjessa. Tänään muuten teinkin sitten jotain täysin normaalista poikkeavaa ja kävin parin tunnin ajan töissä osallistumassa yhden työryhmän palaveriin. Juttu ei olisi tietenkään ollut pakkollinen nyt äitiyslomalla, mutta projekti alkoi jo viime syksynä, jatkuu parin vuoden ajan ja ajattelin että olisi kuitenkin mielenkiintoista pysyä hommassa mukana edes jollain tasolla. Jo pelkkä parituntinen täysin erilaisissa ympyröissä tuntui kivalta vaihtelulta, ja auringonpaisteessa kotiinpäin ajaessa tuli sellainen olo, että kyllä me tästä Nooan huutoajastakin selvitään tai ihan mistä vaan, aika menee niin nopeasti ja kohtahan jo kuitenkin on kesäkin! Miten sitä jaksaisi kaikkea tätä syksyllä kun on pimeää ja kylmää, kertokaa te? Ei voi kuin todeta, että onneksi meillä on molemmat kevättalven lapsia!

No mutta pääsiäinen! Täällähän ollaan sen verran eteläsuomalaisia että virpomiset hoidettiin perinteisesti jo edellisellä viikolla, ja itse pääsiäisenä sai keskittyä asian ytimeen eli munien syömiseen. Ensin ajateltiin lähteä Lahteen, mutta laiskuus voitti kun muistin että lapsimessut tulee jo seuraavana viikonloppuna, ja ajamista olisi kertynyt ihan kiitettävästi viikon sisään. Pyhät siis vietettiin ihan kirjaimellisesti tekemättä mitään sen ihmeempiä, ulkoiltiin, kokkailtiin, maalattiin munia ja herkuteltiin kinder-piirakalla.

Sunnuntaiaamuna Minea sai kartan kanssa etsiä olkkarista pääsiäispupun piilottamat suklaaherkut, ja aika sopivasti sattui meidän pihalla loikkimaan jänis, josta sitten tarinoissa tulikin pääsiäispupu joka yöllä kävi jättämässä kartan ja jemmaamassa munia. Muuten hyvä, mutta illalla pyöri vielä puput mielessä kun nukkumaan mennessä Minea varmisteli ettei pupu pyöri meidän asunnossa tulevanakin yönä. Tai jos pyörii niin saa ainakin kuulema pysyä poissa Minean huoneesta.

Pupun piiloista löytyi suklaata, vaikka edellisen viikon virpomissuklaatkin vielä on suurimmaksi osaksi syömättä. Sekin johtuu vain siitä, että mä olen koittanut nyt parina päivänä vähentää suklaan syömistä, jos se sattuisi helpottamaan Nooan mahavaivoja ja itkuja. Epätoivoissani ostin ylihintaista (ja todennäköisesti täysin turhaa) Cuplatoniakin kokeiluun, mutta kaikkea toivoa en meinannut sen varaan jättää! Miten en muuten etukäteen keksinyt, ettei pääsiäispiiloissa ole pakko olla vain suklaata, vaan esim Frozen-tarrat tai pikkunuket olisi ollut paaaaljon kovempi juttu..

Ja mitäs sanotte mun pienestä pääsiäispukeutujasta? Olisi niin tehnyt mieli piirtää pienet viikset ja nenäkin Nooalle, mutta jätin meikit kuitenkin odottelemaan vielä ensi vuotta, ehtiihän sitä vielä.

Aurinkoa teidän torstaihin! En voi käsittää että ihan kohta on jo taas viikonloppu.

VITSA SULLE, SUKLAAÖVERIT MULLE

29 maaliskuun, 2015

Cicia paita* ja Dieppe little housut*

Gosford little paita ja housut*

Onhan naapurusto varannut Minealle riittävästi pitsaa, kun eikös se sitä viime vuonnakin tilannut? Kysyi mun kaveri eilen, kun sovittiin tyttöjen virpomistreffeistä tälle päivälle. Jotain on vuoden takaisesta opittu, sillä nyt meni lorutkin Minealla täydellisen oikein ja mikä hienointa, rohkeutta on vuodessa kertynyt niin huimat määrät ettei tuota melkein tunnistaisi samaksi tytöksi. Viime keväänä kirjoitin siitä, kuinka paljon mulla, porukan äänekkäimmällä persoonalla, on opettelemista kun oma tyttö on arka ja jännittää kaikkea uutta ja outoa, mutta jälleen kerran se taisi olla taas yksi niitä kuuluisia vaiheita, koska nykyään samasta jännittämisestä ei ole tietoakaan. Olisittepa nähneet kuinka tuo tyttö tänään niin kovin rohkeana käveli naapurien oville pimpottamaan ja virpomaan ihan itekseen, siinä äitin sydän suli ja silmäkulma kostui!

Ristiäisten järjestelyt vei kuitenkin aikaa sen verran tällä viikolla, että nämä virpomisjutut jäi ihan viime tippaan, ja vasta tänään aamulla hain oksat ja Minean kanssa ne koristeltiin. Vähän oli muuten tarkkaa hommaa koristeleminen, joka oksan kohdalla piti miettiä kenelle se tulee, mitkä mahtaa olla saajan lempivärit jne. En kestä, miten tosissaan Minea ottaa kaikki tällaiset jutut! Pelkäsin jo kävisikö taas ne klassiset ja koko aamun odotus kostautuisi kiukutteluna, mutta onneksi homma vietiin kunnialla loppuun saakka, ja mieleen jäi kivat muistot päivästä. Suklaata tuli niin överimäärät, että edes äitin ja isin apu ei riittänyt, vaan huomenna joudutaan jatkamaan mässäilyä. Taisi just tulla karkkipäivän sijaan karkkiviikko..

Tänäkään vuonna ei päälle puettu noidan vaatteita, vaan kolmesta vaihtoehdosta valikoitui pupupuku. Kissarekvisiitta piti myös testata, ja aika loistavasti korvat ja häntä sopi asuun vaikkei mitään kissapukua kaapista löytynytkään. Mitä muuten tykkäätte näistä POMPdeLUXin kukkakuvioista? Mä yllätin itseni ihastumalla näihin kuoseihin niin täysillä, että tummasta ruusucollarista otin ihan koko setin eli housut, paidan ja hameen. Matsku on näissä sellaista vähän joustavaa, superpehmeää ja miellyttävän tuntuista collaria, joka menee kevään lämpimämmillä keleillä ulkonakin. Kukkia on myös noissa vaaleissa ohuemmissa housuissa, jotka yhdistyy lähes kaikkiin meiltä kaapista löytyviin POMPdeLUXin perustrikoisiin. Minean entiset ribbitrikoot oli jääneet jo pieniksi, joten kevään mallistosta piti taas hamstrata uutta tilalle – otin jo kokoa 116cm kun tiesin viime kerroista näiden olevan käsittämättömän pitkäikäisiä.

*postaus sisältää mainoslinkkejä, vaatteet saatu POMPdeLUXilta

FIILIKSIÄ RISTIÄISISTÄ

28 maaliskuun, 2015

Ristiäiset on ohi, luulen että meidän perheessä on nyt muutenkin pidetty juhlia ihan riittävästi seuraaviksi kuukausiksi! Ehkä kesällä voisi sitten taas jo järkätä jotain isommalla porukalla, jos sitä vaikka pitäisi pitkästä aikaa illanistujaiset ihan vaan aikuisten kesken. Viime kuukaudet (ja vuodet!) kun tuntuu menneen lähes kokonaan lasten ehdoilla..

Vähän jännitettiin miten meidän kolmioon mahtuisi 15 ristiäisvierasta, mutta haluttiin silti pitää juhla kotona, silläkin uhalla että jouduttaisi ruokailemaan vähän porrastetusti. Kaikki meni onneksi kuitenkin loistavasti, pitopalvelun ruoka oli täydellinen valinta ja herkutkin taisi maistua. Tein perinteisen täytekakun vadelma- ja kinuskitäytteillä ja lisäksi oli porkkanakakkua ja geisha-kuivakakkua. Vaikka nyt olisi ollut mahikset panostaa herkkupuoleen, tuli mulle kuitenkin aavistuksen kiire ja lopulta jäi sellainen olo kuin kaikki olisi tehty vähän vasemmalla kädellä. En panostanut kodin enkä herkkujen ulkonäköön, itselleni en ehtinyt hommata uutta mekkoa vaikka halusin, kuvia tuli otettua ihan liian vähän ja ja ja..perus perfektionistin voivottelua. Kaikki varmaan tietää sen kuinka kiire omissa juhlissa tulee joka kerta, ja kuvat jää aina ottamatta vaikka etukäteen suunnittelee kymmenet perhepotretit eri kokoonpanoilla. Toisaalta olo on kyllä samaan aikaan helpottunut, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta, sillä nyt kaikki muodollisuudet on takanapäin, velvollisuudet on hoidettu ja meillä on maailman rakkain poika ja vihdoin pojalla on nimi!

Nimen suhteen meillä ei ollut mitään selvää vielä aiemmin tällä viikollakaan, vaan pyöriteltiin vaihtoehtoina Miloa, Lenniä ja Nooaa. Aiemmin mukana olivat vielä Niklas, Noel ja Eeli. Voisin siis sanoa että aivan käsittämättömän hyvin olitte arvailleet nimiä meidän pojalle, koska melkein kaikki meidän vaihtoehdot tuli myös teidän ehdotuksissanne. Varmaan blogi on lukijoidensa näköinen ja päinvastoin, ja aletaan olla monen kanssa jo niin tuttuja että osaatte kohta lukea mun ajatuksia 😀 Joka tapauksessa meillä on nyt Nooa-poika ja Minealla Nooa-veli, vielä kun totutellaan Möhis-nimestä eroon!

previous 1 … 20 21 22 23 24 25 26 … 37 next