Saatiin Minean kanssa eilen huippuseuraa kun Modernisti kodikas -blogin Kerttu tuli tyttönsä kanssa kyläilemään, ihastelemaan vauvaa ja piristämään meidän päivää. Kerttu on livenäkin yhtä aurinkoinen kuin blogikirjoituksissaan, joten piristämisestä oli ihan oikeastikin kyse, siitäkin huolimatta että puhuttiin vähän kaikesta synnytyspeloista lasten uhmailuun. Alkuraskaudesta vielä pohdittiin Kertun kanssa josko sattuisi niin hassusti että päädyttäisi synnärille samaan aikaan, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi että Möhiksellä oli kova kiire maailmaan kun taas Kerttu saa vielä joitain päiviä odotella pikkumiestään. Ollaan whattsappin kautta vaihdeltu raskauskuulumisia pitkin talvea, ja nyt musta tuntuu että jännitän Kertun pojan syntymää melkein yhtä paljon kuin omaakin odotin 😀 Kohta me pidetään mammatreffejä kahden pikkupojan ja kahden vähän isomman tytön kesken, avautuen huonosti nukutuista öistä ja huokaillen vauvojen suloisuutta.
Meillä käy suht paljon kyläilijöitä noin yleensäkin ja Minea pääsee usein leikkimään mun kavereiden lasten kanssa. Vanhat tutut kaverit on tietenkin aina oma juttunsa, mutta aina ei ihan tiedä miten leikit lähtee käyntiin niiden kanssa, joita näkee paljon harvemmin. Pariin kertaan tytöt on nähneet aiemminkin, mutta nyt leikit natsasi ihan erityisen hyvin parin vuoden ikäerostakin huolimatta- tytöt leikki poneilla, barbeilla, pukivat prinsessamekot ja kuvittelivat olevansa keijukaisia, roikkuivat Pablossa, riehuivat, jne jne. Mineakin oli vierailusta niin onnessaan, että kyseli jo milloin Kerttu ja Kertun tyttö taas tulisi kylään. Ens kerta onkin jo varmana neljän hengen porukalla <3
Harvemmin tulee luotettua kaupan valmisherkkuihin kun kaverit käy kylässä, ja nytkin otin ennemmin käyttöön mun luottopikareseptit ja tein porkkanamuffinssien kaveriksi tonnikalarieskat ja valkosuklaa-mud cakea. Molemmat on niin nopeita ja helppoja tehdä, että monesti tulee turvauduttua johonkin vastaavaan jos haluaa päästä helpolla. Mutakakkuun ainekset mulla on aina varuilta kaapissa, nyt vaan tein valkosuklaaversion vaihtelun vuoksi. Rieskoja jäi Minean synttäreiltä ja ne täytin tonnikala-tuorejuustoseoksella, salaatilla, tomaatilla ja kurkulla. Tosi simppeliä eikö? Ja vaikka helpolla pääseekin, on maku superhyvä!
Möhiskin sai tuliaisia, ihanat minikokoiset neulotut conssit! Jos mä ja Minea oltiin iloisia näiden kahden vierailusta, niin kyllä oli Pablokin. Kertun tyttö kävi halailemassa ja rapsuttelemassa Pabloa vähän väliä, ja Pablohan se vaan käytti tilaisuuden hyödykseen makoilemalla tyytyväisenä sohvalla välillä kylkeä vaihtaen. Kertulla sattuu myös olemaan aika pettämätön sisustussilmä, joten mä annoin rouvalle tehtäväksi ratkaista meidän matto-ongelman, joka on jatkunut jo sietämättömän kauan. Niinhän se Kerttu sitten jo tänään linkkaili mulle facessa olkkariin mattovaihtoehtoja, kyllä ystävät on ihania!
