MISTÄ TIETÄÄ ETTÄ ON VÄLIKAUSI?

valikausi IMG002 valikausi IMG001 valikausi IMG003

No siitä että vaatekaapit, eteinen, ihan joka paikka pursuaa vaatteita ja kenkiä! Talven kamat on vielä varmuudeksi esillä (ja käytössä) siltä varalta jos jonain päivänä yllättääkin pakkasaamu, ja on niitä niin sanottuja takatalviakin nähty.. Useampana päivänä on kuitenkin saatu jo nauttia aika lämpimistäkin keleistä auringon paistaessa täydellä teholla, joten toppahaalari alkaa niillä lämpöasteilla olla jo vähän liikaa ja päälle saisi jo kaivaa välikausivaatteita. Sitten on vielä kurikset ja erilaiset pipot, pitää olla vähintään kolmenlaisia kenkiä ulkoiluun jotta pärjää jäällä, asfaltilla ja vesilammikossa eikä se tähän jää, vaan vielä on hanskat, villasukat, villapuku (ehkä sen uskaltaisi jo siirtää talvisäilöön?), kypärämyssyt, kauluri ja ties mitä! Kyllä nyt löytyy mistä valita, harmi vaan ettei kaappitila lisäänny samaa tahtia vaatemäärän kanssa, vaan siinä ne on sulassa sovussa, niin talvikengät kuin kesälenkkaritkin.

Näyttääkö kenenkään muun kotona tällä hetkellä samalta?

PARI KUUKAUTTA BALETTIA TAKANA

 jumpassa IMG005jumpassa IMG003

jumpassa IMG007

jumpassa IMG006 jumpassa IMG002  jumpassa IMG001

Minealla oli tänään taas jumppapäivä, ja tajusin että nyt on harrastettu liikuntaa jo yli puoli. Ensin syksyllä käytiin temppujumpassa, mutta keväälle Minea halusi vaihtaa satubalettiin ja hyvä niin, sillä temppujumpassa piti vanhempien osallistua jumppaamiseen lapsen kanssa, mikä ei mulle olisi Möhiksen syntymän jälkeen aina ollut välttämättä mahdollista. Baletti on yli 3-vuotiaille, lapset on salissa ohjaajan kanssa itekseen, mutta mä olen ainakin toistaiseksi vielä jäänyt joka kerta istuskelemaan eteiseen odottelemaan, jos Minealle sattuisi tulemaan hätä. Tähän mennessä ei ole tarvinnut muuta kuin ehkä kerran pissattaa tyttö kesken jumpan, mutta muuten kaikki on mennyt ihan niin kuin pitääkin ja jumppaan menee ja salista tulee innokas, iloinen tyttö.

Minea aloitti harrastusuransa noin puolivuotiaana muskarilla, ja mulla on ollut suunnitelmissa viedä ensi syksynä Möhiskin muskariin, jos sattuisi sopimaan ajat yksiin Minean kerhojen kanssa. En tiedä kuvittelinko vaan, oliko se täysin sattumaa vai onko siinä ihan oikeasti jotain perää, mutta Minea oppi vauvana uusia taitoja juurikin muskaripäivinä. Ootteko te huomanneet samaa? Ensimmäinen sana, ekat askeleet, mitähän vielä.. Varmaan aika monella käy helposti niin, että esikoisen kanssa touhutaan ja harrastetaan jo vauvana, mutta toisen tai kolmannen kanssa arki vie niin mukanaan ettei ehdi tai energiat ei riitä harrastamiseen – puhumattakaan että saisi itse raahauduttua johonkin treenaamaan. Saa siis nähdä jääkö munkin syksyn suunnitelmat pelkälle suunnittelun tasolle, mutta ainakin on ideat heitetty ilmoille. Ja oman lenkkeilyn aion muuten varmasti aloittaa jo tässä kuussa!

Tänään oli baletin lisäksi aavistuksen spesiaalimpaa ohjelmaa tiedossa, kun naapurin tytöllä sattui olemaan heti Minean jumpan jälkeen voimisteluesitys samoissa tiloissa. Tytöt on lähdössä viikonloppuna joukkueen kanssa kisailemaan, ja vanhemmat pääsi nyt katsastamaan kisatanssin ennakkoon. Minealle naapurin tyttö on muutenkin suunnilleen idolin tasolla, joten nähtyään esityksen (ja ne pinkit trikoot, ah!) Minea ilmoitti itekin haluavansa osata samat jutut. Vielä illalla ennen nukahtamista Minea mietti, onkohan mahdollista että joskus voisi olla yhtä taitava kuin ne tytöt esityksessä. Sydäntäsärkevän ihana pikkumuru, tottakai susta tulee yhtä taitava jos vaan kovasti haluat! Pitäisiköhän itekin lähteä kokeilemaan jotain senioribalettia tai vastaavaa vai mitä luulette, tulisikohan siitä enää tällä iällä yhtään mitään?

TUTILLA VAI ILMAN?

 

tutti IMG004 tutti IMG003 tutti IMG001

Jännä juttu toi tutti. Joillekin vauvoille se kelpaa, toisille ei ollenkaan ja jotkut ei sitten luopuisi siitä edes taaperona. Minealle ei tutti aikoinaan kelvannut, mutta eipä me osattu sitä tarjotakaan kuin vasta ehkä kuukauden iässä. Kuvittelin silloin että tutti pilaa imetyksen, jos sen antaa liian aikaisin, mutta meillä ei olisi oikeastaan ollut mitään menetettävää – Minean imuote oli joka tapauksessa koko imetyksen ajan väärä ja maitoa tuli vähän siitäkin huolimatta että tyttö roikkui syömässä koko ajan.

Möhiksen kanssa lähdettiin vähän eri tyylillä liikenteeseen. Päätin jo raskausaikana että tämä lapsi opetetaan syömään tuttipullosta ja tutin kanssa katsellaan tilanteen mukaan. Noh, kuinkas kävi? Tuttipullo menee yllättävän hyvn, mutta tutti ei. Suunnilleen viikon ikäisenä tarjottiin tuttia, ei kelvannut, tarjottiin uudelleen siitä eteenpäin vähän väliä, ei kelvannut, mutta tänään se tapahtui, sain siirrettyä imetystä noin puolella tunnilla tutin avulla. Ihan tosta noin vaan poika päättikin ottaa tutin suuhunsa, mutusteli sitä vähintään vartin samalla koko ajan önisten ja ihmeissään mua katsellen. Iltapäivällä se ei enää taas kelvannut, mutta ainakin tiedän että luovuttaa ei kannata vaan sitkeästi jatketaan harjoituksia.

Ensin innostuttuani tutista aloin perinteiseen tapaani kuitenkin jahkailla ja miettiä, kannattaako tuttiin opettaminen sittenkään? Jos opettaa nukahtamaan tutin kanssa, huomaanko kohta heräileväni pitkin yötä laittamaan tuttia uudelleen vauvan suuhun? Jos sitä käyttäisi vain rauhoitteluun, onko meillä pian 3-vuotias joka vaatii tuttia aina kun paha mieli iskee? Jos tutin antaa nyt, onko siitä poisopettaminen työn ja tuskan takana? Onko tutista enemmän hyötyä vai lopulta haittaa? Kuka näihin osaa vastata, en mä eikä tuskin kukaan muukaan ennen kuin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillaan. Voiko tässä vaiheessa tutilla enää olla muuta kun suotuisia vaikutuksia imetykselle? Ja suotuisa tarkoittaa mulle nimenomaan sitä että imetyksen välejä saisi pidennettyä tästä nykyisestä 1,5-2 tunnista.

Tutti vai ei? Kertokaahan omat kokemuksenne, onko teillä syöty tuttia, toimiko, miten helposti pääsitte eroon ja missä tilanteissa mennään tutti suussa? Entäs tutittomat, miksi ei?