Kuinka mahtavaa, että ollaan tämänkin viikon osalta jo selätetty viikon pahin päivä, maanantai, koska kaikki sen jälkeen tuleva on pelkästään kotiin päin. Huomenna mennään jo puolessa välissä työviikkoa, ja vaikken eilen olisikaan tätä mieltä ollut, niin kyllä vaan viikot kuluvat liian nopeasti. Jokaisen viikon loppuminen kun tarkoittaa myös sitä, että lapset kasvaa koko ajan isommiksi ja ihme kyllä, taidan itsekin vanheta siinä samalla. En ehkä liputa ikuisesti 25-vuotissynttäreitään juhlivien puolesta, mutta en voi kieltää, ettenkö mielelläni olisi kolmekymppinen vielä seuraavat parikymmentä vuotta.

Tarkoitus ei ollut tänään kuitenkaan tulla avautumaan teille ikäkriisistä (enkä itse asiassa voi sanoa sellaista edes potevani!), vaan vihdoin esittelemään Minean huonetta muutamalla kuvalla. Kaikki on vielä todella keskeneräistä, mutta yhtenä isona muutoksena saimme viime kuussa valmiiksi Minean toivoman parvisängyn. Kaupoista ei tuntunut löytyvän sopivaa puista, siroa sänkyä meidän budjetilla, joten Niko päätti loppujen lopuksi tehdä sängyn Minealle itse. Kovin kauaa sängyn rakentelussa ei edes mennyt, vaikka lopputuloksesta tuli jotain näinkin täydellistä.

Itse tilaajansakin eli Minea on ollut erityisen onnellinen uudesta sängystään, ja vaikka alkuun pelkäsin ettei Minea kuitenkaan nukkuisi korkeassa sängyssään, on lähes kaikki yöt mennyt yläsängyssä. Sängyn alapuolelle laitettiin vanhan sängyn patja ja kasa tyynyjä, jotta Minea voi pötkötellä ”alasängyssään”, tai halutessaan myös nukkua öitään joskus siellä. Tulevana viikonloppuna meille taitaa olla tulossa Minean kaveri yökylään, joten alasänky toimii hyvin myös vieraspatjana aina tilanteen vaatiessa.

Huoneesta löytyy jotain muutakin uutta, nimittäin Mr Marian kaunis LIA sydänvalaisin*, jonka saimme Jollyroomilta. Minea halusi huoneeseensa hempeää turkoosin sävyä, ja siihen ja vaaleaan puuhun yhdistettynä kokonaisuus sydänlampun kanssa on mielestäni ihanan tyttömäinen. Valaisimessa on kätevästi himmennin, joten sitä on käytetty ahkerasti iltasatuhetkien valaisijana alasängyn vieressä.

Mitäs tykkäätte, niin lampusta kuin huoneesta yleensäkin?

*kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Onko teistäkin alkanut tuntua, että ihan yhtäkkiä iltapäivät on muuttumassa pimeämmiksi ja ajatukset kääntyy syksyyn? Virallisesti lasken vielä elokuun kuuluvan kesään, mutta kesältä ei ole tuntunut enää vähään aikaan, siitäkään huolimatta että vastahan tässä on palailtu kesälomilta töihin ja vielä totutellaan uudenlaiseen arkeen. En yhtään tiedä, miten tulemme selviämään tulevista sysipimeistä aamuista, tai niistä kello neljän iltapäivistä, jolloin kotiin tullessa on ihan yhtä pimeää kuin kotoa lähtiessä – kait siihenkin vielä tottuu?

Samalla kun alkaa koko ajan tuntua enemmän syksyltä, alkaa myös kaivata tummempia sävyjä kotiin. Yläkerran aulaan halusin beigeä ja ruskeaa, tv-huone on täyttynyt tummanharmaalla ja mustalla, ja kesäaikaa tuntuu enää elävän vain meidän keittiö-olohuone-kokonaisuus, joka on melko valkoinen kaiken kaikkiaan. Huomaan tykkääväni tv-huoneen tunnelmasta jopa paljon enemmän kuin muiden tilojen, sillä liian valkoinen pinta ei tunnu tällä hetkellä säväyttävän yhtään – vaikkakin myönnän sen olevan ajaton ja sitä kautta varma ratkaisu. Ehkä ihan niin ajatonta ei ole kokonaisen huoneen vuoraaminen vanerilevyillä, mutta niin ne vaan tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä muutaman vuodenkin päästä) miellyttää silmää kovastikin. Vanereista tulee muuten tasaisesti kyselyjä, joten todettakoon nyt vielä tässä yhteisestikin, että meidän kaikki vaneripinnat on kahteen-kolmeen kertaan käsitelty värittömällä täyshimmeällä lakalla. Lakka ei muuta vanerin väriä käytännössä lainkaan ja suojaa kellastumiselta.

Sisätiloissa meillä tuntuu sisustusasiat toistaiseksi pysähtyneen, vaikka Minean huone kaipaisi kovasti laittamista. Uusien hankintojen sijaan olen enemmänkin pyöritellyt samoja huonekaluja ja kukkaruukkuja huoneesta toiseen, sillä jotkut huonekalut (kuten tämä Jyskin musta pikkupöytä) sopisivat kaikkialle ja mihin tahansa. Olen yrittänyt löytää sellaisille esineille sen parhaan mahdollisen paikan, jotta voisin toiseen tilaan keksiä jotain muuta tilalle, mutta joka päivä keksin jonkun uuden idean, ja kaikki alkaa taas alusta. Varmasti eniten kaipaisin tällä hetkellä paria sohvapöytää ja ehkä muutamaa uutta viherkasvia. Jos vielä muistatte, miltä meidän olohuoneessa näyttää, niin saa laittaa vinkkejä sopivista pöydistä! Eikä haittaa vaikka samalla jakaisitte parhaat neuvonne pimeän syksyn selättämiseen, etenkin niiden aamujen.

Energiaa kaikille uuteen viikkoon, perjantai tulee taas sieltä nopeammin kuin uskottekaan!

Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata, että tänä kesänä meidän pihalla kasvaa jotain näin kaunista!

Ei sillä etteikö meidän piha olisi voinut jo tässä vaiheessa olla valmis, vaan siksi että olen varmasti vähiten viherpeukalo kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen kuitenkin alkanut huomata, kuinka kotimme on täyttynyt erilaisista viherkasveista ja perjantaipuskista, ja mikä ihmeellisintä, ne myös säilyvät hengissä – ainakin suurin osa.

Viime kesän vietimme melkein kokonaan väliaikaiskodissamme, mutta ennen sitä olen testannut ties mitä kukkaistutuksia rivarimme pihalle. En muista selvisikö yksikään niistä hengissä paria viikkoa pidempään, saattoi ehkä selvitäkin jos vanhempani olivat käyneet kylässä ja muistaneet kastella kukat. Muuten jokakesäinen taktiikkani oli keväällä ostaa mahdollisimman edullisia pihakukkia etupihalle ja ostaa joka kuukausi uudet tilalle, kun entiset kuihtuivat. Aina lupasin itselleni panostaa kukkien hoitamiseen, mutta silti se unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin. Olin kavereideni keskuudessa tunnettu kukkien tappaja. Eikä ihme, muistan kerran ostaneeni oliivipuun, joka taisi kestää makuuhuoneessamme tasan viikon ennen kuin 80% lehdistä oli tipahdellut lattialle.

En tiedä, ehkä se on uuden kotimme ilma tai tähtien suotuisa asento (jotain tekemistä saattaa olla silläkin, että nykyään muistan antaa kasveilleni vettä jopa kerran viikossa..), mutta nykyään kasvit melkein jopa viihtyvät meillä. Kävin tänään leikkaamassa terassin ruukkuneilikasta kaksi vaaleanpunaisena kukkivaa oksaa, ja luulen että ensi viikolla niitä on kokonainen kimppu. Myös yläkerrassa huomasin yhden viherkasvin kukkivan, eikä Minean huoneen Ikeasta saakka raahattu orkideakaan näytä vielä kuihtumisen merkkejä. Eikös viherkasvit vaikuta suotuisasti huoneilmaankin, joten ehkä ne isompana joukkona luovat toinen toisilleen hyvän kasvuympäristön?

Nykyisenä kasvikuiskaajana aion ottaa seuraavan askeleen ja ajattelin huomenna hankkia kukilleni lannoitteita. Voisin jopa selvittää nykyisten kasviemme nimiä, ehkä käydä ostamassa yhden jättimäisen lyyraviikunan tai oliivipuun (!) yläkerran aulaan. Jos ennen suhteeni kasveihin oli vähintäänkin tragikoominen, niin luulen että tältä osin olen kääntänyt uuden sivun elämässäni.