enää viikko!

Viimeinen viikko sokerilakkoa menossa, jonka jälkeen kuukausi on jo lakkoiltu. Välillä on tuntunut vähän toivottomalta, ehkä jopa turhalta vältellä valkoista sokeria, kun kuitenkin samaan aikaan sallii itselleen banaanit, päärynät sun muut sokeriset hedelmät. Vieroittuuko tässä nyt ihan oikeasti sokerista, vaikka sitä tulee jossain muodossa nautiskeltua lakon aikanakin? Herkuista ei ole ollut vaikea kieltäytyä, mutta loppua kohden on tullut pientä kyllästymistä – olisi niin kiva syödä mitä huvittaa.

Kyllä! Aamupalapöydässäni näyttää useinkin näin ruuhkaiselta :). Lempparini numero yksi on tällä hetkellä Valion pehmeä rahka, marjat, kauraleseet ja kaneli.

Tuntuuko musta vaan siltä vai onko erilaiset lakot nykyään aika kovassa huudossa? Viljat, maitotuotteet ja sokeri on monella kiellettyjen listalla, joko vatsan hyvinvoinnin vuoksi tai ihan muuten vaan. Musta jo pelkän sokerin karsiminen ruokavaliosta on saanut arjen pyörimään yllättävän paljon (turhan paljon..?) ruoan ympärillä. Ihan kuin hyvästä tarkoituksesta olisi mulle tullut melkein kuin syömishäiriö, ja jokainen suupala on tarkkaan harkittu.

Jatkossa kultainen keskitie lienee se kaikkein paras vaihtoehto mulle eli runsaalla kädellä aion karsia sokerinkäyttöäni jatkossakin ja rahkat, marjat ja hedelmät tulivat jäädäkseen. Ehdottomasti tämä lakko on kuitenkin ollut hyvä juttu näin väliaikaisena ratkaisuna, uskon nimittäin päässeeni kovimmasta sokerihimosta eroon. Tai senhän näkee vasta ensi maanantaina, olenko kaksin käsin tunkemassa kakkua ja karkkia nassuun :).

toimintapäivä

Ilmat on olleet mitä parhaimmat, auringonpaistetta aamusta iltapäivään ja asteet reilusti plussalla! Ei paljoa huvita kotona löhöillä, vaan lähes koko ajan ollaan oltu jossain menossa – pyörällä, autolla tai kävellen. Kyllä tätä energiaa nyt on vaikka muille jakaa, kun eka on synkistellyt taas yhden pitkän pimeän syksyn.

Kaveri pyysi eilen mua ja Mineaa mukaan pienimuotoiseen lastentapahtumaan, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä kun oltiin jo lykkimässä rattaita kohti makkaranpaistoa, poniratsastusta ja kasvomaalauksia. Parilla eurolla sai hypätä joko ponin tai hevosen selkään, ja kopotella pienen lenkin taluttajan kanssa. Mun suureksi hämmästykseksi Mineakin uskalsi ilman mitään epäröintiä hypätä ratsaille ja istui ja höpötti kyydissä koko kierroksen ajan. Uudestaankin olisi tyttö mennyt samantien, joten taidetaan suunnata joku kesäpäivä talleille poneja ihmettelemään.

Vähän haasteellisempaa hommaa oli kasvomaalauksen ajan paikoillaan istuminen, mutta lopputuloksesta tuli olosuhteisiin nähden ihan loistava! Minealla oli tarkat speksit kuvan suhteen: ”punainen kissanpää”.. Muutenkin alkaa tuo kaikkien tyttöjen lempiväri olla kaiken suhteen Minean suosikki, jos ite saa valita. Punainen ilmapallo, punainen jugurtti, punaista mehua, punaiset kengät, punainen mekko.. Mä kun luulin että kovalla yrityksellä säästytään siltä kaikki vaaleanpunaista -vaiheelta :).

Nyt ylös, ulos ja pyörälenkille! Menkäähän tekin, vai mitä teillä on viikonloppuna touhuttu?

samistelut kaupungilla

Ollaan Evelinan kanssa otettu vähän kuin tavaksi käydä kerran viikossa kaupungilla ilman lapsia, omasta ajasta nauttien. Kaava menee kutakuinkin niin, että ensin vaihdetaan kuulumiset ruoan äärellä ja sitten pyörähdetään parissa kaupassa. Kuinkas muutenkaan :).. Sanoisin että kuulumisten vaihtaminen tarkoittaa meidän kohdalla noin 80 prosenttisesti puhumista bloggaamisesta ja kiukuttelevista lapsista. Vertaistuki on parasta tukea!

Meillä on Evelinan kanssa toooosi samanlainen tyyli pukeutua, ja aika usein naureskellaan kuinka ollaan onnistuttu pukemaan ihan samoja juttuja päälle meidän treffeille. Eilen käytiin jälleen katsastamassa kevätmuotia ja kas kummaa, molemmilla Converset jalassa ja Vuittonin huivit kaulassa. Paluu teini-ikään ;). Mun huivi onkin muuten jäänyt vielä esittelemättä, mutta tässäpä se – pitkän ajan haave lähti mukaan Pariisin liikkeestä.

   

Vaikkei se kuvista ehkä niin selkeästi näykään, niin tämä asu on aika tyypillistä mua ja viihdyn siinä paremmin kuin hyvin. Eniten tykkään yhdistää arkipukeutumisessa jotain tosi rentoa vähän siistimpään vaatteeseen niin että kokonaisuus säilyy riittävän arkisena. Uusi hiusvärikään ei muuten ole vielä täällä blogissa näkynyt, joten mitäs sanotte?

Kaupunkireissulta en eilen hommannut itselleni mitään, mutta Minealle löysin tulevan kesän varman suosikkiasun. Etsiskelin inkkarilaukkua Hennesin lastenosastolta, kun bongasin tämän pitsisen paitaihanuuden. Vielä farkkushortsit ja sandaalit niin kesä saa jo tulla!