Torstaina päästiin taas kuukauden tauon jälkeen tsekkaamaan Nooan mitat 2kk neuvolakäynnillä, joka oli yhdistetty terkkari ja lääkäri sekä mun jälkitarkastus. Vielä tätä ennen ei neuvolassa ole otettu pituusmittoja, joten kasvua on vain saanut arvailla sitä mukaa kun vaatekoot on jääneet pieniksi, ja nehän on! Pituutta meidän vajaa 2-kuukautisella oli 56,3cm ja painoa huimat 5,2kg! Kuukaudessa painoa oli tullut noin 1,5kg, lääkäri ja terkkari molemmat naureskellen totesivat että hyvin ainakin maito näyttää riittävän eikä minkäänlaista lääketieteellistä syytä tuttipullon ja lisämaidon antamiselle ole. Mulle tämä ei tullut yllätyksenä, kun miettii kuinka tiheästi Nooa kuitenkin syö, ja näkyyhän tuo kasvu aika selkeästi naaman, käsien ja jalkojen pyöristymisessäkin. Huvitti katsoa pariviikkoisen Nooan kuvia, joissa jalat oli pelkät tikut ja naama luuta ja nahkaa, kun taas nyt meininki on onneksi täysin toinen. Ihan samalla tavalla kasvu kylläkin meni Mineallakin, vertasin nimittäin mittoja ja melkein täsmälleen samoja lukemia löytyi molempien neuvolakorteista tässä vaiheessa.

Tällä käynnillä annettiin myös eka rokote, suuhun annettava rotavirus-rokote. Me mennään normaalin rokoteohjelman mukaan, ihan jo siksikin että aiotaan joskus tulevaisuudessa matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle, joten on lapsen edun mukaista saada normaalirokotteet. Ylimääräisiä rokotteita, kuten kausirokotteet tai rokote vesirokkoon, ei todennäköisesti tulla kummallekaan lapselle antamaan, eikä niitä olla kyllä otettu itsekään monistakaan syistä. Mitä vähemmän sen parempi, mutta ihan kaikkea ei jätetä onnen varaan. Näihin rokoteasioihin löytyy varmasti monia mielipiteitä puolesta ja vastaan, jokainen tehköön niin kuin parhaakseen näkee, mutta itse koitan luottaa tutkimustietoon ja samaan aikaan välttää niitä ei-niin-välttämättömiä rokotteita. Vähän kuin antibiootitkin, yhtään varmuuden vuoksi reseptiä en tule lunastamaan, enkä toivottavasti kovin montaa aiheestakaan määrättyä..

Lääkärintarkastuksessa kaikki oli ok, mitä nyt Nooan lonkissa oli pientä naksumista, mutta ei kuulema mitään sellaista josta olisi syytä huolestua. Meidän neuvolalääkäri sattuu onneksi olemaan mukava, nuorehko, ymmärtäväinen ja tietävä naislääkäri, jonka kanssa juttu olisi luistanut pidempäänkin, kun pohdiskeltiin Nooan tällä viikolla alkanutta itkuisuutta. Illat on nyt menneet itkuhuutoa parin tunnin ajan kuunnellessa, ja päivälläkin Nooa viihtyy tosi huonosti missään muualla kuin sylissä, ja sylissäkin kiukkuaa lähes koko ajan. Maidon määrään itkuisuus ei voi liittyä, koska kerrankin mulla on sellainen olo, että nyt maitoa tulee juuri sopivasti. Kannatti jaksaa taistella ne tiheämmän imun kaudet! Lääkäri sanoi että mahassa on selvästi ilmaa, joten johtuisiko itkuisuus sitten mahavaivoista? Syöminen tai kanniskelukaan ei oikein tahdo auttaa, välillä Nooa alkaa innoissaan imeä rintaa kunnes taas saa rintaraivarit. Tuttipulloakin Niko koitti parina iltana tarjota, muttei saanut Nooa nielemään juurikaan mitään, joten itkuja on kait vaan kestettävä ja toivottava että ne loppuisi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Pientä tappiomielialaa se joka tapauksessa tänne luo, kun kuvittelin että tämän vauvan kanssa ollaan jo voiton puolella ja säästyttiin iltaitkuilta. En oikein jaksa ymmärtää, miten me saadaan huonosti nukkuvia, päivisin kiukkuisia, vatsavaivaisia ja iltaitkuisia vauvoja.. Vai onko tämä kaikki vaan ennenaikaisuuteen ja suoliston kehittymättömyyteen liittyvää? Miksi muiden vauvat jaksaa iloisena seurustella jo tässä iässä? Tai olisiko Nooankin kohdalla kyse jostain maitoyliherkkyydestä? Kaikesta stressaamisesta huolimatta päivät menee käsittämättömän nopeasti, liian nopeasti, joten kyllä vielä pari viikkoa jaksaa seurata tilannetta, josko tämäkin olisi vain ohimenevä vaihe. Ja ellei, niin sitten siirrytään maitotestien kautta korvikkeeseen ja pidetään peukkuja tyytyväisemmän vauvan puolesta. Mitä kuuluu teille muille vauvavaihetta eläville?