viinilasillisella

Pääsin tiistaina Modernisti kodikas -blogin kirjoittajan, ihanan aurinkoisen Kertun kanssa viettämään vähän erilaista arki-iltaa, kun jyväskyläläinen Figaron winebistro järjesti wine tastingin pienelle porukalle. Kerta oli meille molemmille ensimmäinen, eikä kumpaakaan voi luonnehtia minkään sortin viininharrastajaksi, tai tuleehan sitä jokunen pullo etenkin näin kesäisin ostettua, mutta se ei tietenkään tarkoita että viineistä jotain tietäisi, hah!

Figarossa pidetään wine tasting noin kerran kuussa, joskus useamminkin, ja joka kerralla keskitytään johonkin tiettyyn teemaan. Meidän tastingissä esiteltiin Antinorin viinejä, viinejä joita on valmistettu italialaisessa perheyrityksessä jo satojen vuosien ajan. Maisteltavana oli kolme valkoista ja kaksi punaista viiniä, joista suurin osa oli niin sanottuja perusviinejä ja muutama Alkon tilausvalikoimista löytyvä. Tilaisuus oli kivan rento ja lämminhenkinen, vaikka monella saattaa viiniharrastuksesta olla hieman erilainen kuva. Kerttu ja minä, kaksi tietämätöntä maallikkoa, kehtasi helposti sanoa ääneen myös ne kaikkein hölmöimmältä kuulostavat maku- ja hajumielleyhtymät. Vai miltä kuulostaa navetta, viski tai ehtoollinen puhuttaessa viineistä..!

Mustavalkoinen kuva toimii ehdottomasti paremmin tässä vaiheessa, kun molemmilla rouvilla jo posket punoitti aika helakasti..

Winebistrossa palveluun on kiinnitetty erityistä huomiota – kaikki sujuu mutkattomasti, mutta pönötysfiilistä täältä ei löydy!

Keskittyneesti Kertun kanssa kuunneltiin, kuinka viinintuntija Elina Salminen kertoi Antinorin perheen taustoja ja esitteli erilaiset viinilaadut. Opin ainakin sen verran, että valkoviinin keltaisuus (tai värin syvyys) antaa vihjeitä viinin iästä, viinin lastutuksella yritetään oikoen saada tammitynnyrin aromeja viiniin ja laadukkaammat, kalliimmat viinit ovat monikerroksisia maultaan ja tuoksultaan, kun taas edullisemmissa viineissä tuoksu on läpi viinin maistelun koko ajan sama.

Lähdin täysin avoimin mielin tapahtumaan, ja näin jälkikäteen täytyy sanoa että kyllä kannatti! Vieläkään en osaisi viinejä sen kummemmin analysoida, mutta mukaan tarttui iso pino pieniä vinkkejä. Voi niitä viinejä jatkossakin nautiskella ihan vaan tunteella, ja niinhän se nimenomaan pitääkin, mutta ihan varmasti enemmän viineistäkin saa irti jos uhraa edes muutaman ajatuksen tuoksulle ja maulle. Onneksi tässä on koko kesä aikaa opetella, eikö!

  Omaksi suosikikseni illan aikana maistelluista viineistä jäi Villa Antinori Bianco -valkoviini, sopivan kepeä ja talonviinimäinen yhdisteltäväksi lähes minkä kanssa tahansa. Kesällä ei olisi hullumpi lähteä toisenkin kerran vastaavanlaiseen wine tastingiin, tai melkein vieläkin paremmalta kuulostaisi shampanja tasting, joita Winebistro myöskin järjestää. Niin, ja vaikka Winebistrosta löytyy niitä huippuviinejäkin niin suurimmaksi osaksi tarjonta on ihan perushintaisia, hyvälaatuisia viinejä – plus maukasta ruokaa ja tapaksia.

Löytyykö teistä viiniharrastajia vai lähteekö kaupasta mukaan ensimmäinen käteen osuva pullo? Tai onko joku kenties käynyt wine tastingissä?

onnistunut päivä!

Ihana, aurinkoinen päivä Minimuotikirppiksellä on ohi, vaatteet sain myytyä lähes kaikki ja mukaan tarttui monta uutta tuttavuutta! Oon tosi iloinen että lähdin mukaan kirppistelemään, vaikka päätökset sen suhteen tuli tehtyä oikeastaan vasta paria päivää ennen itse tapahtumaa.

Jo ennen Pakkahuoneen ovien avautumista oli ulkopuolelle kertynyt valtavan pitkä jono, ja kuhina kävi kirppiksellä ensimmäisen parin tunnin aikana sillä vauhdilla, että pöytä ehti jo melkein tyhjetä. Viereisten pöytien bloggaajien Riikan, Majn, Essin, Katriinan ja tietenkin Kide-äitien Evelinan ja Iinan kanssa tuli myymisen lomassa rupateltua pitkät tovit. En tiedä mikä ihme siinä on, mutta joka kerta samanhenkisiä bloggaajia tavatessani inspiroidun ihan valtavasti, ja nytkin mielessä olisi vaikka mitä oman blogin tuunaamiseksi. En voi siis muuta kuin suositella kaikenlaisia bloggaajien yhteisiä tapaamisia ja yhteistyökuvioita, niistä saa virtaa omaan hommaansa taas tuleviksi kuukausiksi! Öitä!

täydellistä tyttöjeniltaa vailla?

Superluksusta, silmiähivelevää designia, täydellinen rauha, tasokasta ruokaa, rentoutumista ja paras porukka. Millaisista palasista sä kokoaisit sun toiveiden lomaviikonlopun ystävien kanssa?

Kerroin teille jo viime kuussa, että pääsimme KIDE-porukalla portaalin synttärien viettoon yhteistyön merkeissä hulppeaan Långvikin kylpylähotelliin. Jos perinteisesti suomalaiset kylpylähotellit on sitä koko perheen Rantasipi -tasoa, niin Långvik yllätti totaalisesti olemalla ihastuttavan elegantti hemmottelukeidas, johon voisi lähteä aina aika ajoin keräämään uutta energiaa arkimeininkiin. Palvelu, kylpyläosasto, meriympäristö, huoneet – kaikki oli niin viimeisen päälle rauhoittavaa, että Långvik sai multa täydet pisteet ja kaipuun lomafiiliksiin uudelleen mahdollisimman pian!

       Uskon, että Långvik on parhaimmillaan pariskunnan romanttisena viikonlopun viettopaikkana, mutta eipä jää yhtään huonommaksi tyttöjeniltakaan. Tyttöporukalla ohjelmassa voisi olla muun muassa erilaiset kauneushoidot hotellin spassa, shampanjatasting Långvikin viinikellarissa, illallinen huipputason ravintolassa ja seuraavana aamuna rentoilua allasosastolla terveellisten hedelmädrinkkien ja pikkunaposteltavien kera. Isommalla porukalla oleskeluun voisi lisätä luksusta vielä entisestään – hotellilta kun löytyy ihan oma elokuvateatteri ja yksityisyökerhokin, joita voi vuokrata omaan käyttöön. Mitkä unelmapolttarit Långvikissä viettäisikään!

Erikoisinta ja ihaninta (upeiden puitteiden lisäksi) Långvikissä oli se, että siellä itsensä tuntee erityiseksi. Arjessa olen äiti, jolla on tuhat rautaa tulessa koko ajan, mutta rentoutuessani arvostan vaivattomuutta sekä sitä, ettei hyvän olon eteen tarvitse ponnistella. Långvikissä meitä odotti pöytä täynnä herkkuja, saunallinen sviitti merinäköalalla, ystävällinen henkilökunta, pehmeä sänky ja hyvä seura. Olisinko voinut enempää toivoakaan! Ruokana tarjoiltiin maistelumenu, jonka jokainen suupala yhdessä viinien kanssa oli vaativillekin makuhermoille täyttä herkullisuutta alusta loppuun, eikä aamupalakaan jättänyt mitään toivomisen varaan.

Arvatkaa mikä on kaikkein parasta? Se, ettei tämä kerta Långvikissä varmasti jäänyt viimeisekseni. Uusi reissu on jo suunnitteilla, ja niin suosittelen teitäkin tekemään mikäli  haaveissa on pieni irtiotto jossain astetta paremmassa paikassa. Tai käykää edes tsekkaamassa paikan ravintola, sekin on yksistään kokemisen arvoinen!