VITSA SULLE, SUKLAAÖVERIT MULLE

  virpojat IMG023virpojat IMG022 virpojat IMG020 virpojat IMG018 virpojat IMG017 virpojat IMG016

Cicia paita* ja Dieppe little housut*virpojat IMG014 virpojat IMG012 virpojat IMG011 virpojat IMG010 virpojat IMG009

Gosford little paita ja housut*virpojat IMG006 virpojat IMG005 virpojat IMG003

Onhan naapurusto varannut Minealle riittävästi pitsaa, kun eikös se sitä viime vuonnakin tilannut? Kysyi mun kaveri eilen, kun sovittiin tyttöjen virpomistreffeistä tälle päivälle. Jotain on vuoden takaisesta opittu, sillä nyt meni lorutkin Minealla täydellisen oikein ja mikä hienointa, rohkeutta on vuodessa kertynyt niin huimat määrät ettei tuota melkein tunnistaisi samaksi tytöksi. Viime keväänä kirjoitin siitä, kuinka paljon mulla, porukan äänekkäimmällä persoonalla, on opettelemista kun oma tyttö on arka ja jännittää kaikkea uutta ja outoa, mutta jälleen kerran se taisi olla taas yksi niitä kuuluisia vaiheita, koska nykyään samasta jännittämisestä ei ole tietoakaan. Olisittepa nähneet kuinka tuo tyttö tänään niin kovin rohkeana käveli naapurien oville pimpottamaan ja virpomaan ihan itekseen, siinä äitin sydän suli ja silmäkulma kostui!

Ristiäisten järjestelyt vei kuitenkin aikaa sen verran tällä viikolla, että nämä virpomisjutut jäi ihan viime tippaan, ja vasta tänään aamulla hain oksat ja Minean kanssa ne koristeltiin. Vähän oli muuten tarkkaa hommaa koristeleminen, joka oksan kohdalla piti miettiä kenelle se tulee, mitkä mahtaa olla saajan lempivärit jne. En kestä, miten tosissaan Minea ottaa kaikki tällaiset jutut! Pelkäsin jo kävisikö taas ne klassiset ja koko aamun odotus kostautuisi kiukutteluna, mutta onneksi homma vietiin kunnialla loppuun saakka, ja mieleen jäi kivat muistot päivästä. Suklaata tuli niin överimäärät, että edes äitin ja isin apu ei riittänyt, vaan huomenna joudutaan jatkamaan mässäilyä. Taisi just tulla karkkipäivän sijaan karkkiviikko..

Tänäkään vuonna ei päälle puettu noidan vaatteita, vaan kolmesta vaihtoehdosta valikoitui pupupuku. Kissarekvisiitta piti myös testata, ja aika loistavasti korvat ja häntä sopi asuun vaikkei mitään kissapukua kaapista löytynytkään. Mitä muuten tykkäätte näistä POMPdeLUXin kukkakuvioista? Mä yllätin itseni ihastumalla näihin kuoseihin niin täysillä, että tummasta ruusucollarista otin ihan koko setin eli housut, paidan ja hameen. Matsku on näissä sellaista vähän joustavaa, superpehmeää ja miellyttävän tuntuista collaria, joka menee kevään lämpimämmillä keleillä ulkonakin. Kukkia on myös noissa vaaleissa ohuemmissa housuissa, jotka yhdistyy lähes kaikkiin meiltä kaapista löytyviin POMPdeLUXin perustrikoisiin. Minean entiset ribbitrikoot oli jääneet jo pieniksi, joten kevään mallistosta piti taas hamstrata uutta tilalle – otin jo kokoa 116cm kun tiesin viime kerroista näiden olevan käsittämättömän pitkäikäisiä.

*postaus sisältää mainoslinkkejä, vaatteet saatu POMPdeLUXilta

FIILIKSIÄ RISTIÄISISTÄ

 ristiaiset IMG003ristiaiset IMG006ristiaiset IMG009 ristiaiset IMG008 ristiaiset IMG016 ristiaiset IMG007  ristiaiset IMG010 ristiaiset IMG012 ristiaiset IMG013 ristiaiset IMG004

Ristiäiset on ohi, luulen että meidän perheessä on nyt muutenkin pidetty juhlia ihan riittävästi seuraaviksi kuukausiksi! Ehkä kesällä voisi sitten taas jo järkätä jotain isommalla porukalla, jos sitä vaikka pitäisi pitkästä aikaa illanistujaiset ihan vaan aikuisten kesken. Viime kuukaudet (ja vuodet!) kun tuntuu menneen lähes kokonaan lasten ehdoilla..

Vähän jännitettiin miten meidän kolmioon mahtuisi 15 ristiäisvierasta, mutta haluttiin silti pitää juhla kotona, silläkin uhalla että jouduttaisi ruokailemaan vähän porrastetusti. Kaikki meni onneksi kuitenkin loistavasti, pitopalvelun ruoka oli täydellinen valinta ja herkutkin taisi maistua. Tein perinteisen täytekakun vadelma- ja kinuskitäytteillä ja lisäksi oli porkkanakakkua ja geisha-kuivakakkua. Vaikka nyt olisi ollut mahikset panostaa herkkupuoleen, tuli mulle kuitenkin aavistuksen kiire ja lopulta jäi sellainen olo kuin kaikki olisi tehty vähän vasemmalla kädellä. En panostanut kodin enkä herkkujen ulkonäköön, itselleni en ehtinyt hommata uutta mekkoa vaikka halusin, kuvia tuli otettua ihan liian vähän ja ja ja..perus perfektionistin voivottelua. Kaikki varmaan tietää sen kuinka kiire omissa juhlissa tulee joka kerta, ja kuvat jää aina ottamatta vaikka etukäteen suunnittelee kymmenet perhepotretit eri kokoonpanoilla. Toisaalta olo on kyllä samaan aikaan helpottunut, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta, sillä nyt kaikki muodollisuudet on takanapäin, velvollisuudet on hoidettu ja meillä on maailman rakkain poika ja vihdoin pojalla on nimi!

Nimen suhteen meillä ei ollut mitään selvää vielä aiemmin tällä viikollakaan, vaan pyöriteltiin vaihtoehtoina Miloa, Lenniä ja Nooaa. Aiemmin mukana olivat vielä Niklas, Noel ja Eeli. Voisin siis sanoa että aivan käsittämättömän hyvin olitte arvailleet nimiä meidän pojalle, koska melkein kaikki meidän vaihtoehdot tuli myös teidän ehdotuksissanne. Varmaan blogi on lukijoidensa näköinen ja päinvastoin, ja aletaan olla monen kanssa jo niin tuttuja että osaatte kohta lukea mun ajatuksia 😀 Joka tapauksessa meillä on nyt Nooa-poika ja Minealla Nooa-veli, vielä kun totutellaan Möhis-nimestä eroon!

VÄRIÄ NAAMAAN

Kuten oon joskus aiemminkin sanonut, mä olen ehkä kaikkein huonoin ikinä mitä tulee meikkaamiseen. Kesäisin mun meikkinä toimii lähinnä huulirasva, talvella laitan yleensä aurinkopuuteria, poskipunaa, ripsaria ja harjaan tai vahaan kulmat – jos siis yleensäkään jaksan meikata ollenkaan. Hiustenlaittokin on niinkin monimutkainen prosessi kuin suihkaus sähköisyyden estäjää tai suolasuihketta, hiukset ponnarille ja aavistus lakkaa. Ihan liian usein jää hiukset kokonaan harjaamattakin ja haron ne vaan nopeasti sormilla läpi. Keep it simple, ja sen kyllä huomaa lopputuloksesta 😀

Joka kevät sitä tulee kuitenkin päivitettyä vaatekaapin ohella myös meikkivarastoja, talven synkkyyden jäljiltä kaipaa vähän freesimpää ja nuorekkaampaa ilmettä. Poskipuna on mulle meikkien ykkösjuttu, sillä ilman sitä kasvot tuntuu sata kertaa väsähtäneemmiltä, ja tässä vaiheessa vuotta ainakin mun iho on aina huonoimmassa kunnossa ja kalpeimmillaan, jolloin harhautusliikkeet mustista silmänalusista ja nuutuneesta ihosta on ihan paikallaan. Myös huulipunan sävy on kiva päivittää vuodenaikojen mukaan, ja nyt oli jo aika jollekin persikkaisemmalle pitkän kirkkaanpunaisen aikakauden jälkeen. Samalla viimeviikkoisella ostosreissulla pistin joitain meikkipussini siveltimiäkin uusiksi, koska naurettavaa kyllä, osaa niistä en ole uusinut varmaan suunnilleen ikinä..

uusipuna IMG003

Diorin huulipunan sävy Ambre Zemire, Kicksin huulten pohjustusvoide, Kicksin Concealer trio tummille silmänalusille ja punoittaville näppylöille, MakeUpStoren poskipuna sävy Must Have ja Anastasian kulmaväriuusipuna IMG001

Sitten punat poskiin, sipaus aurinkopuuteria, kulmiin väriä niin sanottuihin tyhjiin kohtiin, ripsien harjaus ja huulien punaus. Ja lopputulos näyttää tältä!uusipuna IMG002

Loppujen lopuksi meikkiä on näissä kuvissa aika vähän, mutta pienellä vaivalla lopputulos on mielestäni vähän pirteämpi kuin normaalisti. Huulipuna taittaa aavistuksen oranssiin, mikä on ehkä hieman haastava sävy näin kalpealla naamalla, mutta mä luotan siihen että aurinko paistaa tulevat viikot sitä tahtia että ihokin alkaa saamaan pientä väriä. Huono vaihtoehto ei olisi kaivaa pohjaväriä purkistakaan, mutta taidan just nyt olla vähän liian laiska siihen.. Mitäs sanotte tästä keväisestä yritelmästä?