Milloin vaan hyvän syyn keksiikin oon mä aina valmis lähtemään ja tekemään jotain normiarjesta poikkeavaa. Sen ei tartte olla mitään kovin kummallista, vaan pienet jututkin riittää – kuten leikkitreffit kaverilla tai aamun aloitus mikrossa tehdyllä mukikakulla. Tavallisia, joskus vähän tylsiäkin päiviä tulee vielä vastaan läjäpäin, ja varsinkin nyt kun Nooa on vielä niin pieni, ei itsellä ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä ja mennä kuin aiemmin. Sitä joutuu kieltäytymään jutuista, joihin ilman pientä vauvaa suostuisi kahta kertaa harkitsematta, enkä tarkoita ryyppyreissuja tyttöporukalla vaan niinkin tavallisia asioita kuin iltalenkki, shoppailukierros kaupungilla tai sitten vähän erikoisempia tilaisuuksia kuten ystävän polttarit tai blogireissu naapurimaahan. On vain lohduttauduttava sillä, että tuleehan noita jatkossakin ja toisaalta, yhtään näiden murujen kanssa kotona vietettyä päivää en vaihtaisi pois. Kaikelle on aikansa, nyt tuntuu hyvältä tehdä asioita joihin lapsetkin voi osallistua.
Viime sunnuntaina me kokoonnuttiin meidän mammaporukalla Katriinalle brunssille. Treffit oli tällä kertaa lapsettomat, paitsi Nooa pääsi tietenkin mukaan ettei mun tarvinnut kiirehtiä kotiin syöttämään nälkäistä vauvaa. Ollaan huomattu, että treffit koko jengillä on aikamoista kaaosta kun kaikki lapset ja äitit puhuu yhtäaikaa ja koko ajan joku lapsista vaatii huomiota niin, että meidän äitien ruokailusta tai kahvittelusta on rentous kaukana. Useimmiten on kuitenkin kiva, että lapset pääsee leikkimään toistensa kanssa, mutta välillä on myös ihana nähdä aikuisporukalla ja jutella oikeasti keskeytyksettömästi. Kaikki äitit tietää varmana sen miten keskustelut yleensä menee kun lapset on mukana – ja toisaalta taas lapsettomat tietää kuinka ärsyttävää on jutella, kun juttu katkeaa about kymmenen kertaa lapsen vaatiessa vieressä huomiota. Muistan muuten itekin ennen Mineaa pari kertaa ihmetelleeni miten vaikeaa voi keskustelun ylläpitäminen olla jos lapsia on näköpiirissä. Välillä sitä jäi hölmönä miettimään kuuluuko mun nyt edes jatkaa enää tätä juttua loppuu vai menikö se jo siinä vaiheessa kun jonkun lapsi tuli ja keskeytti.
Katriina oli kattanut meille uskomattomat herkut, joita mäkin taisin mättää jopa pariin otteeseen. Melkein kaikki sopi mun maidottomalle dieetille, ja ihana K oli vielä käynyt ihan erikseen Miriamsista hakemassa mulle ja Paulalle omat jälkkärit! Perunasalaatti oli sekin niin hyvää, että se tulee testattua uudelleen vapun aikaan, ja sain brunssista inspistä tehdä jotain samantyyppistä tällekin viikonlopulle kun mun veli tulee kyläilemään. Viikonloppujen huikeat aamupalat on juurikin niitä pieniä, erityisiä juttuja joilla rikkoa rutiinia.
Ja brunssiinhan kuuluu tietenkin kippistelyt 🙂 Otettiin jo pieni varaslähtö vappuun ja juhlittiin pre-vappubileitä maistellen alkuun skumpat, ei hullumpaa vai mitä! Päästiin fiilikseen niin hyvin, että alettiin samalla suunnitella jo kesällekin tyttöjeniltaa tai jopa viikonloppua. Jyväskylässäkin on ihan kivasti erilaisia tapahtumia ja konsertteja pitkin kesää, ja mietittiin yhtenä vaihtoehtona Suomi Pop -festareita. Mua ainakin kiinnostaisi nähdä Elastinen, JVG ja Haloo Helsinki, mutta kaikki on vielä niin suunnittelun asteella, että tässä vaiheessa on turha alkaa intoilemaan. Eihän kesästäkään ole vielä mitään tietoa, täällä tuli tänäänkin nimittäin taivaan täydeltä vettä, rakeita ja lunta, kaikkea samana päivänä.
Meneekö muuten teillä muillakin niin että äiti on se, joka pääasiassa hoitaa lapset? Omat menot on ymmärrettävästi vähentyneet Nooan syntymän jälkeen huimasti, mutta muutenkin meillä on tällä hetkellä arjessakin pieni epätasa-arvo siinä suhteessa, että Nikon päivät venyy lähes joka päivä viiteen, kuuteenkin jopa. Sitä saa sellaisina päivinä viettää itekseen kaiken ajan lasten kanssa ja illalla huomaa olevansa aika väsyksissä kaikesta touhuamisesta. Arki tuntuu pyörivän enimmäkseen mun toimesta kaupassakäynteineen kaikkineen, mutta viikonloput onkin sitten tervetullutta vaihtelua jo pelkästään siinä, että meitä on kaksi aikuista kotona, vaikkei mitään erikoista ohjelmaa olisikaan tiedossa. Onneksi huomenna on jälleen perjantai!
