JÄÄHYVÄISET NIKEILLE & BR-LELUJEN ARVONNAN VOITTAJA

Kolme kertaa ne ehti olla mulla jalassa, kunnea vihjailin blogissa että voisin tilata itelleni uudet ja laittaa nämä tummansiniset Niket eteenpäin. Melkein samantien laittoi useampikin innokas ostajaehdokas viestiä, ja lopulta lenkkarit sai uuden kodin. Hyvä niin, on se parempi että väri tuntuu heti omalta niin kenkiä tulee varmemmin myös pidettyä koko rahan edestä.

Raskauden jäljiltä mun vaatekaappi kaipailee pientä päivitystä, ja useampana päivänä on ollut ajatuksena lähteä käymään kaupungilla. Oltiin Kertun kanssa sovittu, että jotain voisi tänään puuhailla porukalla, joten yhdistettiin sitten nämä kaksi ideaa ja lähdettiin kaupungille koko porukka. Eve totesi mulle ihanasti ei voi onnistua ja Kerttu naureskeli että sen siitä saa kun kaksi optimistia suunnittelee päiväohjelmaa. Kieltämättä mua jännitti suht isosti se, miten Nooa tulisi viihtymään rattaissa ja jouduttaisiko lähteä takaisin kotiin jo heti ekan kaupan jälkeen, mutta toisaalta mä olen myös niin tottunut siihen, ettei kaikki mene ihan oppikirjan mukaan, mistään ihan pienistä en jaksa stressata. Tällä kertaa kaikki sitten sattuikin sujumaan melkeinpä niin hyvin kuin vain voi mennä, ei siis mitään helpoimmasta päästä shoppailua, mutta kuitenkin siinä mielessä onnistunut päivä että joskus voisi ottaa uusinnan. Ei tosin ihan hetkeen, koska koko reissuun meillä meni about nelisen tuntia. Lounas, pari kauppaa sovitteluineen, vaipanvaihdot, imetykset, leikkipaikka ja yhdet vohvelit.. Kun ei ole kiire minnekään ja edetään täysin vauvojen ehdoilla, niin on edes pieni mahdollisuus onnistua.

sneakers IMG005

Sunnuntain maitokokeilun jälkeen Nooan olossa ei ole ollut mitään huomattavaa muutosta, joten uskalsin tänään ottaa toisen kokeilun. Parin päivän ajan yöt on menneet paljon katkonaisemmin, kun normaalisti Nooa nukkuu ensimmäisen pätkän noin neljä tuntia. Aloitettiin viikonloppuna jälleen d-vitamiini ja luulen että yksi syy voi olla myös siinä, mutta katsellaan nyt miten poika reagoi tämänpäiväiseen maidon yliannostukseen. Sen olen huomannut ainakin, että nieleskely on palannut, mutta tiedäpä taas mikä johtuu mistäkin. Ensi viikosta eteenpäin olisi kolmena viikonloppuna peräkkäin menoa ja ainakin joissain haluaisin olla mukana ilman Nooa, joten korvikkeenkin kanssa on aloitettava testailut ennen sitä. Yhdet bileistä olisi jopa Helsingissä asti, ja mietiskelen kuumeisesti miten saisin sen onnistumaan kun en ehkä kuitenkaan raaski jättää Nooa yön yli hoitoon. Kesä kieltämättä saa haaveilemaan kaverireissuista ja muusta sen sellaisesta, mutta onhan tuo meidän poju vielä niin älyttömän pieni. Missä iässä te olette ekan kerran uskaltaneet/raaskineet jättää vauvan hoitoon tai isin kanssa?

sneakers IMG002 sneakers IMG001

Pari ostostakin tuli muuten tänään tehtyä, esim yhdet revityt farkut joille Niko naureskeli ne nähtyään. Voin huomenna laittaa instaan (@minishowblogi) jonkun sovituskuvan niin saatte sanoa mielipiteenne niistä. Tytöille ostettiin molemmille Frozenin Elsan mekot, ja se päällä meillä on nyt menty koko ilta. Olisi pitänyt kuulema nukkuakin mekossa, mutta jollain sain suostuteltua viime kädessä vaihtamaan toiseen yökkärimekkoon. Frozen on nyt niin kova juttu, että kaikki vaatteet pitäisi olla Elsaa tai Annaa, Crocsilta pitäisi kuulema hommata frozen-clogit, yötä päivää kuunneltaisi let it gota ja for the first timea ja kaikki leikit liittyy jollain tapaa edes etäisesti frozeniin. Yleensä mä olen Anna, Minea on Elsa ja Elsa taikoo ties mitä ihmeellisyyksiä tai järjestää teekutsuja. Tänään sain iltasadun jälkeen vinkkinä kuulla, että sä voisit äiti vaikka sitten synttärilahjaksi toivoa itelles Annan mekon. Mulla kun useimmiten on kaikkiin mä haluun -kysymyksiin vastauksena, että toivo vaikka synttärilahjaksi. Nyt kylläkin se isoin toive toteutui, kun Elsan mekko roikkuu kaapissa odottamassa huomisia leikkejä. Löytyykö teiltä pieniä Frozen-faneja?

Hupsista, meinasi unohtua BR-lelujen arvonnan voittaja! Kommentteja tuli paljon ja kaikilla vesileikit tuntuivat olevan mieluisa juttu. Monet teistä oli myös uusista BR:n vesileluista yhtä innoissaan kuin mekin, ja tällä kertaa puuhapistettä pääsee kokeilemaan Viivi kommentillaan ”Vesileikkejä ei vielä oikein ole sillä ikää on vasta 3kk, mutta kylpeminen saa leveän hymyn aina naamalle!”. Onnittelut Viiville, laitatko spostiin (mineamarissa@gmail.com) osoitetietosi niin saadaan puuhapiste odottelemaan innokasta kylpijää!

TONTTIJUTTUJA JA TALOHAAVEITA

tontilla IMG005 tontilla IMG004 tontilla IMG003 tontilla IMG002 tontilla IMG001

Me eletään parhaillaan aivan megajännittäviä aikoja, niin jännittäviä että tän viikon yöunet on taatusti menetetty. Jo pidemmän aikaa, reilu kahden vuoden ajan ollaan etsitty tonttia meille, mutta tilanne on täällä Jyväskylässä se, että talonrakentamisesta haaveilevat ovat kovilla, kun kiinnostavia tontteja ei juurikaan ole nyt eikä lähiaikoina tulossakaan kaupan. Yksi kaupungin tontti saatiinkin jo 2013 syksyllä, siihen suunniteltiin talo ja tajuttiin, että tontti oli niin hassun mallinen ettei pihaa olisi jäänyt juuri ollenkaan. Peruttiin tonttivaraus, löydettiin yksityiseltä toinen ja kaiken piti olla jo suunniteltua ja sovittua, kunnes tonttikauppias myikin tontin rakennuttajalle sen kummempia meille ilmoittamatta. Nyt jälkikäteen ajateltuna kaiken ehkä olikin tarkoitus mennä juuri niin, koska jotain vielä parempaa oli tiedossa nyt tänä keväänä. Kunhan vain onni suosisi meitä.

Viike viikolla jätettiin hakemus Jyväskylän seudun uuteen tonttialueeseen, jossa on kaupan kourallinen tontteja ja satapäinen hakijajoukko. Alue on lapsiperheelle mitä täydellisin – keskustaan muutama hassu kilometri, kaikki isot marketit kävelymatkan päässä, lähellä uusi koulu ja mahtavat maisemat. Siksipä niitä hakijoita on ihan muutama muukin kuin me, ja harmiksemme juuri nyt kaupunki muutti tontinjakosysteemiään hakemuksista arvontaan. Optimisteina koitetaan ajatella, että jotain se arpaonni kuitenkin potkaisee, joten miksei se voisi olla meidän perhe, joka saa haluamansa tontin? Tällä viikolla kaikki ratkeaa, toivottavasti meidän eduksi. Siitä alkaisi samantien arkkitehdin etsintä, neliöiden laskeminen, budjetin venyttäminen, sisustuksen suunnitteleminen, ehkä jopa sisustussuunnittelijan etsintä, pihainspiraation hakeminen, huoneluvun suunnittelu ja sitä rataa. Pliis, pitäkää kaikki meille peukkuja, meidän on PAKKO saada se tontti!

RYHMÄ HAU BILEET

ryhmahau IMG001 ryhmahau IMG002 ryhmahau IMG003 ryhmahau IMG004 ryhmahau IMG005 ryhmahau IMG006 ryhmahau IMG007 ryhmahau IMG008 ryhmahau IMG009 ryhmahau IMG010 ryhmahau IMG011 ryhmahau IMG012 ryhmahau IMG013

Tuntuu että meidän viikonloppu ei oikein ehtinyt vielä alkaakaan kun se jo on ohi. Oli niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, ensin lauantai meni pihatalkoissa ja tänään sunnuntaina siivosin koko aamupäivän kotona kaikessa rauhassa sillä aikaa kun muu porukka oli puistossa. Pienestä sitä voi keksiä ilonaihetta, mutta mä olin suorastaan liekeissä kun sain imuroida, luututa ja pyyhkiä pölyjä itekseni, ilman keskeytyksiä.

Iltapäivästä laitettiin parempaa päälle ja lähdettiin Lauran pojan 4-vuotiskemuihin, jotka kulki ryhmä Hau -teemalla. Kakku oli jotain niin taivaallisen hyvää, että laitoin heti bileiden jälkeen reseptikyselyä Lauran kautta leipurille! Välissä oli ainakin lemon curdia ja jotain nutellan tyyppistä suklaamoussea, yhdistelmä oli joka tapauksessa täydellisessä balanssissa raikkauden ja suklaan suhteen. Kaikki muukin tarjolla ollut kelpasi mulle paremmin kuin hyvin, ja taisinkin ottaa kaiken ilon irti herkkuhetkestä, kun olin etukäteen ajatellut, että tässä voisi olla hyvä paikka testailla maidon sopivuutta Nooalle. Mitään normaalia ihmeempää itkuisuutta ei tänään ole ollut, joten ehkä testailua voisi jatkaa joku päivä ensi viikollakin.

Minea odotti synttäreille lähtöä jo aamusta asti, ja kaikki odotukset taisi hauskuuden suhteen täyttyäkin. Pientä alkujännitystä oli ison ihmisjoukon seassa havaittavissa, mutta sekin oli kaikki unohdettu kun sai kakkua ja poppareita mahan täyteen. Viimeistään ulkona meno alkoi jo olla sitä luokkaa, että olisi ollut aivan sama olinko mä paikalla vai en. Joskus tuo meidän pikkutyttö tuntuu jo niin mukamas isolta. Päivän tärkein juttu oli valita just tietty mekko ja raivarithan siinä meinasi tulla kun äiti ei ensin ymmärtänyt millainen kampauksenkin piti olla. Viimein Frozenin dvd:n kansikuvasta löytyi se oikea, Annan letithän ne oli koko ajan ollut hakusessa.. Niinpä, olishan mun se pitänyt arvata.

Juhlien nuorin osallistuja oli vasta pariviikkoinen poika, jota katsellessa mun tuli kummasti ikävä Nooan vauva-aikaa. Vauvahan tuo vieläkin on, mutta ei enää samalla tavalla. Hullu mun varmaan täytyy olla, jos haikailen kaiken tän meidän kokeman jälkeen vauvojen perään, ja ehkä se liittyy vielä jotenkin hormooneihin ja siihen että synnytyksestä ja raskausajasta on vasta niin vähän aikaa. Kaikki kaverit on sanoneet, että mitä pidemmälle aika menee sitä vähemmän sitä enää haikailee vauvojen perään. Varmaan sitä ehtii tottua siihen elämän helpoutteen eikä enää haluakaan palata aikaan, jolloin oli niin kiinni pienessä vauvassa ja vauva-arjen pyörittämisessä yleensäkin. En tiedä, varmaa kuitenkin on ettei meillä enää nähdä vauvoja, kahdessa on jo ollut tekemistä neljän edestä 😀

Miten meni teillä viikonloppu? Onko kukaan muu yhtä ihmeissään että kohta on jo toukokuukin ohi?!