PYÖRÄHOMMIA

Alkoi ihan naurattamaan kirjoittaessani tuota otsikkoa, sillä arvaatteko miten me lahtelaiset (entinen sellainen siis, tai oikeastaan lähes lahtelainen :D) se luettaisi? ”pyärähommia” Meinasin jo melkein kirjoittaakin sen niin, mutta ihan vaan siksi, että näpyttelen padilla, ja silloinhan kirjoitusvirheet on enemmänkin sääntö kuin poikkeus!

Viime ja tämä viikko on mulle olleet normaalista poikkeavia, koska oon puuhaillut omia juttuja paljon enemmän kuin yleensä. Niko on pitänyt muutaman päivän ylityövapaita pois, mun äiti oli auttamassa pari päivää ja mä oo  saanut keskittyä niihin omiin työkiireisiini sekä lounastaa jo kahdesti kaupungilla. Nooan ollessa pienempi oli Prisma-reissu mulle sitä omaa aikaa, mutta nyt ne on ehdottomasti kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Huomenna tiedossa on heti puoleltapäivin Pompin kutsut Essillä ja ehkä illalla toinen käynti samalla suunnalla. Ihan parasta <3

Oman ajan lisäksi ollaan ehditty myös puuhailla perheen kesken. Sekin jo piristää kummasti kun puistoon mennään koko porukalla tai normirutiinia rikotaan tekemällä jotain ihan muuta puistossa nököttämisen sijaan. Missä vaan liikutaankin tässä kodin lähiympäristössä Minea lähtee useimmiten potkupyörällä kaikkialle. Nyt saatiin otettua käyttöön vielä uusi kypäräkin, joka on jo viime vuodesta asti odottanut käyttöönottoa. Saatiin Crazy Safetyn kypärä ja siihen mätsäävät soittokello ja pyörän lukko kaverilta Kona Storesta eli samasta putiikista, josta Minean ja munkin pyörät on hommattu. Minea itse valitsi tämän seepran, ja täytyy sanoa että on se kyllä älyttömän hieno! Samaa mieltä tuntuu olevan moni muukin, sillä aika monet ihailut ja hymyt ollaan kerätty tuolla pihalla liikkuessamme.

crazysafety IMG001 crazysafety IMG002crazysafety IMG006

crazysafety IMG003 crazysafety IMG004 crazysafety IMG005

Vielä vuosi sitten tuntui, että kypärä oli Minealle liian iso, mutta tänä kesänä ollaan saatu se istumaan päässä hyvin. Säätövaraa on reippaasti, joten toivon Minean menevän tällä vielä pitkään, toisin kuin pyörän kanssa taisi nyt olla viimeinen kesä. Potkupyörä on kieltämättä ollut yksi parhaista ostoksista, eikä tulisi mieleenkään parin vuiden päästä hommata Nooallekaan minkäänlaista kolmipyörää. Sitä näkee niin paljon kolmipyöriä työnteleviä äitejä, kun taas potkupyörän kanssa saa itse reippailla ihan kunnolla, että pysyy perässä. Parissa viikossa Minea oppi potkuttelemaan ollessaan vähän päälle 2-vuotias, ja nykyäänhän mennään jo suht pelottomasti vauhdilla eteenpäin. Mietittiin, olisiko jo tänä kesänä pitänyt siirtyä tavalliseen pyörään, mutta mun olisi ollut Nooan rattaiden kanssa vaikea samalla opettaa Mineaa ajamaan, ja toisaalta 3,5-vuotiaalle potkupyörä on vielä ihan riittävä. Ensi kesänä ostetaan suoraan normipyörä, appareita ei aiota edes testata, vaan luotan siihen, että tasapaino löytyy kyllä. Minea kävi alkukesästä jo Kona Storessa valitsemassa uuden pyöränsäkin, Early Riderin seuraava malli, vaaleanpunainen peruspyörä. Tämä potkupyörä jää odottelemaan Nooan potkutteluja, en nimittäin halua niitä markettien muovihärpäkkeitä meidän etupihalle ollenkaan.

Onko teillä potkuteltu, ja miten sujui siirtyminen seuraavaan pyörään? Missä iässä pyöräily ilman appareita on lähtenyt sujumaan?

P.S. Kurkatkaa instasta @minishowblogi tai Snapchatista @melinamarissa minkä uuden taidon Nooa tänään oppi! Oon muuten suht koukussa snappiin, joten tulkaahan sinnekin seurailemaan meikäläisen avautumisia Nutellasta ja muista yhtä polttavista aiheista!

PUISTOMUTSI

 

puistomutsi IMG006

puistomutsi IMG008

puistomutsi IMG004puistomutsi IMG007  puistomutsi IMG005  puistomutsi IMG003

paita & trikoot  H&M  //  lenkkarit  DefShop (saatu)  //  aurinkolasit  Crocs (saatu)puistomutsi IMG002 puistomutsi IMG001

Puistomutsi on uhanalainen laji, jota tavataan vähenevissä määrin ympäri Suomea. Lajille haasteita luo epäedulliset olosuhteet lähipuistoissa kuten lajitovereiden vähyys tai puistojen puuttuva ylläpito. Puistomutsien reviiri on laajentunut keskusta-alueiden kahviloihin, toisten entisten puistomutsien pesimisalueille sekä osa lajin edustajista viihtyy nykyään tiiviisti oman reviirinsä suojissa, etenkin ujommat yksilöt. Uutena ilmiönä on havaittu puistomutsikuntia, jotka leiriytyvät jakamaan saman puiston, mutta suojelevat omaa reviiriään ja pitäytyvät pesueensa kanssa omissa oloissaan ottamatta kontaktia lajin muihin yksilöihin.

Jalostuneempi puistomutsi tulee puistoon tarkan huolittelun jälkeen, sekä peittääkseen olemuksensa todellista tilaa että paetakseen kotireviirinsä vääjäämätöntä kaaosmaisuutta. Pesueen ulkokuorella puistomutsit voivat jopa kilpailla keskenään, puistomutsit esittelevät komeuttaan ja nakkelevat niskojaan. Muista räikeästi erottuvat yksilöt jätetään helposti sosiaalisen reviirin ulkopuolelle eikä vähemmän puheliaita yksilöitä huomioida juuri lainkaan. Alueellisia eroja esiintyy, maan eteläosissa ilmapiiri on kilpailevampi kuin pohjois- ja keskiosassa.

Lajin sisällä on havaittavissa yksilöllisiä eroja. On puistomutseja, jotka viihtyvät ainoastaan kotireviirinsä piirissä, kun taas toiset koluavat läpi useamman puiston viikossa. Osan on havaittu käyvän puistossa säännöllisesti, joskus toisen saman lajin edustajan kanssa yhdessä. Joillekin tärkeää on omasta pesueestaan huolen pitäminen niin että puistomutsi tarkasti seuraa jälkeläistensä perässä katsoen ettei poikaset kokeile uhkarohkeita suorituksia tai laita suuhunsa lajille epätyypillisiä esineitä kuten hiekkaa tai pieniä kiviä. Rennommat puistomutsit seisovat pienen etäisyyden päässä, koko ajan tilannetta tarkkaillen ja tulee tarvittaessa apuun tai viheltää pelin poikki, jos huomaa poikasen toimivan vastoin lajin yleisiä toimintatapoja. Puistomutsien on myös havaittu hakeutuvan usein isompiin porukoihin puistojen laidoille, tähän tutkijat ovat arvelleet syyksi vertaistuen hakemisen sekä kuulumisten vaihtamisen. Erityisen väsyneet yksilöt joskus eristäytyvät muusta porukasta puiston penkeille istumaan ja odottamaan, että olisi jälleen aika palata kotikoloon ruokkimaan poikaset. Urbaanit puistomutsit voivat myös turvautua elektroniikkaan, huomaamattomasti selailla kännykkäänsä samalla kun toisella raajallaan ovat leikkivinään hiekkalaatikolla jälkeläistensä kanssa. On huomattu, että pienempien poikasten puistomutseilla meno on intensiivisempää ja vaatii puistomutsin jatkuvan huomion, kun taas vanhemmat poikaset hakeutuvat samantien toistensa seuraan jättäen näin emonsa vaille akuuttia tehtävää.

Mielenkiintoinen ilmiö on se, että puistomutsit ovat lähes aina samaa sukupuolta – mikäli reviirille sattuu vastakkaisen sukupuolen edustaja, jätetään hänet melkein poikkeuksetta huomiotta tai vaihtoehtoisesti käytöksen luonne muuttuu totaalisesti. Puistomutseihin törmää aamupäivästä noin 9 ja kello 12 välillä sekä uudelleen myöhemmin iltapäivällä, noin kello puoli neljästä eteenpäin. Puistomutsin tapaaminen ei vaadi erityisiä toimenpiteitä, laji ei ole vaatallinen ihmiselle, vaan ennemminkin se pysyttelee omissa oloissaan ihmisiä kohdatessaan. Puistomutsin kanssa juttusille joutuessasi suosittelemme ottamaan puheeksi aiheet kuten huonosti nukutut yöt, surkea aviomies, poikasten allergiat tai kotitöiden kuormittavuus – tärkeintä on keskustelun yksinkertaisuus, jotta ylikuormittunut puistomutsi varmasti pystyy seuraamaan keskustelun kulkua.

UUSI ARKI

Tästä se lähtee, uusi ja toivottavasti astetta kiireettömämpi arki. Useimmilla varmaan starttasi koulut ja päiväkodit viime viikolla, mutta me on aloiteltu vähän hitaammin, kun ei ole vielä täysin itsekään sisäistänyt ajatusta syksystä. Oon viestitellyt Minean kerhopaikkaan tyyliin katellaan nyt milloin aloitellaan, jotenkin koko ajan ajatellen että arki alkaisi vasta syyskuun puolella kun ei vielä olla saatu kokea kesääkään.

Viime keväänä Minea kävi tuossa meidän lähellä seurakunnan järjestämässä ilmaisessa kerhossa. Kerhoa oli kaksi tuntia pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi perjantaisin oli mahdollisuus käydä lapsiparkissa. Itse kerhoaika tuntui mulle täysin hyödyttömältä, koska ehdin viedä Minean, tulla kotiin syömään aamupalan ja syöttämään Nooan ja lähteä hakemaan Mineaa kotiin. Kerhopaikkaa kuitenkin alunperin haettiin siksi, että Minealla olisi mahdollisuus leikkiä ikäistensä kanssa, joten siinä mielessä se toimi.

kerholainen IMG006

Ennen mun äitiyslomaa Minea kävi yksityisellä perhepäivähoitajalla, johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. En tiedä oltaisiko me jatkettu hoitoa osa-aikaisena myös Nooan syntymän jälkeen, mutta mulle se oli täysi yllätys, ettei Kelalta saakaan tukea yksityiseen hoitoon silloin kun vanhempi on toisen sisaruksen kanssa kotona. Kunnan tai kaupungin päiväkodissa lapsi voisi olla vaikka täysipäiväisesti, mutta yksityisellä puolella ei ollenkaan, eikä käytännössä osa-aikaisesti kaupunginkaan perhepäivähoitajalla. Tässä kohtaa niin sanottu subjektiivinen hoito-oikeus ei toimi ihan niin tasa-arvoisesti kuin olin aiemmin käsittänyt.

Perhepäivähoito vaihtui sitten jo olosuhteidenkin pakosta seurakunnan kerhoon, mutta syksyksi halusin jotain, mikä helpottaisi myös mun jatkuvaa kiirettä. Kaupungin kerhoissa vietetään neljä tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä kuulosti muuten hyvältä, mutta sitten mietin, kävisikö siinä lopulta niin että pikainen pyörähdys päiväkodissa kiikuttaisi vain kaikki meneillään olevat taudit hoidosta meille. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä niitä kun ei juurikaan pyörinyt, ja koko hoitoaikanaan Minea oli kipeänä vain hassut pari kertaa. Enkä ole koskaan ollut muutenkaan niin vakuuttunut siitä, että päiväkoti olisi vielä 3-vuotiaallekaan se paras paikka viettää päivänsä. Kumman ennemmin itse valitsisit, työpäivän rauhallisessa, viihtyisässä toimistossa vai laitosmaisessa tilassa, jossa parikymmentä työkaveria huutaa samaan aikaan?kerholainen IMG005

Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on taas viime aikoina käynyt kuumana, ja oma kantani on pääasiassa se, että lapsi on kotona jos toinen vanhempikin on (erityistapauksia lukuun ottamatta!). Vaikka itsellänikin hommia kyllä riittäisi vaikka ja kuinka, ei vaihtoehtona ole missään vaiheessa ollut Minean laittaminen hoitoon täysipäiväisenä – ei ehkä puolipäiväisenäkään. On lähes käsittämätöntä, että Suomessa on tähänkään päivään asti tarjottu täysipäiväisiä hoitopaikkoja isommille sisaruksille, jos pienempi on äitin kanssa kotona. Kenen etua se palvelee? Suoranaisesti ei ainakaan lapsen, ehkä sivullisesti silloin jos äiti on muuten liian väsynyt hoitamaan lapsiaan. Ja toisaalta, oon mäkin aika hemmetin väsynyt, mutta silti meillekin loistavasti riittää kerho, tai osa-aikainen hoito, joka olisi se toinen vaihtoehto.

Tällä kertaa mun ei tarvinnut pyöritellä ongelmaani kovin kauaa, kun kaikki ratkesi kuin itsestään Minean entisen perhepäivähoitajan ilmoittaessa, että hän voisi pitää Minealle kerhotoimintaa. Pari päivää viikossa, neljä tuntia kerrallaan, ja mäkin saisin sitä toivomaani työskentelyaikaa aamupäivällä Nooan nukkuessa aamu-uniaan. Loistava diili! Blogityötä lukuunottamatta oon koittanut pitää työjutut tekstieni ulkopuolella, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä olen äitiyslomallakin tehnyt kahta sivutyötä. Kahdesta sivutyöstä tulee melkein yksi kokonainen, joten kuvitelkaapa itsenne kahden lapsen kanssa kotiin niin että samalla yritätte tehdä edes puolikasta työpäivää. Päivällä ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan ehdin ottaa muutaman kuvan arkitouhuista, ja kaikki muu jää tehtäväksi sen jäljeen kun lapset on nukkumassa. Mahdoton yhtälö noin pidemmän päälle, ja missä on se löhöän sohvalla telkkaa tuijottamassa aika?

Niinpä oli tehtävä joitakin päätöksiä ja muutoksia tähän nykyiseen arkeen, niin että kokonaiskuormitus kevenisi tai edes jakaantuisi tasaisemmin päivän ajalle. Lopetin toisen sivutyöni, jotta voin jatkossa keskittyä päätyöhöni eli lasten kanssa touhuamiseen, ja sen lisäksi saisin panostaa muun vapaa-aikana blogiin ja muihin haluamiini projekteihin. Minean kerhopaikka ajaa asiansa sekä Minean viihdyttäjänä että tarjoamalla mulle sitä työskentelyaikaa blogin parissa myös päiväaikana. Ja ne jotka kuvittelee, ettei blogi voi olla työläs, tervetuloa viikoksi kirjoittamaan postauksia, kunhan ensin olet ottanut kymmenittäin kuvia ja vielä muokannutkin ne, vastannut sähköposteihisi, vastannut kommentteihin ja hoitanut kymmenen muuta pikkuhommaa!kerholainen IMG004 kerholainen IMG003 kerholainen IMG002

Tiedän sieltäkin ruudun takaa löytyvän ihmisiä, jotka näkevät lapsen hoitoon liittyvät kysymykset hyvinkin eri tavoilla. Toisen mielestä täysipäiväinen hoito on perusteltua milloin tahansa, toinen näkee jo perhekahvilassa käymisen riittävänä aktiviteettina taaperolle. On hyvä, että asiasta käydään keskustelua, ja itse voin sanoa olevani täysin tyytyväinen meidän nykyiseen ratkaisuun – vaikkei sitä vielä olla edes päästy kunnolla testaamaan. Niin kauan kun valtiomme puolesta on ok käyttää päivähoitopalveluja itse valitsemallaan tavalla, emme oikein voi mennä tuomitsemaan muiden tekemiä valintoja. Meille kerhoilu tuo mahdollisuuden harrastaa Nooan kanssa, Minean leikkiä kavereidensa kanssa myös päiväsaikaan ja mulle pieniä hetkiä aikaa bloggaamiselle (joka ei tosiaankaan hoidu ihan tuosta noin vaan vasemmalla kädellä huitaisten). En kiellä, etteikö samaan aikaan tuntuisi aavistuksen syylliseltä jo ajatuskin siitä, että saan keskellä päivää istua keittiönpöydän ääressä juoden teetä ja kirjoittaen blogia. Sillä aikaa kun toinen lapsista on hoidossa ja toinen (toivottavasti) päiväunillaan. Luulen, että syksyllä on hyvät mahdollisuudet päästä itsekin joinain iltoina ajoissa nukkumaan, jos tämä systeemi lähtee rullaamaan hyvin. Tai enpä tiedä, jos sitä ehtisi joskus ihan oikeasti maata sohvallakin ja katsoa sitä telkkaa.

P.S. Lukekaahan myös tämä 😀 Ei muuta kuin jaksamista kaikille meille, jotka elää pienlapsiarkea!

1 31 32 33 34 35 36 37 66