NUKKEARKKU

10 heinäkuun, 2015

Muistaako muut omasta lapsuudestaan kuinka suosittuja kuuntelukirjat oli? Ainakin me 80-luvulla syntyneet ollaan varmaan suurin osa kuunneltu satuja kasetilta (niinpä, juurikin niiltä kelattavilta kaseteilta!) ja samalla selailtu jotain Miina ja Manu tai Pupu Tupuna -kirjaa. Onhan niitä edelleenkin kirjastoissa ja kaupoissakin jonkin verran, mutta kuuntelukirjojen aika tuntuu menneen jo vähän ohi, miksiköhän?

Meiltä löytyy yksi erityisen kiva satukuunnelma, jonka Minea sai jo pari joulua sitten lahjaksi. Vauva-aikana kuunneltiin Vauvan vaaka ja Karvakorvan laulupurkki melkein puhki, ja kaipasin uusia laadukkaita lastenlauluja. Tiedättekö sen kun huoltsikan alekorista vaan nappaat jonkun cd:n ja autossa huomaat, että laulut ja laulajat on vähän sinne päin, mutta ei riittävän hyvät että musiikista oikeasti innostuisi? Onneksi oli Nukkearkku, joka toi vaihtelua meidän autoiluun. Tunnetut, taitavat laulajat, oikeasti hyvät biisit ja lapsia kiinnostava satu – voiko enempää toivoakaan.

Robinin ja Frozenin syrjäytettyä kaikki lastenlaulut on meidän Nukkearkku ollut vähän aikaa tauolla, mutta nyt se kaivettiin taas esiin, kun tiedettiin Nukkearkku-konsertin tulevan Jyväskylään. Viikon verran Minea on kuunnellut sekä tuota satua että pelkkiä lauluja, ja nyt Minea alkaa olla siinä iässäkin että satua jaksetaan kuunnella alusta loppuun. Sadun joukossa tulee paljon musiikkia, mikä varmasti auttaa pitämään keskittymistä yllä, ja pieni lapsi joka ei enää nuku päikkäreitä, voi jopa salaa vähän tykätäkin siitä, että voi ihan kunnolla rauhoittua paikoilleen vähän pidemmäksi aikaa. Pakko käydä vielä kirjastossa lainaamassa parit Miina ja Manu -kuuntelutkin meille 😀

Tänään me oltiin sitten kuuntelemassa Jyväskylän Kesän Nukkearkku-lastenkonserttia, ja voin sanoa että tykkäsin! En tiedä kuinka paljon vaikutti se, että biisit ja tarina oli ennestään tuttuja, mutta olin ihan hämilläni kuinka kiva show oli kokonaisuudessaan ja kuinka taitavia kaikki esityksen laulajat oli. Esiintymässä oli samaa porukkaa kuin jotka levyllä laulaa, ja monelle lapselle osa laulajista on varmaan telkasta tuttuja. Esiintyjät oli sopivan lapsellisia ja ottivat yleisön hyvin mukaan, niin että Mineakin tykkäsi hurjan paljon. Lavalla oli myös lapsia soittamassa ja laulamassa ja sama juttu heidänkin kanssa, uskomattoman taitavia oli jokainen pienempikin esiintyjä.

Huomenna on vielä Jyväskylän kesän viimeinen isompi lastentapahtuma, Hiiulihei-konsertti. Myös siellä on Pikku Kakkosesta tuttuja kasvoja, esim Katti Matikainen juontamassa. Oon aivan varma, että siitäkin tulee superkonsertti ja tuskin jättää yhtäkään lasta kylmäksi. Joko teillä on viikonloppu täyteen buukattu vai meinaatteko tulla konserttiin? Sehän on Kampuksen kentällä lauantaina klo 14.00 alkaen. Nähdään!

PÄIVÄ YSITIEN LEMMIKISSÄ

5 heinäkuun, 2015

Hellurei, kuinkas on viikonloppu mennyt? Meillä tästä tuli taas vähän ohjelmantäyteinen paripäiväinen, mutta seuraava viikko pitäisikin taas olla kalenterin osalta tyhjää täynnä eli suunnitelmissa on lähinnä vain ulkoilua kelien mukaan ja chillailua kotona. Perjantain lämpimät ilmat ei onneksi jääneet viikonlopun ainoiksi, vaan eilenkin Minea polski rantsussa koko iltapäivän Nikon kanssa – sillä seuraamuksella tosin, että nyt nenä vuotaa ja taitaa olla yskäkin tulossa.. Tänään treffattiin Lauraa poikansa kanssa Mäki-Matissa ja käytiin katsomassa lasten kesäteatterissa Pikku Vampyyri. Näytelmä pyöri tänään viimeistä päivää, joten suosituksia on ehkä vähän turha antaa, mutta täytyy silti sanoa, että esitys upposi loistavasti niin meihin äiteihin kuin lapsiinkin. Kävikö joku muukin katsomassa sen?

Mun vanhemmat kävi taas pyörähtämässä kesäkämpällään viikonloppuna, ja lauantai vietettiin koko porukalla läheisessä kotieläinpuistossa, Ysitien lemmikissä. Paikka on saanut melko paljon kritiikiä somessa ja ihmisten puheissa, mutta mulla ei ole vertailukohtaa enkä osaa oikein sanoa eläinten oltavista sen enempää.. Musta kaikissa eläinpuistoissa eläimillä on liian pienet elintilat, ja mitä isompi eläinpuisto ja harvinaisemmat eläimet, sitä pahemmalta ajatus vankeudesta tuntuu. Viime kesän Korkeasaaren reissullakin nähtiin monta eläintä stressaantuneen tai onnettoman näköisinä istumassa aitauksissaan tai kiertämässä kehää häkissään, joten en tiedä onko Ysitien lemmikki siihen verrattuna yhtään sen huonompi? Ainakin Minean ikäisen kanssa kierretään ennemmin näitä pienempiä paikkoja, joissa eläimiä pääsee ihan oikeasti näkemäänkin ja joitain jopa silittelemään, sillä Korkeasaari tuntui osittain hukkareissulta kun puolet eläimistä oli piilossa päiväunillaan.

Ysitien lemmikistä löytyy perinteiset ankat, lampaat, puput, kilit, riikinkukko, kanoja, aasi mutta myös emu, laamoja, strutsi, poroja ja villisikoja. Muut eläimet on aitauksissaan paitsi puput, jotka elää pienellä saarellaan portin takana. Saarelle pääsee kurkkimaan pupujen koloihin ja silittelemään pupuja, jos ne sattuvat sen aikaa pysymään paikoillaan. Mineaa kyllä kiinnosti kaikki eläimet, kileille syötettiin aidan raosta heinää ja emuakin tuijoteltiin pienen etäisyyden päästä, mutta ehdoton ykkönen oli puput. Mun äiti jo lupaili Minealle omaa pupuhäkkiä tulevan omakotitalon pihalle, mutta onneksi siihen on vielä aikaa niin kauan että koko juttu ehtii unohtua siihen mennessä. Musta nimittäin tuntuu, että meidän perheellä on Pablossakin jo ihan tarpeeksi tekemistä, vaikka kuinka söpöjä ne puput olikin.

Lipunmyynnin yhteydestä löytyy pieni kahvila, josta saa ostettua jotain purtavaa, mutta meillä oli mukana omat eväät. Suunnilleen puolivälissä kierrosta on grilli ja pöytäpaikkoja, jotka on vapaasti käytettävissä polttopuineen. Pakattiin mukaan nakit, makkarat ja eväsleivät ja jäätiin syömään niitä vielä kierroksen jälkeen. Kokonaisuudessaan taidettiin viettää paikan päällä sellaiset reilu kolme tuntia, matkoihin Jyväskylästä ei mene kuin noin vartti suuntaansa. Suunnilleen 10 kilometrin päästä löytyisi vielä pieni Nokkakiven huvipuisto, mutta me jätettiin se suosiolla toiseen kertaan ja lähdettiin kotieläinpuistosta suoraan kotiin.

Voi olla että ehditään kesän aikana käydä vielä Laukaankin eläinpuistossa, joka kylläkin käsittääkseni suljetaan tämän kesän jälkeen tai aikana. Jos reissaatte Jyväskylän suunnilla niin laittakaa kuitenkin Ysitien lemmikki, Nokkakiven puisto ja Laukaan Villikilikin korvan taakse. Kaikki nämä on lasten näkökulmasta huippupaikkoja ja aikaa kuluu helposti useampi tunti. Nokkakiven lähistöltä löytyy myös Revontuli golfin majoituspaikat huoneineen ja mökkeineen. Oltiin viime kesänä Even perheen kanssa mökkeilemässä Revontulessa, joten siitäkin voin vielä kirjoittaa joku päivä tarkempia tietoja ja omia kokemuksia. Jyväskylä-postauksia on muutenkin toivottu jo useampaan kertaan, joten katsotaan saisinko jonkinlaisen Jyväskylän esittelyn aikaiseksi lähipäivinä.

LASTEN KANSSA LAIVALLA, KANNATTIKO?

25 kesäkuun, 2015

Moni teistäkin varmaan aikoo kesän aikana reissata laivalla, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidän kokemuksia siitä, miten risteily sopii lapsiperheelle. Mehän oltiin matkassa tiistaista torstaihin, perinteisellä Helsinki-Tukholma-risteilyllä. Aikaa Tukholmassa oli noin kuutisen tuntia, joka me vietettiin kokonaan Junibackenissa. Siitä tulossa ihan oma postauksensa vielä myöhemmin.

Laiva lähti Helsigistä viideltä iltapäivällä, muta me pelattiin varman päälle ja lähdettiin Lahdesta ajamaan jo aamulla, kun tiedettiin Nooan aiheuttavan useamman pysähdyksen matkalle. Terminaalin mainostama parkkipaikka olisi parilta päivältä maksanut 70€, mutta lataamalla kännykkään Parkmanin appsin ilmaiseksi, pystyi kännykällä kätevästi katsomaan oman sijainnin perusteella lähimmät parkkipaikat ja niide hinnat. Ihan terminaalin vieressä oli ulkopaikkoja, jotka kustansi vain 24€ ja suosittelemalla appsia kaverille sai vielä kympin alennusta. Säästettiin päälle 50€ ja kuitenkin saatiin auto ihan terminaalin viereen.

Laiva, jolla me oltiin oli Silja Serenade eli jokin aika sitten uudistettu risteilijä. Heti sisään mentäessä vastassa oli Muumipeikko ja Pikku Myy, joita Minea ryntäsi samantien halailemaan. Myöhemmin illalla samat tyypit piti lapsille muumidiskoa laivan ravintolassa. Minea alkoi siinä vaiheessa olla jo aika väsyksissä ja kovista odotuksista huolimatta tyytyi enemmänkin kattelemaan tansseja lavan sivussa. Diskon jälkeen ei meinannut nukkumaanmenosta tulla ylikierroksilla mitään, joten tokana iltana skipattiin diskoilut ihan suosiolla ja aloitettiin iltapuuhat ajoissa. Kovin tarkkaan en tiedä, mitä muuta ohjelmaa olisi ollut tarjolla, me katottiin akrobatiaryhmän esitys heti muumitanssien jälkeen, ja laivan ostoskadulla oli iltaisin elävää musiikkia. Jonkinlainen tervetuloparaati olisi myös ollut lapsille laivaannousun jälkeen, mutta sekin missattiin kun ei oltu ehditty tutustua ohjelmaan vielä siinä vaiheessa.

Meillä oli De Luxe -luokan hytti eli hytti muistutti paljolti tavallista hotellihuonetta. Siellä oli parisänky, levitettävä nojatuoli Minealle ja Nooalle pieni matkasänky. Hytin hintaan kuului minibaari ja buffet-aamupala, joka oli mulle ehkä se kovin juttu koko risteilyssä. Ihan parasta on päästä aamupalalla syömään brunssityyliin, vielä kun tuolla laivalla aamupala oli kattavampi kun ihan perus hotelliaamupalat yleensä. Söin enemmän kuin olisi tarvinnut, ja jälkkäreitäkin oli pakko maistaa melkein jokaista molempina aamuina.

Aiemmin mulla on risteilyistä ollut paljon tylsempi mielikuva, mutta pitää sanoa, että paremman luokan hytti toi aika paljon lisämukavuutta matkustamiseen. Kahden lapsen kanssa en edes lähtisi tavalliseen hyttiin, vaikka onhan tuo jonkin verran kalliimpi (hinta oli noin kolminkertainen normihyttiin verrattuna). Meillä oli mukana matkarattaat, yksi matkalaukku ja yksi isompi laukku. Rattaat mahtui hyttiin kivasti, matkalaukkua pidettiin koko ajan lattialla levällään ja silti mahduttiin olemaan itsekin hytissä ja liikkumaan siellä normaalisti. Päiväajaksi kasattiin Minean sänky pois tieltä, ja parisänky oli ehdottomasti plussaa yöimetyksissä. Tuskin meidän porukka ja kamat olisi edes muualle mahtuneetkaan, tai hytissä ei ainakaan olisi viihdytty hetkeäkään jos oltaisi jouduttu sähläämään kerrossänkyjen kanssa.

Silja Serenadelta löytyy vaikka mitä mukavuuksia ja tekemistä. Niko kävi Minean kanssa leikkipaikassa, josta löytyi pallomeren lisäksi liukumäkeä ja kiipeilytelinettä, ja Ruotsin päivän jälkeen mä lähdin Minean kanssa spa-osastolle. Mä nautiskelin porealtaasta samalla kun Minea laski lastenaltaassa pientä liukumäkeä sataan kertaan. Altailla olisi ollut myös drinkkibaari, mutta meillä meni altaassa ja saunoissa sen verran aikaa, että kiiruhdettiin jo hyttiin vaihtamaan vaatteita päivälliselle.

Laivan buffet olikin sitten ihan oma juttunsa! Matkaa varatessa ei saatu buffettiin pöytävarausta aiemmalle kattaukselle kello viideksi, mutta käytiin laivalla jättämässä nimi jonotuslistalle ja kuuden aikaan käytiin kyselemässä pöytää. Molempina iltoina päästiin tällä systeemillä syömään, onneksi, olin nimittäin haaveillut buffetista jo pari päivää etukäteen 😀 Koko rahan arvoinen se lopulta olikin, vaikka ei saatukaan syödä kummallakaan kerralla rauhassa Nooan huutaessa koko ajan. Valinnanvaraa oli loputtomasti, ruokia oli eri kulttuureista (italialaista, meksikolaista..) ja jälkkäripöytä oli monipuolinen. Lapsille oli oma buffetpöytä, josta löytyi ne perinteiset nakit ja lihapullat, mutta me lastattiin Minean lautaselle samoja ruokia kuin itellekin ja hyvin maistui nekin. Laivasta olisi löytynyt useampi muukin ravintola, oli italialainen, pikaruokapaikka, pubityylinen pihvipaikka, a la carte -ravintola ja mereneläviin keskittynyt ravintola, mutta samalla hinnalla syötiin mahat täyteen buffetissa ja parasta musta oli se, että sai maistella vähän sitä sun tätä.

Alimmalla kannella oli iso tax free myymälä ja yhtä ylempänä pari muuta kauppaa. Yhdessä myytiin leluja, toisessa vaatteita ja kolmannessa muutaman kalliimman brändin laukkuja, koruja ja aurinkolaseja. Minea sai valita lelukaupasta yhden lelun ja mukaan lähti pattereilla toimiva robotti-merenneito. Itelleni en löytänyt mitään, mutta tax freesta lähdettiinkin sitten useamman kassin kanssa. Monet karkit tuntui olevan melkein samanhintaisia kuin maissa, mutta oli siellä seassa hyviä tarjouksiakin kun osti useamman pussin samalta valmistajalta. Ostettiin muutamia tuliaisia, juhannukseksi pari pulloa viiniä ja pakolliset tobleronet itelle, voiko tax freesta edes lähteä ilman tobleronea?

Kaiken kaikkiaan laivalla oli musta kivan rentoa olla lasten kanssa, varsinkin vauvan kanssa joka ei viihtyisi autossa ja jota etelän lomalla saisi olla koko ajan rasvaamassa ja suojaamassa auringolta. Varmasti lähdetään joskus risteilemään uudelleen, otetaan samanlainen hytti, varataan pöytä buffetista ajoissa ja mennään yhtä rennolla ohjelmalla ja aikataululla Ruotsin päivä. Mä tulen helposti merisairaaksi, mutta luulen että näin kesällä ei niin kovia myrskyjä yleensä olekaan. Tällä reissulla kyyti oli niin tasaista ettei melkein edes muistanut olevansa laivalla. Minealla risteily oli ensimmäinen, ja kovin innoissaan tyttö oli kaikesta uudesta, ja viihtyi laivalla muutenkin tosi hyvin. En tiedä, jos sitä vaikka ottaisi ihan tavaksi käydä laivalla joka toinen vuosi, ja voisihan sitä ens kerralla napata jonkun kaveriperheen mukaan!

Milloin te olette viimeksi olleet risteilyllä, lasten kanssa vai ilman? Tuskinpa ainakaan löytyy lapsiperheelle helpompaa matkustusvaihtoehtoa kuin risteily?

previous 1 … 5 6 7 8 9 10 11 … 17 next