uusia tekstiilejä olohuoneessa ja mattokysymys

Jo jonkin aikaa sitten vaihdoin tekstiilejä meidän olohuoneeseen, kun halusin päästä eroon beigestä. Meillä on pääväreinä (lue: ainoina väreinä) ollut tässä kodissa koko ajan valkoinen, harmaa ja beige, mutta nyt beige alkoi vähän kyllästyttämään ja sitä jäi vain Minean huoneeseen. Valkoinen ja harmaa on ihanan raikkaita yhdessä, ja onhan niihin älyttömän helppo yhdistellä pieniä väriyksityiskohtia jos myöhemmin haluaa. Harmaasta emme olekaan pääsemässä ihan lähiaikoina eroon, koska pari vuotta sitten teetimme kulmasohvan olohuoneeseemme mittojen mukaan, emmekä koiraperheenä uskaltaneet valita valkoista kangasta. Ja hyvä niin ;)!

 
 

Olohuoneesta lähti kaappiin parempia päiviä odottelemaan beiget silkkiverhot, Gantin tähtityyny sekä Ikean tuoleihin Linumin kankaasta teetetyt raidalliset päälliset. Tilalle ompelin hyvin edullisesta valkoisesta painopohjakankaasta verhot, ja Kodin Ykkösestä mukaani lähti Annon valkoharmaita tekstiilejä keittiöön ja lepotuolille. Askosta löytyi vielä alennuksella valkoharmaa pärekoria muistuttava lehtikori. Raikasta ja avaraa, mutta onko yleisilme teidän mielestä liian kliininen?

Verhot meillä oli ennen tangoilla ikkunoiden korkeudella, mutta nyt halusin ne katosta asti korostamaan tilan tuntua. Olohuoneessa huonekorkeus meillä on yli 3 metriä, ja nuo kiskot sopii mielestäni ihan täydellisesti tähän tilaan. Puhtaanvalkoiset Ikean tuolinpäälliset vielä viimeistelevät kokonaisuuden.

Muutaman huonekalun vaihtoa koitan vielä perustella miehelleni, mutta muuten tällä hetkellä tilan suurimman ongelman muodostaa matto. Senkin teetimme VM Carpetilla sohvan mittoihin sopivaksi tänne muuttaessamme, ja rahallinen panostus oli sen verran suuri, ettei matosta viitsisi luopua kovin heppoisin perustein. Väri oli alkujaan vaalea luonnonvalkoinen, mutta karvainen sottapyttymme on saanut muutettua sävyn huomattavasti harmaammaksi, eikä ongelmaan ole auttanut edes perusteellinen peseminen. Vielä voisin pesulasta tiedustella mahdollista valkaisemista, mutta reippaana naisena ehdin jo hakea yhden Annon villamaton meille sovitukseen :). Ja tässä vaiheessa toivon teidän astuvan kuvaan! Sopiiko matto meidän olohuoneeseen vai mitä meidän kannattaisi lähteä etsimään? Kumpi käy paremmin, kuviot vai yksivärisyys?

Kiitän jälleen jo etukäteen auttavista kommenteistanne! Itse olen mattoa pyöritellyt jo viikon päivät edestakaisin lattialle ja pois enkä vielä ole sen viisaammaksi tullut, mutta enköhän saa teidän avulla jotain päätöksiä tehtyä :).
Leppoisaa loppuviikkoa!

uusi kaveri Etelä-Afrikasta

Kävimme Minean kanssa eilen keskustassa puistoilemassa ja tapaamassa äitikaveriani lapsineen. Ystäväni on oikeastaan aivan tuore äititapaus, sillä hän sai miehensä kanssa noin kuukausi sitten suloisen parivuotiaan pojan Etelä-Afrikasta.

Mäki-Matin puistosta, jossa tapasimme, löytyy niin paljon kivaa tekemistä kaikenikäisille lapsille, että nytkin nämä meidän vahdittavat juoksentelivat paikasta toiseen niin vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Vielä kun se yksi leikkipaikka tai härveli kiinnostaa aina sen muutaman minuutin kerrallaan niin meidän äitien kuulumisten vaihtaminen oli kovan työn takana! Minean lemppareita edelleenkin on kaikki erilaiset keinut, mutta löytyi tästä puistosta onneksi muutakin kiinnostavaa, kuten puiset autot, muovimopot, kiviukot ja pallot. Ja mikä parasta, hiekkalelut tulee talon puolesta eikä lähdön hetkellä tarvitse jäädä etsiskelemään niitä omia lapioita ja ämpäreitä kymmenien joukosta!

Minea ei vielä niin kovin osaa varsinkaan ulkona leikkiä yhdessä toisen lapsen kanssa, mutta jotain he ystäväni pojan kanssa koittivat yhteistuuminkin puuhastella. Ystäväni poika tuntuu sopeutuneen Suomen oloihin jopa yllättävän hienosti, ja perusluonteeltaan hän vaikutti ihailtavan myönteiseltä ja avoimelta. Mielestäni juurikin avoimuutta voisimme mekin kaikki oppia muista kulttuureista, ainakin itsestäni ja Mineasta huomaan välillä voimakastakin uuden ja tuntemattoman jännittämistä. Toki se on myös luonnekysymys, mutta Minea ei julkisilla paikoilla monestikaan uskalla lähestyä vieraita lapsia kovin avoimesti, vaan lämpenee pikkuhiljaa leikkeihin mukaan.

Minulla on toinenkin ystäväpariskunta, joka on aina puhunut haluavansa adoptoida lapsen sen lisäksi, että he myös toivovat saavansa biologisia lapsia tulevaisuudessa. Parhaimmillaan adoptio on varmasti juuri sitä, mitä se ystäväni kohdalla on ollut eli maassa adoptio hoidetaan mallikkaasti ja lapsia kohdellaan erinomaisesti. Yllättävää mielestäni kuitenkin on se, kuinka pitkä adoptioprosessi voi todellisuudessa olla, vaikka maailmassa olisi tälläkin hetkellä varmasti satoja lapsia vailla kotia! Ystäväni odottivat omaa poikaansa 4,5 vuotta siitä päivästä, kun prosessi laitettiin liikkeelle, ja joissakin suositummissa maissa odotusaika on tätäkin pidempi. Tottakai on tärkeää, että perheet valikoidaan ja arvioidaan tarkasti, mutta suuri osa ajasta kuluu jähmeään byrokratiaan. Miettikääpä mikä raskausaika ;)!

Lopuksi vielä vähän kevyempiin aiheisiin eli Minean vaatteisiin :). Syksy ja kevät tuntuu aina olevan hankalaa aikaa pukeutumisen kannalta (niin itellä kuin Mineallakin). Koko ajan on joko liian lämmin tai kylmä takille tai haalarille, ja vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisi kotona, huomaa ulkona pukeutuneensa ihan väärin. Kerrospukeutuminen taitaa tässä olla se yksi ja ainut ratkaisu.. Eilen oli juuri tällainen hankala ilma, mutta sainpa keksittyä jonkin käyttötarkoituksen Minean karvaliiville! Vaikka kuinka turhuutta, niin liivit on vaan niin söpöjä :)!

huippu-urheilijat kenttätreeneissä

Eilinen lämmin ja aurinkoinen ilma suorastaan vaati ulkoilua vähän joka välissä, ja me aloitimme päivän lähtemällä heti aamusta puiston sijaan urheilukentälle. Urheiluvalmentaja-isäni on aiemminkin vienyt Mineaa kentälle touhuamaan, ja Minean voisi sanoa olevan lievästi haltioissaan päästessään riehumaan ympäri valtavaa kenttäaluetta. Pienestä se on homma aloitettava, jos meinaa pärjätä urheilun maailmassa, eikö ;)!

Mitään sen ihmeempää aktiviteettiä tytölle ei tarvinnut keksiä, vaan viihdykkeeksi riitti loistavasti se, että sai juosta radoilla kilpaa (välillä nopeuskilpailua sai käydä JJK:n palloilijamiesten kanssa :)), hypätä pituutta hiekkalaatikkoon ja pomppia korkeushyppypatjalla. Itse tyydyin lähinnä katsojan rooliin, ja viihdettä tuon pikkutytön touhuissa riittikin! Vai mitä sanotte tästä Minean lähtöasennosta? Tuskin siitä kovin vauhdilla eteenpäin pinkaistaan, mutta kovin totisella ilmeellä ja kovasti keskittyen hän siihen itsensä asetteli ukin mallia seuraten :).

Vaikka kaikki lapset tietysti ovat liikkuvaisia ja tykkäävät touhuta, niin musta tuntuu, että Minea taitaa rakastaa kaikenlaista hyppimistä ja jumppaamista ihan erityisen paljon. Trampoliinilla ja kotona sohvalla Minea jaksaisi pomppia vaikka tuntikausia, ellei sitten tyttö tee matolla kuperkeikkoja (kunnollinen kuperkeikka luonnistuu jo melkein). Ja kyllä, meillä saa pomppia sohvilla ja sängyssä mielin määrin, usein jopa otamme istuintyynyt sohvalta sivuun niin että Minea pääsee kunnolla jousien päälle hyppimään. Onko siellä muita yhtä kaistapäisiä vanhempia ;)?

Usein muuten kuulee vanhempien päivittelevän sitä, kuinka oma lapsi on niin tosi vilkas ja liikkuvainen, mutta samaa tuntuu sanovan lähes jokainen meistä. Taitaa siis vilkkaus ja liikunnanilo olla ihan luontaisia asioita lapselle.. Vielä kun joku keksisi mihin se liikunnanilo ja -helppous katoaa näin vanhemmiten ;)!? Täällä nimittäin motivaatio on taas ollut viimeisen viikon ajan ihan hukassa!

Huomaatteko, että olen jälleen kerran vaihtanut blogissa ulkoasua..? Perfektionistiluonne haluaisi blogin ulkoasun mahdollisimman miellyttäväksi, ja tällä mennään taas siihen asti, että keksin jotain parempaa tilalle :).
 

1 … 382 383 384 385 386 387 388 … 395