EROON VARTALON PIKKUVIRHEISTÄ

29 toukokuun, 2015

Yhteistyössä Bepancare

Siitä on pian jo neljä kuukautta kun mä olin raskaana, ikuisuus mun mielestäni mutta kropan suhteen palautuminen on vielä kesken ja voi jatkua jopa useita kuukausia. Somen kuumin juttu tällä hetkellä taitaa olla #mombody kun kaikenikäiset ja -kokoiset äidit jakavat eri kanavissa kuvia omasta synnyttäneestä kropastaan. Toiset osaa olla superylpeitä arvistaan, joillain vartalo on täsmälleen samannäköinen kuin ennen raskautta, joku vihaa venymäjälkiään, moni puhuu raskauskiloistaan ja joillekin on se ja sama miltä kroppa vaatteiden alla näyttää, kunhan se kelpaa omalle puolisolle. On äitejä, jotka on ikuisella laihdutuskuurilla, kun mielikuva omasta vartalosta ennen raskautta on lähempänä teinivuosien tasoa kuin totuutta. Toisaalta on myös niitä onnekkaita, joilta kilot on karisseet alle lähtötilanteen, kun imetys on vienyt kaiken ylimääräisen mennessään. Niin tai näin, tiedättekö mikä kaikille näille äideille ja naisille on yhteistä? Olit sitten imettänyt tai et, suurperheen äiti tai lapseton, lähes me kaikki kamppailemme raskausarpien kanssa – niin myös miehet!

Myönnettäköön, vielä viime viikkoon asti olen ollut superlaiska hoitamaan vartaloni ihoa. Ihoni on kesät talvet melko kuiva ja vaatii kunnon perusrasvauksen joka suihkun jälkeen, mutta mitään sen kummempaa panostusta en ole tehnyt, koska olen ajatellut päässeeni helpolla venymäarpien suhteen. Molemmista raskauksista kiloja on tullut hieman reilu kymmenen, ja noin neljässä kuukaudessa kaikki raskauskilot on tiheän imetyksen avulla tippuneet pois. Mineaa odottaessa en saanut venymäjälkiä mahaan tai rintoihin, mutta jostain kumman syystä niitä tuli polviini – ja kaiken lisäksi jalkoihini ilmestyi muutama alkava suonenpurkauma. Verenkierto jaloissani on tainnut raskauksien aikana olla eniten koetuksella, ja nyt Nooan aikana käytinkin parin viikon ajan tukisukkia ehkäisemään jalkojen turvotusta. Uusia arpia ei toisesta raskaudesta jäänyt, mutta raskauksien lisäksi on teini-iän kasvupyrähdykset jättäneet jälkensä pakaroihini ja iän myötä iho on alkanut ohentua etenkin dekolteen kohdalta.

Vaikka hyvinvointi, kunnossa pysyminen ja kauneus on mulle tärkeitä asioita, olen varmasti laiskimmasta päästä mitä tulee itsensä hoitamiseen. En jaksa nähdä vaivaa uusien tuotteiden etsimiseksi ja testaamiseksi, vaan yleensä tarvitsen jonkun ystävän suosittelun, bloggaajan esittelyn tai myyjältä saadun tuotenäytteen innostuakseni uutuuksista – tai jo vanhemmista, hyväksi todetuista tuotteista. Samasta syystä omat raskausarvet on jääneet täysin hoitamatta ja edelleen, samasta syystä lähdin innokkaana mukaan kokeilemaan Bepancare-voidetta raskausarville. Onko tuote teille jo tuttu? Bepancare on ihanan miellyttävän tuoksuinen, nopeasti imeytyvä voide venymäjälkien ehkäisyyn ja hoitoon. Bepancare aktivoi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa, samaan aikaan se myös kosteuttaa tehokkaasti. Erityisesti oon tykännyt voiteen levittyvyydestä ja siitä, että se oikeasti poistaa kiristyksen tunteen vaikka onkin mukavan kevyt koostumukseltaan. Meidän perheessä on aina ostettu perusvoiteetkin apteekin valikoimasta, kun markettien rasvat ei tunnu kosteuttavan kuin vartiksi kerrallaan. Bepancare-voidetta olen ehtinyt testailla nyt viikon verran, ja vaikka vielä on liian aikaista sanoa sen vaikutuksista raskausarville, voin kuitenkin todeta, että voiteesta tuli uusi suosikkini! Iho on levittämisen jälkeen superpehmeä, kimmoisa ja kosteutetun tuntuinen. Iso plussa purkin nerokkaasta annostelumekanismista, josta voide tulee sottaamatta ja purkkikin pysyy siistinä koko käyttöiän ajan.

Toistaiseksi olen keskittynyt rasvaamisessa pahimpiin ongelmakohtiin eli reisiin, dekolteehen ja polviini. Olen jälleen löytänyt innostuksen lenkkeilyynkin, jonka toivon osaltaan auttavan kroppani muokkaamisessa entiseen kuntoon, mutta samanaikaisesti aina vartalon muotojen muuttuessa on vaarana saada uusia venymäjälkiä. Tällä kertaa ennaltaehkäisy on Bepancaren ansiosta mun kohdallani paremmin hoidossa kuin koskaan ennen, toivotaan että se myös näkyy hyvinä tuloksina. Jos Bepanthen on joka perheen luottovoide, niin voisiko Bepancare sitten olla joka äidin ja urheilijan pelastus?

Pientä fiksaamista vielä on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin plautumiseni synnytyksen jälkeen olleen suht nopeaa, ja olen jo nyt melko tyytyväinen vartalooni. Häiritsevin ja inhottavin asia on kuitenkin juurikin nämä polvien ja pakaroiden raskausarvet ja selluliitti, joista tahtoisin ehdottomasti päästä eroon ennen bikinikelejä. Harmi vaan, että ne molemmat taitaa olla sellainen meidän naisten kestovaiva, jotka kulkevat aina mukana, olit sitten laiha tai lihava. Jos kuitenkin jotain on tehtävissä, niin tottakai olen valmis kokeilemaan! Otin ennen kuvat itsestäni viime viikolla ja kuukauden verran Bepancare-voidetta käytettyäni ajattelin vielä kuvata ongelmakohtani uudelleen, toivoen että muutos näkyy arpien vaalenemisessa. Luotto on kova, sillä netistä lueskeltuani yleinen fiilikseni on että voiteesta todella on ollut apua. Oletteko itse kokeilleet Bepancarea tai muita vastaavia voiteita? Olisi kiva kuulla, mitä te pidätte kroppanne pahimpina ongelmakohtina vai oletteko sinut muotojenne kanssa? Itseluottamuksestahan se on ainoastaan kiinni, mutta kenellepä ei kelpaisi vähän sileämpi ja pehmeämpi iho.

MONTA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

28 toukokuun, 2015

Kun saa viettää näitä täydellisiä päiviä, jolloin kaikki vaan sujuu kuin itsestään, sitä hymyilyttää vielä nukkumaanmennessäkin, ja todennäköisesti sama fiilis kantaa vielä huomennakin. Ja onhan silloin jo perjantai eikä mikään voi mennä pieleen, eikö niin? Usein tulee niitä hetkiä, kun sitä ajattelee että nyt kaikki on just niin hyvin kun toivoisinkin ja lupaa että tästä eteenpäin mä tajuan olla tyytyväinen siihen mitä mulla on. En halua koko ajan uutta ja lisää, vaan olen onnellinen nykyisestä. Liian usein mä kuitenkin myös unohdan sen miltä tuntuu olla tyytyväinen ja aloitan jälleen uuden projektin tai keksin uuden päämäärän, jota tavoitella, kuten tällä hetkellä taloprojekti. Tänään kaikki tuntui kuitenkin olevan hyvin, mulla on ihana perhe, parhaat ystävät, tavallisen mahtava elämä tavallisine huolineen, tulevaisuus jota odottaa innolla ja monta pientä asiaa jotka toisinaan ärsyttää, toisinaan ilahduttaa. Enimmäkseen käsittämättömältä tuntuu se, että mulla tosiaan ihan oikeasti on tämä täydellinen perhe, jollaisesta en ennen lapsia olisi mitenkään osannut haaveilla. Ja sitten on ystävät. Ystävät joita ilman kaikki olisi niin paljon värittömämpää.

Uskon ettei kaikki nauttisi samalla tavalla kotonaolosta, mutta äitiyden kautta mä olen ehdottomasti löytänyt itseni. Vaikka mitäs se joku tutkija vasta vähän aikaa sitten varoitteli hurahtamisesta äitiyteen? Siinä me tänään istuskeltiin Kertun ja Jennan kanssa kahvipöydässä Kertun luona ja hymyiltiin kahdelle frozen-fanille, jotka esittivät tanssien ja lujaa laulaen let it gota yhdessä. Melun määrä oli lähes jotain sietämätöntä, kun kolme vauvaa huusivat kaikki samaan aikaan joko tylsyyttään, nälkäänsä tai muuten vain ääntä pitääkseen, musiikki pauhasi kännykästä taustalla ja tytöt lauloivat, mutta siltikään en olisi voinut olla onnellisempi siinä hetkessä. Meillä oli mun tekemiä hampurilaisia, Jennan tekemää salaattia ja Kertun leipomia pätkismuffinsseja mahat täynnä, aurinko paistoi ja juttu luisti, mitä muutakaan stä osaisitehdä kuin hymyillä sille kaikelle.

Vaikka viihdyttiin Kertulla jo muutenkin luvattoman kauan, jäi Minea vielä leikkimään siksi aikaa kun me Nooan kanssa käytiin vyöhyketerapiassa. Tämä oli viides ja viimeinen kerta tällä erää, sillä terapeutti Sini kertoi jalkapohjien pehmenneen ja suoliston alkaneen aueta niin hyvin, että tästä eteenpäin jatketaan tilanteen seuraamisella. Jos mietin Nooaa kuukausi sitten ja nyt, on tilanne niin toisenlainen ettei Nooaa uskoisi samaksi pojaksi. Katse on kirkastunut huomattavasti, kulmat ei ole enää jatkuvasti kurtussa, turhia itkuja ei ole lähes ollenkaan, poika hymyilee enemmän kuin itkee ja nieleskelystä ja pulauttelusta on melkein päästy eroon. Eikä riitä että Sini on saanut Nooan olon helpottamaan, vaan olen saanut hyviä vinkkejä itellenikin. Vesi tulisi juoda huoneenlämpöisenä, puoli litraa heti hampaiden pesun jälkeen ja päivän mittaan yhteensä pari litraa. Kylmää vettä elimistö hylkii enemmän, mikä tarkoittaa sitä että vesi lähestulkoon kulkeutuu elimistön läpi imeytymättä. Aamupäivän veden tankkaamisen pitäisi auttaa näkyvästi iltapäivän vireystilaan. Tämä menee kokeiluun heti huomisesta alkaen!

Ja arvatkaa mitä vielä? Me saatiin se tontti! Arvonnassa saatiin numero 21, valintatilaisuudessa saatiin meidän 14. merkkaama tontti, joka ei ehkä ole se unelmien ykköstontti, mutta loistava joka tapauksessa, ja vihdoin meidän raksaprojekti etenee. Vielä en edes usko sitä todeksi, mutta vähitellen käynnistyy suunnittelu, tarjousten kysely ja ensi keväänä itse rakentaminen. Miten meillä onkin viime aikoina ollut niin hyvä tuuri vähän kaiken suhteen?

HIPPIMEKOSSA

27 toukokuun, 2015

nahkatakki Zara // mekko Vila // kengät Zara // laukku Mulberry

Ehkä kovin juttu tänä kesänä on kaikenlaiset kuviot vaatteissa, värit ja aavistuksen hippimäinen tyyli. Kaupoissa näkyy leveitä, laskeutuvia printtihousuja, edelleen niitä revittyjä farkkuja – enää ei riitä että kaapista löytyy ripped jeansit, kun tuloaan tekee destroyed jeansit. Itellänikin sellaiset vilahti instassa, mutta luulen kuitenkin vieväni ne takaisin kauppaan kun pari reikää alkoi tuntua liian isoilta.

Omakin vaatekaappi kaipasi pientä kevätpäivitystä, joten kävin ostamassa muutamia paitoja, housuja ja mekkoja. Tämä sininen oli loistava löytö – jotain sopivan rentoa sandaalien kanssa kesällä ilman sukkiksia ja viileämmällä säällä siistimpi yhdistettynä korkeampiin korkoihin. Tänään kävin iltapäivällä pomoni eläkejuhlissa tässä mekossa, eilen pidin sitä vanssien kanssa asioita hoitaessani ja kuljinkohan samassa mekossa toissapäivänäkin? Selkeästi tulevan kesän lemppari siis.

Olin ajatellut lauantaina mennä tässä hippimekossa Essin tupareihinkin, mutta nyt en enää tiedäkään koko tupareista. Olin tänään kotoa poissa vajaa kolme tuntia ja siitäkin ajasta Nooa oli huutanut tunnin verran. Niko koitti tarjota tuttipulloa, mutta se ei ollutkaan oikein tahtonut kelvata, ja vasta mun tultua kotiin ja syötettyä Nooa loppui itkeminen. Ensimmäisinä viikkoina Nooalle annettiin tuttipullosta maitoa pariinkin kertaan, jotta poika tottuisi syömään myös pullosta, mutta olisikohan sekin taito ehtinyt jo jollain tasolla unohtua, kun tauot on nyt maidottoman aikana olleet paria viikkoa.. Mikään pakkohan mun ei ole lauantaina päästä mihinkään, mutta toisaalta tekisi kyllä kovasti mieli. Yllättävän vaikeaa on tietää, milloin olisi sopiva aika jättää vauva hoitoon paria tuntia pidempään, vaikka kyse ei siltikään ole kovin pitkästä ajasta. Meillä on vielä parin viikon päästä tulossa Nikon veljen häätkin, jotka on lapsettomat, joten jollain systeemillä mun on sinnekin lähdettävä ainakin päiväksi. Ehkä sitä pitäisi nyt vaan lauantaina testailla kun itse on kuitenkin parin kilometrin päässä valmiina tulemaan hätiin, jos äitini ei saakaan Nooaa rauhoittumaan. Hassua muuten, että Minea oli yön yli hoidossa vasta päälle vuoden ikäisenä, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että Nooan voisin hyvinkin jättää jo aikaisemmin. Uhkarohkeaa vai ihan ok?

Ja mitä sanotte mekosta? Kuviot, hot or not?

previous 1 … 215 216 217 218 219 220 221 … 395 next