VIIKONLOPPU LASTEN KANSSA

13 maaliskuun, 2016

Täällä on takana neljä päivää itsekseen lasten kanssa, ja vaikka aluksi kuvittelin viikonlopun päätteeksi olevani aivan puhki, tuntuukin olo erityisen energiseltä. Ehkä siksi että aurinko on paistanut parina päivänä ja olen ehtinyt nähdä ystäviä useampaan otteeseen. Siirsin muutamia kuvauksia niin että viikonlopulle osui lopulta vain kahdet vauvakuvaukset, koska lastenhoidon järjestäminen Nikon poissaollessa oli jo muutenkin vähän haastavaa, ja jouduin turvautua niin lastenhoitajaan kuin naapurinkin apuun. Onneksi samasta rivarinpätkästä löytyy mitä avuliaimmat ystävät, jotka ensin ottivat Minean mukaan Hoploppiin ja heti seuraavana päivänä pitivät seuraa molemmille lapsille sillä aikaa kun meillä räpsittiin kuvia!

Viikonlopun aikana huomasin, että muuten kahden lapsen kanssa oleminen on melko rentoa, mutta Pablo tuo omat haasteensa kuvioon. Varsinkin näin talvella uloslähteminen ei ole mitenkään nopeaa hommaa, kun molemmille lapsille saa pukea toppavaatetta kaulureista ja villasukista lähtien, ja aamulla koiran ulkoiluttamisen saa aikatauluttaa minuuttitarkasti Nooan aamu-unien ja Minean heräämisen väliin. Myöskin illalla ulosraahautuminen on todellista raahautumista, sillä lapset alkaa siihen aikaan jo olla väsyksissä ja ulkona pyörimisen sijaan vailla iltapesuja. Tässä tapauksessa ei haitannut yhtään se, että meillä on laiskaakin laiskempi koira, joka ei itsekään yleensä suostu illalla lähteä kovin pitkälle lenkille, joskus ei edes takapihaa pidemmälle.

Paitsi sen, etten suosittelisi yksinhuoltajille koiran hankkimista, huomasin myös että koti pysyi tänä aikana paljon siistimpänä kuin yleensä viikonloppuisin. Sitä luulisi, että tavarat löytäisi helpommin oman paikkansa kun molemmat meistä on kotona, mutta ehkä se onkin päinvastoin, ja kumpikin ajattelee toisen hoitavan pienet hommat, joita ei sitten lopulta teekään kumpikaan. Vai johtuuko se siitä, että kaiken muun kaaoksen keskellä yksinollessa paketti tuntuu pysyvän paremmin kasassa, jos edes koti on siistinä? Olisin ihan varmasti tuntenut itseni paljon väsyneemmäksi, jos olisin pyörinyt neljä päivää totaalisessa sekasotkussa. En ole koskaan viihtynyt tavarapaljoudessa, ja kiinnitän sotkuihin entistä enemmän huomiota silloin kun muutkin asiat stressaavat. Eikö ole sellainen sanontakin että siisti koti kertoo myrskyävästä mielestä tai jotain vastaavaa? Ainakin niin päin se pitää paikkansa, että silloin kun on paljon asioita mielessä, lisää epäsiisteys kaaosta pään sisällä – jos nyt tästä selityksestä ottaa mitään selkoa..

Iltaisin olen ollut sen verran väsyksissä, etten ole juurikaan jaksanut konetta avata, ja suunniteltujen Netflix-maratonien sijaan olen rojahtanut ensin sohvalle ja siitä myöhemmin sänkyyn. Nooalle puhkesi samaan aikaan kolme poskihammasta ja se on näkynyt surkeina yöunina ja valvomispätkinä – tietenkin just nyt, kun Nooan kanssa valvojia on ollut tarjolla tasan yksi.. Oli tarkoitus tulla arpomaan NOSHin lahjakorttien voittajat, mutta se jää nyt vielä huomiselle, ja itse asiassa talon suunnitelmatkin on edenneet siihen pisteeseen, että julkisivu on vihdoin valmis ja rakennuslupa saadaan täydennettyä ensi viikolla. Pohdiskelen vielä laitanko koko julkisivua blogiin näkyviin, mutta sitä voi käydä katselemassa Jyväskylän Paviljongilla ensi viikonlopun raksamessuilla Kylätimpureiden ständillä. Luonnoskuvassa talo näytti täsmälleen siltä kuin olin toivonutkin, ja nyt malttamattomuus ja muuttopäivän odottaminen alkoi toden teolla. Vielä tätä ennen kaikki on tuntunut kaukaiselta ja ehkä epärealistiseltakin, mutta viimeistään nyt alkaa tajuta, että meille ihan oikeasti nousee se meidän unelmatalo ja vielä suht piankin. Ehkä nyt saa jo aloittaa haaveilun uusista huonekaluista, haaveiden keittiöstä, kesäterassista ja lstenhuoneiden sisustuksesta?

Viikonloppuun mahtui myös vähän juhlaakin, kun tänään piipahdin lasten kanssa Kertulla juhlistamassa Kertun pojan 1-vuotispäivää. Juhliin oli tilattu makeat tarjottavat keneltäs muultakaan kuin ihanalta Minna Bakesilta, joka oli loihtinut minttu-suklaisia herkkuja Kertun suunnittelemaan maailmanmatkaaja-teemaan. Taisin huomaamattani taas syödä itseni sokeriähkyyn, mutta en yksinkertaisesti voinut olla ottamatta sitä toista ja kolmattakin (tiedän!!) kakkupalaa! Tilanne alkaa näyttää melko toivottomalta niiden suunniteltujen treenikuukausien suhteen, kun joka viikko tuntuu löytyvän parempi syy herkuttelulle kuin treenikauden aloittamiselle. Pliis joku, kertokaa mulle mistä löytäisin tarvittavan motivaation jotta saisin itseäni otettua niskasta kiinni?!?

Alkavalla viikolla meillä arki helpottaa, kun Niko pitää talvilomaa ja tiedossa on vielä pieni irtiotto arjesta. Siitä lisää huomenna, nyt lähden unille haaveilemaan ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa. Ja kertokaahan, onko kellään muulla kevättä rinnassa niin että kaikki uudet projektit innostaa mutta aikaa ei tunnu löytyvän?

MINEAN FROZEN-SYNTTÄRIT

1 maaliskuun, 2016

Kuinka monta sinisävyistä kuvaa on liikaa yhdessä postauksessa? Tuohon en voi puolueettomasti vastata, mutta varoituksen sanana kerrottakoon, että tässä niitä tulee paaaaljon, niin paljon että mietin jo lopullisesti kyllästyväni koko Frozeniin. Paitsi että Frozen ja turkoosin sininen on ehkä parasta, mitä voi tapahtua pienen tytön äitille, joka ei ihan niin kauheasti välitä kokopinkeistä asuista tai vaaleanpunaisista lastenhuoneista, puhumattakaan siitä että jokaikiset syntymäpäivät koristeltaisi vaaleanpunaisella tai pinkillä.

Minea oli jo aikoja sitten päättänyt, että tulevat 4-vuotissynttärit järjestettäisi Frozen-teemalla. Teemat on siitä kivoja, että koristeiden, tarjoilun ja värimaailman suunnittelu on huomattavasti helpompaa, valmista krääsää löytyy yleensä pilvin pimein ja pinterestkin on täynnä ihanaa inspiraatiota. Vähän jännitin, muuttuuko Minean toive teemasta synttäreiden lähestyessä, sillä Monster High -nuket on tällä hetkellä meillä kovemmassa huudossa kuin Elsa tai Anna, mutta ehkä kuningatartarina tuntuu Mineastakin vielä toistaiseksi kotoisammalta kuin (ne järkyttävän hirveät) monsterit. Suoraan sanottuna en kyllä tiedä, olisinko suostunut Monster High -teemaan, sillä sarjaa meillä ei vielä katsota ja nukkeja lukuunottamatta koko hirviömaailma on Minealle aika uutta.

Synttäreitä juhlittiin useampana päivänä, koska meille ei olisi mitenkään mahtunut lähes 50 vierasta samalla kertaa. Vierasmäärän rajoittaminen ei olisi ollut ratkaisu sekään, sillä halusimme kutsua kaikki Minealle läheiset ja tärkeät ihmiset. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että synttärit saa ehdottomasti erottua perusarjesta, ja meillähän leivotaan ja nähdään ystäviä muutenkin joka viikko!

Nooan synttäreiden ja omien vaatekutsujeni jälkeen olin juuri ehtinyt huokaista, kun Minean synttäreiden valmistelut jo alkoivat puskea vauhdilla päälle. Perjantaiaamupäivänä tuli jo ensimmäsiet vieraat, mutta olin torstaina vielä iltakahdeksalta pyörimässä Prismassa etsimässä tarjottavia. Yöllä aloitin leipomaan porkkanamuffinsseja ja seuraavana aamuna paahdoin pää kolmantena jalkana loput leipomiset, ehtien juuri ja juuri ajoissa kun ensimmäiset ystävät jo saapuivat. Onneksi tilattiin Frozen-kakku leipojalta, sillä en olisi millään saanut itsestäni irti leipoa mitään lähellekään niin näyttävää. Minea sai googlesta katsella mieluisia kakkuja, valitsi Elsan jäälinnan, ja lopputuloksesta tuli vielä jopa astetta hienompi kuin olin osannut kuvitella!

Aikaisemmin olen kehitellyt Minean synttäreille jotain pientä ohjelmaa, kuten onginta tai viime vuonna korujen tekeminen, ja tällekin vuodelle olin suunnitellut Frozen-visaa ja kirjainleikkiä. Muutamia juttuja oli myös tarkoitus askarrella Minean kanssa yhdessä, piti laittaa silkkipaperia lumipalloiksi pöydän päälle ja ostin sokerimassaa ja muotteja muffinssien koristeeksi, mutta lopulta kaikki jäi, kun innostusta ei vain löytynytkään, ja pakkopullana tuollaisten hommien tekeminen ei vain toimi. Äitini oli jo hyvissä ajoin ostanut meille jemmaan Frozen-aiheisia kertsejä, ja edellisenä iltana pyörähdin vielä lelukaupassa hakemassa viirin, pillejä ja hauskoja syötäviä koristeita, joita lapset saivat itse värittää elintarvikeväreillä.

Pääasia näissä juhlissa oli se, että Minea sai haluamansa Frozen-synttärit ja ne oli tytön näköinen kokonaisuus. Minea osallistui kaikkeen leipomiseen, valitsi kakun täytteineen, kattoi pöydän, auttoi koristelujen laittamisessa ja valitsi kutsuttavat vieraat. Ennen näitä juhlia on meidänkin ystäväpiirissä juhlittu jo aika monet Frozenit, mutta omien synttäreidensä jälkeen Minea sanoi, että sai parhaat juhlat kaikista, koska paikalle tuli kaikki parhaat ystävät. Juuri näin sen oli tarkoituskin mennä, enkä juhlien jälkeen enää voinut sanoa, että olisi harmittanut leipoa yömyöhällä.

P.S. Laitan reseptejä suolaisiin tarjottaviin vielä erikseen tällä ja ensi viikolla. Tulossa on myös se paljon kyselty THE porkkanakakku!!

JUHLAPÄIVÄ

23 helmikuun, 2016

Tulipahan tähän väliin oikein kokonainen yksi postaus, ja sekin reseptivinkki, ennen kuin taas palaan näihin juhlafiiliksiin. Nooan juhlat on nyt juhlittu, mutta vuorossa on isosiskon 4-vuotispäivä ja vähän erilaiset teemabileet. Kaverit ja sukulaiset on tulossa vasta viikonloppuna, ja tänään ”juhlittiin” ihan vaan omalla porukalla eli annettiin muutama lahja, syötiin herkkuja ja puhallettiin kynttilä. Iltapäivällä ehdin vielä ottaa Mineasta 4-vuotiskuvatkin, kun inspiraatio iski ihan yllättäen ja tyttökin suostui poikkeuksellisesti istumaan hetken aikaa kuvattavana. Tai no, lahjoin Minean yhdellä karkilla, mutta aika hyvin siltikin, parikymmentä minuuttia kuvausta ja vain yksi karkki!

Jonkun verran olen blogissani kuullut kritiikkiä, siitä että meidän kaveriporukoissa järjestetään liian övereitä synttäreitä lapsille, ja panostetaan liikaa juhliin noin yleensäkin. Itse ihmettelen aika paljonkin taas sitä, mitä överillä oikein loppujen lopuksi tarkoitetaan? Tilattua kakkua, isoa määrää vieraita, useamman päivän juhlintaa, koristeluita? Mikä on se raja, missä ylitetään tavallinen ja siirrytään sinne liika on liikaa -kategoriaan? Kyllä mun kaveripiirissä juhliin tilataan kakkuja, koristellaan asuntoa ja tarjotaan muutakin kuin keksejä ja kääretorttua ihan ilman blogiakin. Siitä se ei siis voi johtua. Se ei myöskään ole pelkästään tämän ajan ilmiö, koska muistan kuinka äitini leipoi mun ja veljeni synttäreille monenlaiset pullat, piirakat ja perhos-, auto- tai nallekakut. Ei juhlien järjestäminen ole koskaan tuntunut mulle taakalta ja voin sanoa, etten tuntisi oloani luontevaksi, ellen säätäisi, askartelisi ja leipoisi sata lasissa. Leivonhan mä muutenkin viikottain!

Hassuinta näissä ihmettelyissä on se, että maailmasta löytyy joukko ihmisiä, joiden mielestä ruma ja vaatimaton on aina jotenkin aidompaa kuin nätti ja ylitsepursuava. Ei mullakaan ole täydellistä silmää asettelulle, enkä näe sellaisten asioiden eteen kovastikaan vaivaa, vaan meillä juhlat on aina sen näköiset kuin laittajansakin, mutten silti koe, että jonkun, joka osaa jo pienellä vaivalla tehdä arjesta nätimpää, elämä olisi millään tavalla epäaidompaa. Niihin asioihin panostetaan, joista nautitaan, jollekin se on hienojen sukkien neulominen, toiselle nätisti katettu aamupala sunnuntaiaamuna. Ja jokainen tehköön tyylillään, eikös? Ei toisen panostusta voi arvostella, oli se sitten vähäistä tai överiä, eikä siitä kannata ottaa paineita, jos ystävä on halunnut järjestää isompaa ja hienompaa. Silloin kuuluu olla ylpeä ystävän osaamisesta ja jaksamisesta, tarinaa juhlista kerrotaan vielä viikkoja juhlien jälkeenkin ja huokaillaan kahvipöydässä, kuinka taitavia toiset on. Itselle on turha kasata stressiä muiden tekemisestä, sillä aina löytyy ihan varmasti joku, joka osaa ja jaksaa paremmin kuin minä itse.

Juhliin panostamisesta puheen ollen tämä päivä oli ihan varmasti juhlijansa näköinen. Aamulla Minea sai paketeista avata ihanat Lekmerin puisen leivänpaahtimen ja retkisalkun, josta löytyi kivoja puuruokia. Kummisedältä tuli laulava lintu, kummitäti lähetti villasukat ja yllärilahjana Lekmeriltä saatiin Frozen-lakanat (joiden voitte kuvitella aiheuttaneen muutaman riemunkiljahduksen). Niko osti Minealle vielä ah, niin ihanan Monster High -nuken, koska se oli tytön ykköstoiveena. Aamupalalla annoin katsoa lastenohjelmia padista ja jälkkäriksi syötiin kermavaahtoa suklaalla ja vaahtokarkeilla! Illemmalla kävi yksi Minean parhaista kavereista leikkimässä, ja syötiin vielä kaikki yhdessä porkkanakakkua. Ihanan leppoisa päivä, jolloin mistään säännöistä ei juurikaan välitetty, vaan padia sai katsoa kun huvitti eikä lelujakaan tarvinnut siivota.

Päivällä tehtiin vielä kutsukortit valmiiksi viikonlopun juhlia varten ja osa saatiin jo vietyä perillekin. Sain muuten teiltä hyviä ideoita suolaisiin tarjottaviin, ja pari niistä aion laittaa kokeiluunkin viikonloppuna – kiitos siis vinkeistä! Huomenna aion vielä ottaa totaalisen rennosti kivan illanvieton parissa, mutta torstaina alkaa jälleen juhlajärjestelyt pyöriä täydellä vauhdilla. Ehkä lopulta vähän stressatenkin, mutta pääasiassa kivoja juttuja näperrellen ja hyvällä fiiliksellä leipoen. Parastahan tässä kaikessa vaivannäössä on se Minean ilo itse juhlista ja innokkuus kun pääsee niitä yhdessä järjestämään.

previous 1 … 11 12 13 14 15 16 17 … 37 next