2KK VAUVAN RYTMEISTÄ

1 huhtikuun, 2015

Mitähän mäkään enää osaisin tehdä ilman blogia?! Rintaraivarit jatkuu edelleen lähes samanlaisina, mutta kokeilin tänään olla tarjoamatta rintaa ihan joka kitinään, ja iltapäivästä se toimi! Harvemmilla syöttöväleillä sain Nooan syömään edes vähän paremmin, vaikkakin sitten loppuilta olikin aikamoista huutokonserttia tissillä tai ilman. Eikai meillä nyt kuitenkin ala iltahuudot? Aion vielä kokeilla muitakin ehdottamianne vinkkejä rintaraivareihin, ja huomenna neuvolalääkärissä voisin myös asiasta mainita. Jännää nähdä, miten Nooa on kuluneiden viikkojen aikana kasvanut! Itsellä on ainakin luottavainen olo sen suhteen että täysimetys riittää takaamaan kasvun, tai en tiedä mistä muualtakaan noi pullaposket olisi yhtäkkiä ilmestyneet 🙂

Rintaraivarit ja nyt uutena juttuna tyytymättömyys ja iltakitinät on niitä vauva-ajan juttuja, jotka voisin mielelläni jättää kokematta, mutta on meidän lähes kahteen yhteiseen kuukauteen mahtunut valtavasti onnistumisiakin. Moni asia sujuu helpommin kuin aikanaan Minean kanssa, ja yksi erityisen hyvä asia on Nooan selkeä päivärytmi. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että Nooalla on tosiaankin ollut lähes syntymöstään saakka tämä sama rytmi, joka sopii loistavasti meidän päivärutiineihin. Aamulla herätään yleensä puoli 8 aikaan, pari tuntia ollaan hereillä ja Nooa jaksaa seurustella hyväntuulisena, kunnes alkaa taas sopivasti väsyttää Minean ulkoiluaikaan. Nooa nukkuu vaunuissa parinkin tunnin unet meidän puistoillessa, herää syömään puolenpäivän paikkeilla ja jatkaa melkein samantien uniaan. Iltapäivällä poika jaksaa olla pienempiä, noin puolentunnin pätkiä hereillä, mutta illalla 7-8 aikaan valvotaan taas kunnolla ennen yöunia noin 9-10 aikoihin. Iltapäivä ja ilta on haastavaa siinä mielessä, ettei Nooa ole kovinkaan tyytyväisenä vaan koko ajan pitäisi olla liikettä, viihdykettä tai tissiä, ja siltikin kaikki tuntuu harmittavan. Päivän ja yön Nooa syö suunnilleen kahden tunnin välein, iltapäivästä ja aamuyöstä vähän tiheämmin. Syötöt on yöllä onneksi aika nopeita, joten itse ei tarvitse olla pitkiä aikoja hereillä, vaikka koitankin syömisen ajan pysyä hereillä, jotta saan Nooan siirrettyä taas takaisin omaan sänkyynsä.

Nooan rytmi on niinkin tarkka, että parina edellisenä yönä oon huomannut heräämisten tapahtuvan lähes samaan kellonaikaan joka yö. Mietinkin että voisiko heräämiset johtua osittain unisyklistä, jos parin tunnin välein on kevyemmän unen vaihe eikä Nooa osaa vielä itse ”nukuttaa” itseään takaisin uneen. Muutenhan Nooa nukahtaa aina tissille, joten ehkä tapa on jo niin hyvin sisäistetty, että se pilaa yöunetkin? Toisaalta en jaksaisi vielä asiasta välittää, kun yöheräämiset ei rasita jaksamista, mutta kuinka pahaksi tapa sitten jää ellen koita puuttua siihen jo nyt?

Muistan Minean vauva-ajoista kuinka vauvan säpsähtelyt ja omien käsien heiluminen sai vauvan heräämään, joten Nooa ollaan alusta asti kapaloitu sen sijaan että nukutettaisi mahallaan niin kuin Mineaa. Kapalo rauhoittaa ihan ehdottomasti, mutta yön aikana se pääsi aina aavistuksen purkautumaan, ja Nooa yritti kaikkensa saadakseen kätensä ulos kapalosta naaman lähelle. Jokaisella syöttökerralla kapaloin vauvan uudelleen tiiviimmäksi paketiksi, ja tarkoitus oli käydä ostamassa jonkinlainen unipussi helpottamaan yötouhuja.

Perinteistä unipussia ei kuitenkaan ehditty hankkia, kun kirjoitettuani tämän valtavasti mielipiteitä herättäneen postauksen sain muiden yhteydenottojen joukossa yhden erityisen mieluisan sähköpostin. Eräs äiti kirjoitti omista kokemuksistaan ja halusi lähettää meille kokeiluun Love to swaddle up -kapalopussin, jonka oli itse löytänyt asuessaan Australiassa ja josta koki olevan hyötyä vauvan unien parantamisessa. Otin pussin enemmän kuin innoissani vastaan, ja nyt useamman viikon kokemuksen jälkeen voin sanoa sen todellakin toimivan. Yöllä ei tarvitse enää stressata kapalon aukeamisesta, vaipanvaihto on tuplavetskan takia helppoa ja mikä parasta, Nooa rauhoittuu pussiin melkein heti kun sen pukee päälle. Vauva on huomattavasti levollisempi iltaisin pussiin päästyään, ja itse asiassa äitilläni hoidossa ollessaan oli kapalopussi ainut keino, jolla Nooan sai ensin syömään pullosta.

Nooa on kasvanut sen verran kovaa vauhtia, että meillä on jo uuden pussin hankinta edessä. Pitäisi ehkä samalla kertaa tilata kaksi, sillä pesupäivät on tähän mennessä pitänyt ajoittaa aamuun, jotta pussin saisi taas jo samana yönä käyttöön (olen mä kerran kuivattanut pussin hiustenkuivaajallakin kun muuten oli vaarana ettei se olisi ehtinyt kuivua illaksi :D). Verkkokauppa ei ole vielä auennut, mutta lisätietoa näistä ihmepusseista löytyy facebookista!

TIISTAITURINAT JA LIPPUJEN VOITTAJAT

31 maaliskuun, 2015

Loistavia ruokavinkkejä on sadellut edelliseen postaukseen, tiesin että teihin voi luottaa!! Päätin että teen uusien ideoiden innoittamana itselleni kahden viikon ruokalistan ensi maanantaista eteenpäin. Helpottaa hurjasti arkea ja varmasti säästyy muuten rahaakin, kun keskittää kaupassakäynnin yhteen kertaan viikossa. Tästä tulee vielä loistava ruokakevät, kiitos teille! Ja kesällähän elää pelkällä jätskillä, eiks niin:D

Tänään istuttiin heti aamusta ystävän kahvipöydässä ja sieltäkin lähti yksi loistava resepti matkaan. Instassa ehdinkin jo jakaa peltileivän ohjeen, mutta laitan sen vielä myöhemmin tällä viikolla tänne blogiinkin, kunhan ehdin itsekin testata reseptin. Ajattelin myös pääsiäisen tunnelmissa kokeilla viikonloppuna kinderpiirakkaa. Onko kellään kokemusta siitä? Taitaa olla aika supermakea, mutta niin herkkujen pitääkin olla.

Jottei tässä postauksessa olisi mitään päätä eikä häntää, täytyy vielä avautua tänään kovasti mietityttäneistä rintaraivareista. Nooa on nyt reilun viikon verran raivonnut iltaisin tissillä, hämäyskeinot ei tepsi, kummallakin rinnalla raivotaan ihan samalla tavalla ja yöllä ja aamupäivällä syödään normaalisti, ilman kiukkuja. Maitoa pitäisi tulla ihan sopivasti, ehkä ennemminkin ongelma voisi olla se, että maitoa yleensäkin tulee, kun Nooa haluaisi vain tulla tissille hengailemaan. Raivarit taisi alkaa pari päivää sen jälkeen kun kotiuduttiin mun porukoilta, jossa äitini siis antoi muutaman kerran pullosta maitoa. Voisiko tämä kiukuttelu nyt sitten johtua siitä, että Nooa olisi jo muutamassa päivässä ehtinyt tottua pulloon? Vielä ei ole aikomusta luovuttaa, mutta uskokaa kun sanon, että tällä pojalla on käsittämättömän korkea kiljumisääni, joka ei ole niin kovin kiva juttu korvan vieressä. Löytyykö keltään kokemusta rintaraivareista? Ainoa helpottava tekijä on meillä ollut unipussi (josta muuten en vielä olekaan kirjoittanut!), mutta muuten on keinot vähissä. Iso peukku kuitenkin sille, että viime yönä Nooa nukkui kaksi yli 3h pätkää! Peukut myös sille että ensi yönä menisi yhtä hienosti!

Lopuksi vielä Lapsimessu-lippujen voittajat. Kaikista kommentin jättäneistä 2 lippua lähtee nimimerkille ”R” veikkauksella Noel ja nimen oikein arvanneista liput saa ”Veera”. Onnea voittajille! Pistättekö osoitteenne mulle sähköpostilla niin ehtii liput messupäiväksi perille.

HELPOTUSTA ARJEN RUOKARUMBAAN?

30 maaliskuun, 2015

Muistatteko vielä kun viime vuoden lopulla pohdiskelin meidän arjen ruokatottumuksia ja rahankulutusta? Silloin olin vielä työelämässä, koko perhe söi arkisin yhden lämpimän ruoan töissä tai hoidossa ja mun huolekseni jäi keksiä mitä päivällisellä syötiin. Rahaa kului tällä systeemillä noin 400-500€ kuukaudessa, hyvin suunnittelemalla ja kauppakäyntejä harventamalla vähemmän, budjettiviikolla ihan minimaalisesti. Nykyään tilanne on vähän toinen, kun meitä on kaksi täyspäiväistä kotona syöjää ja välipalojen lisäksi on oltava lämmintä ruokaa tarjolla kahdesti päivässä. Sehän tekee jo viikossa 14 ruokahetkeä, 21 välipala-aikaa ja useammat kuin parit kaverikahvittelut päälle – ei mikään ihmekään jos alkaa olla ideat ruoanlaiton suhteen vähän vähissä!

Arkiruoka on meillä ihan tavallista, arkista ja suht nopeasti valmistuvaa perusruokaa. Viikonloppuisin tehdään jotain vähän erikoisempaa ja käydään aika usein ulkona syömässä, mutta makaronilaatikkoa tai hernekeittoa ei viikonloppuna pöydässä näy. Vielä menee jonkin aikaa ennen kuin Nooalle tarvitsee alkaa tehdä omia soseita ja ruokia, mutta sekin tuo tulevaisuudessa pienen stressitekijän ruoanlaittoon, kun koko perhe ei syö samaa ruokaa ja kuitenkin ruoka on oltava valmiina lounas- ja päivällisaikoihin. Eineksiä (ja vauvan kanssa pilttejä) koitan vältellä suurimmaksi osaksi, mutta kyllä meidänkin lounaslistalta löytyy pinaattikeitot, karjalanpiirakat ja silloin tällöin hätäratkaisuna joku saarioisten äitien tekemä laatikkoruoka. Varsinkin lounasaika tulee usein niin ”yllättäen” että puistoilun jälkeen ruoan tekeminen alusta saakka tuntuu jo ajatuksenakin työläältä, puhumattakaan jos kotiin tullaan vasta puolenpäivän aikaan ja nälkä kurnii jo mahassa. Ruoka pitäisi varmaan fiksuna tehdä jo etukäteen valmiiksi, mutta ei kai kukaan aamulla ehdi?

Olin Minean kanssa aikoinaan kotona noin 1,5 vuotta, ja sinä aikana eniten alkoi hermoille käydä juurikin arjen ruokarumba. Jatkuvasti sai ravata kaupassa ellet ollut suunnitellut ja ostanut koko viikon ruokia ennakkoon – ja siltikin lähikauppa kävi oikein tutuksi täydennysostosten takia. Tuntui, että samat ruoat porisi padoissa ja paistui uunissa päivästä toiseen eikä meinannut keksiä mitään vaihtelua ruokalistalle. Luulen, että pian on taas kyllästyminen ruoanlaittoon edessä, sillä jo nyt tulee kaupassa pyörittyä pää täysin tyhjänä ilman minkäänlaista suunnitelmaa tulevan viikon ruoista. Ja tehän tiedätte kuinka siinä käy? Kassalla huomaan ostaneeni parit suklaalevyt, maitoa, leipää, juustoa, sitä sun tätä, mutten ollenkaan järkeviä ruoka-aineksia joista saisi valmistettua kunnon aterian. Pitäisi vaan aina koittaa muistaa kaksi juttua: älä mene nälkäisenä kauppaan, ja tee kauppalista kotona etukäteen!

Etten löytäisi itseäni jo ensi viikolla voivottelemasta sitä kuinka ideaköyhältä meidän viikon ruokalista näyttää, ajattelin kysellä teiltä vinkkiä. Jokaisella varmasti on ruoka tai pari, jotka pelastaa arjen ruokashown helppoudellaan ja hyvällä maullaan. Mulle tällainen ruoka on kanalasagne eli lasagnelevyjä, kanaa, sipulia ja maitokastike maidosta, punaisesta pestosta ja aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustosta. Ainekset voi kanaa lukuunottamatta jemmata kaappiin jo hyvissä ajoin, valmistaminen on melko vaivaton ja nopea homma ja maku on kuitenkin täysi kymppi. Mikä on teidän vastaava arkiherkku, jakakaa reseptinne kommenttiboksissa ja pelastakaa meidän arki edes pariksi päiväksi eteenpäin. Viimeisenä oljenkortena meikäläinen alkaa kokata jonkun koulun ruokalistan mukaan 😀 Ei hullumpi ajatus sekään, vai mitä!

previous 1 … 231 232 233 234 235 236 237 … 395 next