miinusasteilla

Kukkahattutäti täällä koittaa kovasti levitellä suupieliään hymyyn talven tulon kunniaksi. Viikonloppuna sitä kauan odotettua lunta nyt sitten satoi haituvina maan peitoksi, mutta samalla tuli pakkasetkin. Eikä mitkään ihan pikkupakkaset vaan -13 astetta, tuuli ja sitä rataa. Jo ensimmäisenä pakkaspäivänä huomasin ajattelevani, että ei kyllä kivat ole nämäkään kelit, mutta ääneen en sitä viitsinyt sanoa, kun ensin olin kaksi viikkoa putkeen valittanut pimeydestä :). Sitä täydellistä keliä kun tuskin saa mistään tilaamalla?!

Sinnikkäästi eilenkin kuitenkin ulkoiltiin reilu tunti lähipuistossa, ja todellisuudessahan ilmat on vaan pukeutumiskysymys. Mun viikon vanha takki pääsi heti käyttöön (parempia kuvia tulossa pian), ja osasi sitä pihalla seisoskelun jälkeen taas arvostaa Minean jokapäiväistä ulkoiluhetkeä hoidossa. Töiden jälkeen mua ei nimittäin joka päivä saa millään ulkoilemaan, jos asteet pysyy näissä miinuslukemissa.

Vähän kukkahattutätimäinen fiilis mulle tuli säästä valittamisen lisäksi viime viikolla telkkaa katsellessa. Heti Pikku kakkosen jälkeen näytettiin mainos, jossa kovaan ääneen huudeltiin toistensa lyömisestä, ja aloin jo pohdiskella mitä Mineallekin tuollaisesta jää mieleen.. Vähän ehkä pikkujuttuihin takertumista, mutta parempi niin ettei tarvitse tätä isompien huolien kanssa painia :). Paitsi sen, mihin sitä varaisi lennot talvilomalle ;)!

Joko teilläkin saadaan nauttia pakkasesta ja lumesta?

pipoja NopsuPopsulta

Meilläpä on uudet pipot! Ja kun sanon että ne on superihanat, ehkä Suomen söpöimmät, niin varmaan arvaatte että ne on NopsuPopsulta! Pääsin jälleen tekemään yhteistyötä NopsuPopsun kanssa, ja saimme valita Minealle ja tällä kertaa myöskin mulle haluamamme talvipipot. Ekstrana sain vielä itse päättää kaikkien kankaiden värit niin että ne varmasti sopii täydellisesti molempien talvivarustukseen. Minean kumpaankin Mini A Turen toppasettiin käy vähän tummempi sävy pinkillä rusetilla, ja itselleni halusin vaaleampaa harmaata, joka on helppo yhdistää mihin tahansa. Näihin kuviin pipon kanssa puin Bubbleroomista tilaamani Tommy Hilfigerin kevyttoppiksen, Vero Modan farkut ja Skopunktenin superedulliset maiharit.

     

Oma piponi on kaksinkertaista trikoota, koska se useimmiten riittää autolla kulkiessa, ja ulkona pönöttäessä apuun tulee sitten viime kädessä huppu. Minealle taas otin velourpipon fleecevuorella, ja vielä eiliseen asti (jolloin mittari laski vihdoinkin miinuksen puolelle) sillä on hyvin pärjännyt pidemmätkin ulkoilut. Näillä pakkasasteilla lisäsin alle jo ohuen kypärämyssyn.

Ehdottomasti parasta NopsuPopsun pipoissa mielestäni on käytännöllisyyden ja nätin ulkonäön yhdistelmä. Yleensä meillä on ollut eri pipot kaupungille ja ulkoiluun, mutta sekä syksyllä että nyt talvella on pärjätty pelkästään NopsuPopsuilla, kun korvaläpillä varustettu lämmin pipo käy kivasti myös kaupunkitakin kanssa. Kevääksi tulee varmasti taas hommattua Minealle uusi trikoopipo, ja itselläni tämä harmaa menee ympäri vuoden. Eikä muuten tule näitä pipoja joka päässä vastaan!

Vinkkinä omasta NopsuPopsusta haaveileville, että vielä tänään saa talvipipoista 15% alennuksen koodilla tammikuu. Talvipipoja näet verkkokaupasta täältä ja lisää facebookista täältä. Tämä on harvinaista herkkua, sillä usein nettikaupassa on muut tuotteet alessa paitsi NopsuPopsut.

long time no see: omia asukuvia

Milloinkohan viimeksi olisi tullut blogiin laitettua omaa pärstäänsä asukuvien muodossa?! Asukuvat on tällaiselle perfektionistiluonteelle vähän ristiriitainen juttu, kun vaatteista kyllä tykkään ja asukuvia tasaisin väliajoin toivotaan, mutta itsensä tuijottelu epäonnistuneista kuvista ei oikein innosta. Kaiken kukkuraksi kuvat on netissä, vieläpä ikuisesti! Jos ette oikein ymmärrä mistä on kyse, niin lätkäiskääpä kamera ajastuksella ja huonossa valaistuksessa naaman eteen ja koittakaa olla rennosti :). Get it?

baskeri, paita, housut & kengät: H&M // huivi: Guess // takki: Burberry

No, tosiasiassa tilanne ei ehkä ole ihan noin kaoottinen, vaan kuvia ei ole tullut otettua, koska ilmat on olleet mitä on. Eilen innostuin kuitenkin kuvaamaan Mineaa lyhyen työpäivän jälkeen lähirannalla, ja lopulta siinä kävikin niin, että ei-niin-kovin-yhteistyöhaluisen tytön sain pysymään kameran linssin ulottuvilla vain sillä sopimuksella että myös Minea saisi ottaa kuvia. Tässä siis Minean kädenjälkeä jalustan avustuksella! Mitä tykkäätte? Niin kuvista kuin asustakin.