KAMPPEET SADEKELEILLE

19 huhtikuun, 2016

Niinhän siinä kävi, että tänään saimme varmistuksen sille, että Minealla tosiaan pari viikkoa sitten oli vesirokko. Nooa on nimittäin nyt täynnä näppylöitä, niitä löytyy päästä jalkoihin ihan kaikkialta, ja lisää näyttäisi vielä olevan tulossa. Onneksi pojan olo on ainakin toistaiseksi ollut vielä suht siedettävä eikä eroa normaaliin ole pientä lämpöä, kiukkuisuutta ja ruokahaluttomuutta lukuunottamatta ollut. Luulen, että huomenna tauti on pahimmillaan, ja tuskin seuraavat yötkään tulee kovin hyvin menemään jos näppylöitä alkaa kutittamaan..

Nooan kanssa on tänään jouduttu olemaan sisällä, mutta eipä ole juurikaan haitannut näillä ilmoilla! Viimeiset kaksi päivää on satanut vettä niin että kaatosade ja auringonpaiste vuorottelevat tunnin välein, ja juuri kun pääsee pihalle niin saakin vettä niskaan. Itseä ei ehkä tällaisilla keleillä huvita seisoa puistossa värjöttelemässä, mutta mikä siinä onkin, että lapset tuntuu rakastavan sadetta ja vesilätäköitä. Luulen, ettei Nooakaan edes huomaa sataako vai paistaako, koska meno on täysin samanlaista säällä kuin säällä. Ehkä se on aika paljon kiinni siitäkin, että lapsilla on riittävän hyvät varusteet, jotka pitää vettä kun taas omissa ulkovaatteissa on tullut säästettyä niin että takuuvarmasti vedenpitävää on ainoastaan Crocsit jalassa ja muuten vesi alkaa vähitellen hivuttautua tuulihousuista läpi. Ai mitenniin on tullut viime aikoina keskityttyä vain lastenvaatteisiin?!?

Nooan vaatteet: pipo: Gugguu // sadehaalari: POMPdeLUX Lilydale -haalari* // hanskat: Molo Kids // kumpparit: Crocs Handle it rain boot*

Minean vaatteet: pipo: Gugguu // takki: Mini Rodini // leggarit: H&M // kumpparit: Crocs Handle it rain boot*

Kerran ystävän kanssa jutellessa totesin, että vaikka en suhtautuisi lastenvaatteisiin näin suurella innokkuudella, niin siltikin haluaisin jatkossakin panostaa ulkovaatteisiin. Lapset touhuavat ulkona aivan eri tavalla kuin me aikuiset, ja ulkovaatteilta vaaditaan melko paljon, jotta ne kestävät kaiken sen rymyämisen. Mielestäni hyvä ulkovaate on sellainen, joka on lapselle mahdollisimman huomaamaton ja helppo liikkua mutta ominaisuuksiltaan täysin tekninen eli veden- ja tuulenpitävä. Lasten leikit ei saa olla vaatteiden ominaisuuksista kiinni, vaan niiden tulee mukautua nopeisiinkin säävaihteluihin – jos esim talvinen sää muuttuu märäksi loskaksi, on iso plussa jos ulkohaalari kestää vettä. Meillä ei ole päiväkotien tyyliin tapana pukea kurahousuja lapsille päivittäin ihan vain varmuudeksi jos maa sattuu olemaan märkä ja kurainen, vaan ennemmin hankin myös välikausivaatteet vedenpitävinä, jolloin niilläkin saa huolettomasti remuta säästä riippumatta.

Molemmilta lapsilta löytyy tietenkin myös ne perinteiset sadevaatteet. Minealla on viime vuodelta sopiva Reiman kaksiosainen setti, ja Nooalle saatiin nyt POMPdeLUXilta tummansininen haalari. Haalaria ollaan päästy testailemaan vasta paristi, mutta näillä kokemuksilla voin sanoa hinta-laatusuhteen olevan loistava. Haalari on sopivan kapeaa mallia niin että alle mahtuu villapuku, mutta yleisilme on silti kivan istuva ja oikeasti jopa tyylikäs! Nooa on tällä hetkellä noin 80cm pitkä, ja haalarista otin 86cm sillä ajatuksella, että haalari saattaa mennä vielä jopa tulevana syksynäkin.

Pelkillä teknisillä vaatteillakaan ei vielä pärjää kovin pitkälle, vaan tietenkin myös kengät on hyvä olla laadukkaat. Minealla on yhtiä kumppareita lukuunottamatta tainnut kaikki aiemmatkin saappaat olla Crocsilta, ja siihen on yksinkertainen selitys! Crocsin kumpparit istuu jalkaan täysin eri tavalla kuin tavalliset kumisaappaat – ne ei lömpsy kävellessä, vaan ovat superkevyet ja sopivan kapeat varresta niin, että kenkä pysyy jalassa vauhdikkaammallakin liikkujalla. Ostin pari vuotta sitten itsellenikin Crocsin kumisaappaat enkä ole sen jälkeen enää vanhoja saappaitani halunnut käyttääkään, koska Crocsit tuntuu jalassa niin paljon enemmän ”tavallisilta kengiltä”. Ei ihme, että Mineakin valitsee kumpparit usein ihan kauppareissuillekin jalkaansa, ja samalle suosikkilistalle on päässyt melkein kaikki muutkin Crocsin kengät.

Jos teiltä on vielä kevätkengät hankkimatta, niin nyt Lekmeriltä saa kaikki Crocsit alella 19.-24.4. Valikoimassa näytti olevan monet meiltäkin löytyvät parit, kuten Frozen-clogit, kumpparit, Minean edellisen kesän suosikit Retro Mary Janet jne. Meillä tuskin enää tulee olemaan kesää ilman Crocseja, sen verran koukussa taidetaan jo olla!

*tuotteet saatu

VIIME VIIKKOISIA

18 huhtikuun, 2016

Vaikka onkin jo maanantai, laitan vielä kuvia ja kuulumisia viime viikolta eli sitä jokaviikkoista perussettiä mitä tämä hoitovapaalaisen elämä nyt on. Maanantaina oli Minean nimpparit, joita juhlittiin aika pienesti vain sunnuntaina. Meidän perheessä nimppareita ei ole koskaan kunnolla juhlittu, koska mulla ei ollut nimipäivää, ja mun veljenkin nimpparit taisivat tulla kalenteriin vasta joskus myöhemmin. Synttärit onkin sitten aina olleet överibileet myös mun lapsuudenkodissa, ja sieltä se into juhlien järkkäämiseen varmaan on mullekin periytynyt. Koska leivon muutenkin niin usein, niin olisi melkeinpä outoa ellen leipoisi myös merkkipäivinä, ja niinpä tein Mineallekin kakun, vaikkei vieraita käynytkään muutamaa perhettä enempää. Tai itse asiassa en edes kutsunut muita, koska tiesin lapsellisten ystävieni välttelevän vesirokkoa, ja ne joilla vesirokko on jo sairastettu, olivat jossain pidemmällä reissussa tai vatsataudissa kotona.

Nimpparikakku syntyi aika hetken mielijohteesta, kun kaupassa en osannut ajatella tarjoamisia, ja kotona oli keksittävä koristeet niistä, mitä kaapista löytyi. Naureskelin, että kakku oli varmaan rumin ikinä, mutta lopulta siitä tulikin ihan ok, ja Mineasta se oli täydellinen, mikä oli tietenkin tärkeintä. Teen nykyään kakkupohjan puoliksi perunajauhoilla ja se toimii huomattavasti paremmin kuin perinteinen vehnäjauhopohja. Pohjasta tulee jo itsessään kosteampi ja mielestäni parempi koostumukseltaan, ehkä aavistuksen kääretorttupohjaa muistuttava.

Yleensä me treffataan ystäviä melkein joka päivä arkisin, mutta viime viikolla vähemmän juurikin sen vesirokon takia. Aloin miettiä, kuinka tylsää hoitovapaalla ihan oikeasti olisi ellei näkisi ystäviä, sillä Niko tekee usein pitkiä päiviä töissä ja kotinurkkien tuijottelu alkaa itsestä tuntua pitkästyttävältä. En kaipaa mitään sen ihmeempiä aktiviteettejä, mutta se jo on tarpeeksi, että saa pikaisesti jutella jonkun aikuisen kanssa ja juoda kahvit suht rauhassa sillä aikaa kun lapset leikkii. Meillä se nimittäin tuntuu onnistuvan huomattavasti paremmin silloin kun Nooalla on tarpeeksi ihmeteltävää ympärillä eikä poika ehdi tajuta, että äiti istuu pöydässä kaikessa rauhassa. Onko muilla sama? Aamuisin rauhallinen aamupala on lähes mahdottomuus, mutta jonkun leikin lomassa joskus saattaa onnistua hiljaa hiipimällä katoamaan paikalta syömään esim lounasta itsekseen!

Jos multa kysyttäisi, mikä on hoitovapaalla olemisessa pahinta ja parasta, en ole varma osaisinko heti vastata. Parasta on ehdottomasti se, että lapset saa olla kotona eikä Nooan tarvitse vielä mennä hoitoon, enkä voi sanoa, että itseänikään haittaisi se, ettei työpaikan aikataulut ja kotiin kannetut työpaperit vielä toistaiseksi ole ajankohtaisia. Mutta mikä sitten on pahinta? Ehkä se jatkuva siivoaminen. Imuroin nykyään joka päivä ja silti meillä on koko ajan koirankarvoja, hiekkaa, kiviä ja muuta roskaa lattioilla. Olen jopa alkanut luuttuamaan lattioita useammin kuin ennen, mutta sekään ei tunnu auttavan, kun parketti ja laatat on aina täynnä pieniä läikkiä joko koiran kuolasta tai lasten ruoista ja touhuista. Jos päätän olla välittämättä sotkuista, huomaan puolessa välissä päivää, että ihan j-o-k-a huone on täyskaaoksessa ja vajoan epätoivoon, kun tajuan että se kuitenkin olen minä, joka sen kaiken joutuu lopulta siivoamaan. Olenkin todennut, että helpommalla pääsen, kun siivoilen pitkin päivää koko ajan vähän kerrallaan, niin sotku ei pääse kasvamaan ylitsepääsemättömän isoksi. Jos näin käy, niin useimmiten se päättyy siihen, että ensin istun juomaan kahvia ja syömään pullaa, sitten hermoilen lapsille ettei saa enää sotkea eikä koskea mihinkään ja viimeisenä revin itseni pakolla ylös ja aloitan siivoamisen. Kuulostaako tutulta? Kertoka pliis joku mulle, että sitten kun taas olen työelämässä, täällä ei kukaan ehdi sotkeakaan?!?

IISIMPI ROKKOTAPAUS

12 huhtikuun, 2016

Tässä elellään nyt oikein urakalla ei koskaan ennen -päiviä, kun ensin meillä käväisi oksennustauti ja nyt varmaankin vuorossa on vesirokko! Sanon siksi varmaankin, että koko tapaus on ollut niin käsittämättömän helppo ja huomaamaton, etten ole ihan varma, voiko kyseessä todella edes olla vesirokko, ja toiseksi unohdan aika lailla koko ajan, että Minealla edes olisi vesirokkoa.

Kaikki alkoi viime keskiviikkona aamulla, kun oltiin lähdössä perhekahvilaan. Minea sanoi ennen lähtöä, että löysi muutaman näppylän mahastaan ja taitaa sairastaa vesirokkoa. En ottanut puheita ollenkaan tosissaan, kun ystävien lapsilla on viime kuukausina ollut vesirokkoja, ja Minea on jo pidemmän aikaa toivonut rokkoa itselleenkin. Niinpä, toivonut! En tiedä, millaiseksi Minea taudin kuvitteli (tai varmaankin juuri tällaiseksi kuin se on meillä nyt ollutkin!), mutta tyttö on tosiaan vähän väliä kysellyt, koska hänellekin tulisi vesirokko, ja jokainen pieni näppylä on saanut sydämen tykytykset tytössä aikaan ajatuksella joko nyt vihdoin. Niinpä, elelimme keskiviikon ihan tavallisesti iltaan asti, kunnes huomasin itsekin pari näppyä. Nukkumaanmenon aikaan niitä oli jo päälle kymmenen, ja seuraavana päivänä vähän siellä sun täällä.

Vesirokko taitaa yleensä alkaa vesikelloilla, mutta Minealla niitä oli vain muutama hassu, ja kaikki loput näppylät oli rupeutuneet jo valmiiksi. Näppylöitä on vieläkin haaleana pari, mutta missään vaiheessa ei ole ollut kuumetta tai kutinaa. Aloin jo viime kesänä toivoa, että Minea saisi vesirokon pian, koska tyttö lähestyy kouluikää, ja rokon sanotaan olevan sitä pahempi mitä vanhempi lapsi on. En kuitenkaan ihan ymmärrä ylihysterisointiakaan aiheen ympärillä, nyt kun kaavaillaan, että vesirokkorokote otettaisi osaksi yleistä rokoteohjelmaa. Miksi rokottaa tautia vastaan, joka itsessään ei ole ihmiselle vaarallinen kuin vasta joskus myöhemmällä aikuisiällä. Ja pahintahan vesirokossa käsittääkseni on jälkitaudit, joilta rokkorokotekaan ei suojaa. Luulisi ihmisten olevan nykyään varovaisempia kaikkien ylimääräisten rokotteiden kanssa, vai onko meistä tullut vain niin arkoja kestämään tauteja? Vasta vähitellen on alettu ymmärtämään, ettei jokaiseen pienempään korvatulehdukseen ehkä kannatakaan ottaa antibioottia, ja tavalliset flunssat on flunssia, ei se lääkäri niille mitään voi tehdä.

Meillä oltaisi rokotetta alettu harkitsemaan Minealle, mikäli vesirokko olisi ollut sairastamatta vielä kouluikäisenäkin. Nytkään en tosin ole ihan satavarma, että tämä oli vesirokkoa, mutta asia ainakin varmistuu, mikäli rokko tulee vielä Nooalle. Kaksi viikkoa taitaa olla se yleinen itämisaika, joten ensi viikolla voi olla odotettavissa lisää sairastelua, mikäli tauti on tarttunut (ihme, jos ei ole!). Tekisi mieli avautua siitä, kuinka paljon ensi viikolle on tiedossa kaikenlaista, mutta sanotaanko että parempi sairastaa nyt kun kummankaan meistä ei tarvitse olla töistä viikkoa-kahta poissa. Mietin sitäkin, onko vesirokkorokotteen lisäämisellä yleiseen rokoteohjelmaan jotain tekemistä juurikin vanhempien työpoissaolojen ja kansantaloudellisten vaikutusten kanssa, mutta olisihan se ihanaa uskoa, ettei raha mene minkään muun edun, etenkään lasten, edelle..

Lasten Frozen-kengät saatu Crocsilta. Minealla jalassa tyttöjen uutuus Keeley Frozen Fever -sandaali kokoa 27-28 ja Nooalla Olaf -clogit koossa 21-22. Nooan kenkiä näytti löytyvän Lekmeriltä puoleen hintaan täältä, ja kuulin huhua, että ensi viikolla saattaisi alessa olla muutakin kivaa!

Olen ihan varma, että tämä hehkuttaminen helposta vesirokosta vielä kostautuu niin, että Nooalle se tulee pahempana, mutta pidetään peukkuja, ettei se ihan näin mene. Minea sai tänään illalla uuden pyörän, joka viikonloppuna tilattiin Prisman verkkokaupasta, ja luulenkin, että nyt seuraavat päivät pyörivät sen ympärillä. Itse asiassa tässähän kävi jo niin, että Minea pääsi ennen nukkumaanmenoa pari kertaa testaamaan pyörää, tyttö ihastui hommaan täysillä ja nyt pyörä ”nukkuu” samassa huoneessa Minean kanssa. Kuulema siltä varalta, ettei se katoa mihinkään yön aikana <3

previous 1 … 21 22 23 24 25 26 27 … 66 next