Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa
Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.
Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.
Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?
Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!
Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!
Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.
