Viime viikolla menin sitten täällä blogissakin spekuloimaan sitä, millaista olisi olla kotona sairastavien lasten kanssa jos itsekin on kipeänä, ja niinhän siinä lopulta kävi, että tauti kaatoi mutkin sohvalle. Ei aloittanut Minea kevään kerhoilua vielä tälläkään viikolla, koska mä en yksinkertaisesti jaksaisi kävellä Nooan kanssa hakemaan Mineaa. Ja toiseksi, Nooa oli jo päivän ajan terveenä, mutta kuume nousi taas uudelleen ja nyt ollaan melkeinpä löhtöpisteessä.

Perjantaina Nooan olo tuntui sen verran tuskaiselta, että lähdimme käymään pojan kanssa lääkärissä tsekkaamassa korvat ja keuhkot. Kuume pysyi särkylääkkeellä poissa vain pari tuntia ja nousi aina heti uudelleen. Korvissa näkyi selkeää tulehdusmaista punoitusta, mutta lääkäri suositteli kokeilemaan pari päivää tehokkaammalla särkylääkkeellä. Nooan olo helpotti huomattavasti, ja sunnuntaina luultiin jo olevamme selvillä vesillä korvien ja kaiken muun kanssa. Eilen kuume nousi taas, varasimme ajan korvalääkärille ja saimme diagnoosiksi puhtaat korvat ja influenssaepäilyn. Nooalla menee tänään neljäs kuumepäivä, mulla kolmas ja molemmat ollaan yskässä ja niin räkäisiä että pelkkä puhuminenkin sattuu. Itse pärjään kyllä taudin kanssa, mutta jos Nooalla kuumeilu jatkuu vielä päivän, parikin niin ollaan uudelleen soittelemassa Dextran asiakaspalveluun.

Olen paininut täällä nyt sen kanssa, tulisiko särkylääkettä ottaa koko ajan vai ei. Kuumehan on merkki siitä, että elimistö taistelee pöpöä vastaan, joten popsimalla pillerin toisensa jälkeen kroppa ei pääse luontaisella tavallaan hoitamaan tautia, eikös se suunnilleen näin mene? Nooalle on lääkettä annettu aina kun olo näyttää kovin vaikealta, ja mä olen juonut Panadol hotia ennen nukkumaanmenoa, ja silloin kun kuume on yli 39 astetta. Luulin tänään olevani jo parempaan päin, mutta illemmalla huomasin kuumeen taas nousevan kolmekasin yli. Tuntuu, että tauti sen kun sahaa edestakaisin päästämättä kunnolla irti. Eihän sairastelu mikään masistelun syy ole, mutta Nooalta toivoisin tämän jo pian hellittävän.

Eilen mun olo oli niin sekava ja askel epävakaa, että Niko tuli töistä jo Nooan aamu-unien jälkeen. En olisi mitenkään saanut koko pakettia hoidettua itse, kun Nooa halusi olla paljon sylissä, ja kaikki mihin mä pystyin oli maata sohvalla. Kummasti sitä osaa taas nostaa hattua yksinhuoltajille, jotka saavat tällaisissakin tilanteissa jotenkin kaiken hoidettua kunnialla kotiin!

Minea on ollut jo hyvinkin terveenä ja jaksaa touhuta normaaliin tapaan. Harmi vaan, että viimeisen viikon aikana olen joutunut luopumaan lähes kaikista periaatteistani, Minea on katsonut päivässä useamman tunnin lastenohjelmia ja useammin kuin pari kertaa olen joutunut sanomaan, etten nyt pääse leikkimään. Näinhän se vaan menee eikä tilanteelle voi mitään, mutta edessä voi vielä olla hankala paluu arkeen, kun padia ei yhtäkkiä saakaan halutessaan kaivaa esiin.

Luulin etten tulisi päivittämään blogia kuumehöyryisenä ollenkaan, tulihan tässä jo kokonaiset kaksi päivää lomailtua, mutta sainkin yllättävän inspiraation ja kumma kyllä, ajatuksetkin tuntuu kuumeesta huolimatta suht selkeiltä tällä hetkellä. En tiedä, milloin taas jaksan seuraavan kerran palailla tänne, mutta silloin koitan tulla päivittämään Nooan kuukausikuulumisia.

Oletteko te säästyneet influenssalta vai otitteko koko perheelle rokotteet? Itse olen aina ollut kaikkia extrarokotteita vastaan, mutta kummasti on ajatus alkanut kiehtomaan, kun katsoo sitä kuinka kipeänä Nooa on. Ehkä ensi vuonna kun lapset on jälleen hoidossa?

P.S. Palaan kommentteihin ja sähköposteihin heti kun olot tästä kohenee!