Tänään se oli, vika lomapäivä mulla ja Minealla ja huomenna puskee arki armottomasti päälle. Jos viime vuotiseen vertaa niin ihmeen iisisti oon suhtautunut tähän tämän vuotiseen hoidonaloitukseen, siitäkin huolimatta että Minea on kesälomaillut reilu kaksi kuukautta. Voisi kuvitella, että huominen on lähes yhtä hankala aamu kuin vuodentakainen, mutta toisaalta taas paikka on tuttu, hoitaja ja kaverit on samat ja Minea on vuoden vanhempi ja reippaampi. No worries siis, ainakin noin periaatteessa!
Minea jatkaa samalla hyväksitodetulla yksityisellä perhepäivähoitajalla. Päiväkotimietteitäkin meillä on ollut, mutta ehdottomasti korkeintaan vasta ensi syksynä, kun Minea olisi 3,5 vuotta. Parinkin vuoden päästä vielä ehtii, mikäli nyt päiväkotiin halutaan ollenkaan. Mitään perinteisiä virikkeellisyysperusteluja päiväkodin puolesta ette tule mun suusta kuulemaan – ellei sitten enemmällä virikkeellisyydellä tarkoiteta sitä extrahälyä joka päiväkodeissa yleensä on..? Tietty löytyy niitä huonoja perhepäivähoitajiakin, mutta jos on löytänyt yhtä hyvän kuin me, en keksi yhtäkään puolustusta päiväkodille! Okei yhden keksin, joidenkin päikkyjen kielikylvyn, joka on juurikin se ainut syy miksi me ollaan harkittu siirtoa sitten myöhemmin.
Aikamoinen paasaus tuli perhepäivähoidon puolesta, mutta uskon että erilaiset vaihtoehdot mietityttää äitejä. Ja senkin oon huomannut, että ne herättää tunteita – tottakai jokainen tahtoo lapsilleen parhaan mahdollisen hoidon eikä kaikki vaihtoehdot edes ole kaikille mahdollisia. Meidän valinta tarkoittaa esim sitä, että hoitajan ollessa kipeänä meistä jompikumpi on Minean kanssa palkattomasti kotona. Tai kuten nytkin, kesälomat sun muut on pidettävä silloin kun hoitaja pitää omiaan. Joustavuutta kuitenkin saa kumpaankin suuntaan, kerran meikäläinen myöhästyi melkein tunnin hoitoajan päättymisestä, mutta siellä Minea leikki hoitotädin tyttöjen kanssa kuin kuka tahansa kaveri konsanaan. Parempaa hoitoa en voisi meidän minille toivoa!
Mutta miten me sitten vietettiin tää viimeinen lomapäivä? Leikittiin puistossa, lounastettiin Naissaaressa (taas sitä superhyvää porkkana-vuohenjuustokeittoa), käytiin lähisatamassa heittelemässä kiviä, pyöräiltiin pillimehuille, katottiin YouTubesta Kaapoa ja syötiin jätskiä kahteen otteeseen. Just niin kun pitääkin, vai mitä sanotte?
Heippa! Me ollaan harkittu perhepäivähoitoa 1,5vuotiaalle ja tästä postauksestasi sain ainakin hyvän kuvan 🙂 Tätä äitiä vaan jännittää niin kovasti jättää pieni hoitoon, mutta kun sinne työn pariin olisi palattava.
Minea meni hoitoon juurikin 1,5veenä ja parin ekan aamun itkun jälkeen kaikki sujui loistavasti! Ratkaisevaa varmasti oli se, että me käytiin leikkimässä hoitotädin ja muiden lasten kanssa noin kahden viikon ajan ennen hoidonaloitusta. Tsemppiä teille tuleviin hoitopäiviin!!
Kyllä on hoitokuvioita mietitty täälläkin ihan päät puhki 😀 Päädyttiin vielä jatkamaan kotona ja kerhossa ja katsellaan päiväkotihommaa taas vuoden päästä uudestaan. Teillä on kyllä tosi kivan kuuloinen hoitopaikka 🙂
Teillä on ihan mahtava mahdollisuus pitää Veikko vielä kotona! Vaikka toisaalta, kyllä sitä jossain vaiheessa kaipaa vähän muutakin kuin kotiäitielämää, onneksi teillä on kerho :)!
Huippua, että teillä on hyvä hoitaja, joka pysyy samana lomakauden jälkeenkin! Minea muistaa varmaan nopeasti, että miten homma toimii. 🙂
Mua suoraan sanottuna hirvittää, että mitä meidän pikkujätkälle käy. Itsellä työt alkaa reilun viikon kuluttua, jonka jälkeen mies pitää isäkuukauden, mutta mitä tulee tapahtumaan sen jälkeen.. Päätöstä hoitopaikasta ei ole vieläkään saatu (luulin, että paikan hakeminen ajoissa jo helmikuussa auttaisi, mutta eipä sillä ollutkaan merkitystä, kun päätökset tehdään kuulemma aikajärjestyksessä hoidontarpeen aloituksen mukaan). Josko nyt lähiaikoina homma kuitenkin selviäisi. Tuntuu vaan pahalta mennä itse töihin, kun ei tiedä, mihin poika joutuu. Täällä perhepäivähoitajat on myös kortilla, enkä tiedä yhtään, onko paikkoja nyt tähän aikaan vuodesta vapautumassa – nythän ne on kaikki juuri täytetty. Päiväkotikin varmaan on muuten jees, mutta tuo läheinen 150 lapsen suurpäiväkoti pienelle 1-vuotiaalle maitoallergikolle tuntuu pelottavalta yhtälöltä. Oli hoitopaikka mikä tahansa, mietityttää pojan sopeutuminen hoitoon ja minä itse vollotan varmaan kyyneleet valuen joka aamu kokien olevan huono äiti. Toivotaan tietty parasta.:) ja täytyyhän sitä olla itse reippaana, jotta poikakin voi olla. Huh, tulipas avauduttua! Asia taitaa vaan pyöriä nyt päässä niin kovin. :/
Toi on ihan käsittämätöntä, että ne päätökset tulee niin myöhään! Meilläkin ratkaisevaa hoidonaloituksen kannalta oli se, että pääsi hyvissä ajoin tutustumaan hoitopaikkaan.. Se on vähän harmi jos päätös tulee vasta silloin paria viikkoa ennen! Ja hurjalta kyllä kuulostaa mustakin tollanen jättipäiväkoti!
Musta tuntuu että hoidonaloitus vaatii äitiltä aina kyyneliä :). Vaikka lapsi pärjäisikin hyvin, on äitillä aina pieni huoli takaraivossa. Onneksi sekin laantuu jo ekan viikon jälkeen, kun huomaa kuinka älyttömän reipas se oma ”vauva” onkaan :).
Olen niin samaa mieltä tuosta perhepäivähoidosta! Meilläkin neiti aloittaa perhepäivähoitajalla syyskuussa ja oon juurikin hahmottelemassa siitä postaustakin tässä jossain vaiheessa. Olin alusta asti varma, että haluan lapsen nimenomaan perhepäivähoitajalle. Tietysti hoitajia on tosiaan erilaisia ja myös lapset ovat erilaisia, mutta kyllä se vaan on yleisesti ottaen lapselle niin paljon stressittömämpi vaihtoehto kuin päiväkoti. Tsemppiä teille alkaneeseen arkeen! 🙂
Kyllähän se lapsi pärjää mihin vain joutuukin hoitoon, mutta ite oon aina ajatellut ettei isoon ryhmään sosiaalistuminen ole vielä alle 3-vuotiaan kehitystehtävä. Siinä perhepäivähoito on ehdottomasti parempi vaihtoehto ja niin paljon kodinomaisempi. Ehtii sitä myöhemminkin siinä jättiryhmässä ja hälyssä olla :). Tsemppiä myös teille hoitopäiviin, varainkin äitille niihin ensimmäisiin :)!
Mä olen myös niin perhepäivähoidon puolestapuhuja, varsinkin pienempien kohdalla. Meille sattui myös aivan ihana hoitaja, kun esikoinen lähti vuoden ikäisenä hoitoon. Ei tarvinnut äidin olla huolissaan. Nytpä jännitetäänkin, saadaanko vuodenvaihteessa molemmat lapset samaan hoitopaikkaan. Täällä on aika huono hoitajatilanne ainakin kunnallisella puolella, kuten ehkä tiedätkin.. Kivaa uutta lukuvuotta! Mullakin sellainen olisi ihan näinä päivinä alkanut, mutta nytpä ollaan vielä kotona! 🙂
Mitä pienempi lapsi, sitä parempi musta perhepäivähoito on! Tuntuu hurjalta kattoa kuinka alle vuoden ikäiset roikkuu hoitajien kainalossa päiväkotien pihassa, missä voi helposti olla yli 20 lasta samaan aikaan leikkimässä. Lapsihan kyllä tottuu, mutta onko se lapsen tehtävä siinä iässä..
Ja kiitos, kyllä työt taas onneksi pitkän kesän jälkeen maistuu :). Ihania kotipäiviä teille :)!
Kiva kuulla, että teidän Minea on perhepäivähoitajalla! Se nimittäin olisi minunkin haaveeni kunhan pojat menevät hoitoon. Itse olen saanut lapsuuteni olla aivan ihanalla perhepäivähoitajalla hoidossa ja ihan kuin kotona olisin ollut! Ei suurta lapsiryhmää, hälinää ja hulinaa. Tosin on perhepäivähoitajiakin toki monenlaisia, mutta jos hyvän olette löytäneet niin pitäkää siitä kiinni! 🙂
Hyvä perhepäivähoitaja on kyllä kullanarvoinen! Meiän oma löyty niin että kyselin perhekahvilassa hyvien hoitajien perään ja samaan aikaan kuikuilin lähipuistoissa millaisia hoitajia meidän alueella pyörii. Kannattaa olla ajoissa skarppina, ja muistaa tosiaan tuo yksityinenkin puoli!
Moi, ekaa kertaa eksyin tänne ja ekana bongasin tämän postauksen kuvista meidän veneen
Heh, toivottavasti toi ei ollut teidän vene minkä äyskäriin Minea tarrasi ensimmäisenä kiinni :)! Ja tervetuloa uudelleenkin!