SYNTTÄRIKEMUJEN SUUNNITTELUA

Pian meillä juhlitaan 3-vuotissynttäreitä, virallinen päivä on jo ensi maanantaina mutta juhlat pidetään kavereille vasta viikon päästä sunnuntaina ja maanantaina jatkot. Oikeastaan juhlinta alkaa jo nyt tulevana viikonloppuna, kun mun porukat ja muutama kaveri tulee käymään – meikäläiselle on siis tiedossa pieni leipomisputki huomisesta alkaen. Tein jo toissapäivänä cake popsit pakkaseen ja kunhan keksin loputkin tarjoilut ensi viikolle alan niitä väsäämään hyvissä ajoin toivoen välttäväni viimeisen illan paniikin. Kutsut ehdittiin Minean kanssa askarrella ja postittaa kavereille pari viikkoa sitten, synttärien piti nimittäin ensin olla jo viime viikolla, mutta sattuneista syistä ne siirrettiin parilla viikolla eteenpäin. Hyvä mä, kerrankin tuntuu että oon ajoissa jonkun asian suhteen, kun koristeet jo odottelee valmiina ja muutenkin synttärisuunnitelmat tuntuu olevan aika hyvällä mallilla.

synttarivalmistelut IMG2

Viime vuonna Minea ei vielä osannut itse kauheasti vaatia synttäreiltään mitään erityistä, mutta onpa aika eri meininki tällä kertaa! Varmaan jo syksyllä tytölle oli selvää että synttäreistä tulee pinkit prinsessasynttärit, ja tärkeimpänä juttuna tietenkin kakku, jonka pitää olla pinkki tai vaaleanpunainen. Vähän eri värimaailma kuin viime kerran pandateema mustavalkoisilla koristuksilla ja kakulla.. Kaksi lahjatoivettakin on valmiiksi mietittynä, potkulauta ja kissa. Mä epäilen aika vahvasti että vaan toinen näistä toteutuu, sillä tuntuu että toi yksi koirakin on välillä vähän liikaa mun hermoille kestettäväksi.

Synttärikoristeita sain blogin kautta valita Decora Housesta, jossa on ehdottomasti paras valikoima kaikkea mitä voi kekkereillä tarvita. Lautaset ja mukit oli vaaleanpunaisena loppu, joten niitä metsästetään vielä, ja yksi ehkä liian kunnianhimoinen ajatus mulla oli Minean huoneen oviaukon koristelemisesta, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy. Me ollaan Nikon kanssa muuten loistava tiimi siinä(kin) mielessä, että mä saan aina kaikenlaisia ihme ideoita, joiden luulen itekin olevan vähän hankalia toteuttaa, mutta Niko alkaa useimmiten viemään hommaa eteenpäin ja loppujen lopuksi saadaankin just sitä mitä alunperin oli mielessä. Kaiken huippuna meidän kaveri Roope saa toimia sivustakärsijänä ja nikkaroida Nikon kaverina vähän väliä ties mitä mä milloinkin oon keksinyt. Kiitti pojat kun (ainakin vielä) jaksatte!

synttarivalmistelut IMG4 synttarivalmistelut IMG5

Äitiysloman ekoina päivinä tuli kokeiltua tehdä muutamia etikettilappuja synttäriteemalla, näitä ajattelin hyödyntää muffinssien, kakun ja mehupullojen koristeena. Tein vielä itelleni muistilistaa siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja muistaa, mutta jotenkin tuntuu että tästä puuttuu jotain olennaista. Mitä mä olen unohtanut? Makeita tarjottavia on aina paljon helpompi keksiä, suolaisten kanssa onkin vähän eri juttu ja aina saa olla netissä epätoivoisesti etsimässä inspistä pikkusuolaisiin. Oisko teillä hyviä ideoita? Jotain hyvää ja helppoa, joka kelpaa lapsillekin ja on helppo syödä vaikka käsinkin. Saa linkittää omia postauksia jos olette lähiaikoina pitäneet synttäreitä hyvillä tarjoiluilla!

KAKSIN KAUPUNGILLA

kaupungilla IMG3

kaupungilla IMG1

Huoh mikä päivä! Onneksi näistäkin selviää hengissä ja huomennahan voi taas kaikki olla paljon paremmin, pakko olla tai muuten mä en jaksa enää mitään. Aamu jo alkoi sillä että Minea pariin kertaan sanoi ettei haluaisi lähteä kerhoon, mutta sinne kuitenkin lähdettiin kun mä olin ehdottomasti sitä mieltä, että kolmen kotipäivän jälkeen oli jo kaveriseurasta puutetta. Kerhon jälkeen jäätiin vielä ulkoilemaan tunniksi, Minean kohdalla ulkoilu tosin tänään tarkoitti puistossa mököttämistä ja joka asiasta kiukkuamista. Kotiin päästyä tyttö heittäytyi olkkarin lattialle toppavaatteissaan, huusi siinä tunnin verran mulle ties mistä, kävi välillä vähän huitomassa, innostui raivoamaan entistä enemmän jos koitin mennä lähellekään ja sitä rataa. Mä en yksinkertaisesti keksinyt yhtään mitään millä olisin saanut tuon jääräpään rauhoittumaan, vaan kuuntelin vierestä kunnes vähitellen Minea antoi periksi ja tuli haalari päällä syömään lounaan. Instassa (@minishowblogi) avauduinkin jo ja totesin että nyt taitaa olla meillä pahin kiukkuaika käsillä, tuskin tästä enää voi pahemmaksi mennä?!

Myöhemmin asia sovitiin, halailtiin, Minea lupaili kaikkea maan ja taivaan väliltä (huomenna käydään todennäköisesti ihan sama keskustelu uudelleen!) ja lopulta pötköteltiin sängyssä Netflixin voimin rauhoittuen. Tiedän ettei tästä käytöksestä mitään palkkiota olisi pitänyt antaa, mutta Nikon tultua kotiin lähdin Minean kanssa kahdestaan käymään kaupungilla. Ajattelin että kahdenkeskinen hetki voisi tehdä ihan hyvää kaiken tuon raivoamisen ja toisillemme kiukuttelun jälkeen. Voisi ottaa vaikka tavaksi käydä kerran viikossa Minean kanssa tekemässä jotain molemmille mieluista, pois kotiympyröistä ja hetkeksi vauva pois näköpiiristä. Varmasti ihan normisettiä tällainen kapinointi uuden tulokkaan myötä, mutta harmittaa silti että meidän aurinkoisesta, superkiltistä tytöstä tulee yhtäkkiä esiin tuollaisia piirteitä..

kaupungilla IMG2  kaupungilla IMG4

Kaupungilla meillä ei oikeastaan ollut mitään oikeaa asiaa hoidettavana, mutta käytiin parit kaupat läpi ettimässä Minealle uusia aurinkolaseja ja mä kävin Gina Tricotista hakemassa yhden scuba-takin, josta pari viikkoa sitten tilasin väärän koon. Minealle näiden reissujen kohokohta on aina hakea kuivattuja kookoksia Punnite&Säästästä, mun kohokohta tällä kertaa oli Arnoldsin donitsi. Ite en ollut lähellekään siinä kuosissa että olisin hypännyt kameran toiselle puolelle, joten vaihteeksi Minean päivän asua. Sama setti ponipaidalla ja tyllihameella valikoitui aamulla kerhoonkin, nyt vaan yhdistettynä siistimpään takkiin ja suht uusiin Crocsin Colorlite nilkkureihin*. Mulla on itelläni nämä samat kengät mustana ja ne taisi olla syksyllä mun ulkoilujen ja puistoreissujen käytetyimmät kengät. Luulen että Mineallakin tulee aika paljon näkymään nämä jalassa nyt keväällä kunhan ilmat vähän lämpenee ja voidaan luopua villasukista.

kaupungilla IMG6 kaupungilla IMG7 kaupungilla IMG8

Möhistäkään ei täyain unohdettu, vaan poju sai uuden raitajumppiksen tuliaisina. Voikohan tuo pikkumies jo olla kasvanut viikossa, kun tuntuu että kaikki jättimäiset 50cm vaatteet ei yhtäkkiä olekaan enää niin jättimäisiä?!

*kengät saatu Crocsilta

KYLÄILYÄ, NEUVOLAA JA KUULUISAA PASTAKASTIKETTA

Nyt kun on saatu jälleen arki rullaamaan melko tasaiseen tahtiin alkaa päivätkin näyttää suunnilleen siltä kuin ne oli ennen vauvan syntymää, erona ainoastaan se ettei vielä olla Minean kanssa päästy tavalliseen tapaan ulkoilemaan järkyttävän yskän ja viikonlopun kuumeen takia. Huomenna pääsee onneksi jo kerhoonkin ja meinataan aloittaa ulkoilut vähitellen myös Möhiksen kanssa, kun poika alkaa vaikuttaa olevan täysissä voimissaan päivä päivältä. Ulkoilun korvaavaa tekemistä on kyllä riittänyt ja käsittämätöntä mutta joka ilta sitä taas huomaa päivän vaan kuluneen johonkin ja aina jää jotain hommia tekemättä. Olen nyt ehkä kymmenen kertaa päättänyt että huomenna ihan varmasti tilaan uuden verokortin ja etsin kelaan vaadittavat tilinauhat, mutta illalla huomaan toteavani että on se päivä taas huomennakin. Aikaa on, energiaa tai viitseliäisyyttä ei.

  kotipaiva IMG9

Kauppareissua ja neuvolaa lukuunottamatta mä oon tänäänkin hillunut koko päivän superrennosti kotivaatteissa ja meikittömänä, voin sanoa ettei ole vähään aikaan blogiin tulossa asukuvia ellei sitten esittelyä erilaisista kotihousuista 😀 Evelina käväisi aamulla pitämässä kahviseuraa ja ihmettelemässä minimiestä ekaa kertaa, tuliaisina Minea sai isosiskolahjaksi niin kivan tarrakirjan, että loppuiltapäivä meni Nikolla ja Minealla liimaillessa piirretyille tytöille ja vauvoille vaatteita. Poni- tai nukkeleikit ei Minealta oikein suju itekseen, vaan jonkun pitäisi olla aina puhuttamassa toista ponia tai nukkea, mutta tarrat, palapelit ja muovailuvahat on meillä se pyhä kolminaisuus joilla Minean saa edes hetkeksi keskittymään omiin juttuihinsa. Ja tietty myös kaikki leffat ja sarjat Netflixistä, mutta niitä ei yleensä laiteta pyörimään kuin max kerran päivässä ja vasta kun kaikki muut keinot on kokeiltu. Jos muuten keksitte hyviä lisäyksiä tähän meidän kolmikkoon, niin vinkkejä 3-vuotiaan koukuttavista leikeistä ja leluista otetaan ilolla vastaan.

kotipaiva IMG4

kotipaiva IMG3

Laiskuuden huippuna meiän tulee nykyään käytyä ihan liian usein ulkona syömässä tai sitten haetaan jotain noutoruokaa kuten eilen matkakeskuksen intialaisesta, mutta tänään otettiin uusi resepti kokeiluun ja Niko kokkaili suosittua Mutti-tomaattikastiketta. Mun makuun kastike oli liian tavallista ansaitakseen niin kovaa hypetystä, kyllä esm avokadopasta on huomattavasti kekseliäämpi mauiltaan tähän verrattuna. Hyvää tääkin oli, ei vaan yltänyt pastakastikesuosikkeihin. Vai olisiko makuun vaikuttanut niin paljon se, että korvattiin oliiviöljy rypsiöljyllä ja chilit jäi tällä kertaa laittamatta kokonaan.. Ootteko te testanneet reseptin? Mitä tykkäsitte?

kotipaiva IMG5

kotipaiva IMG7kotipaiva IMG8

Iltapäivästä kävin vielä Möhiksen kanssa neuvolassa, lähinnä tsekkaamassa painon ja juttelemassa niitä näitä. Painoa oli muutaman gramman alle syntymäpainon, joten imetys taitaa toimia! Mä ootan jännittäen ensi viikko jolloin Möhis on jo päälle 2 viikkoa, ja iltaitkut todennäköisesti alkaa suunnilleen silloin jos on alkaakseen. Jos kuukausi selvitään kokonaan ilman ja näin helpolla kuin tähän saakka, aion huokaista helpotuksesta, avata miniskumpan ja kippistellä sille ettei tarvitse elää Minean vauva-aikaa uudelleen. Mikähän siinä muuten onkin että se on yleensä just se pari viikkoa kun vauvat on kaikki kivan helppoja ja vasta sitten alkaa se todellinen luonne näkyä?! Mulla on vahvasti sellainen fiilis että tän kanssa me varmasti päästään helpommalla, eikö ne pojat ole muutenkin aina vähän iisimpiä tapauksia temperamentin suhteen..?