kotipäiviä

Nyt voisin sanoa että osui vähän kuin pilkka omaan nilkkaan! Kehuskelin vasta eilen kaverilleni puistossa, kuinka me ollaan selvitty tämä kevät ilman mitään tauteja, ja viime yönä herättiin sitten siihen että Minea oksentaa koko vatsansa sisällön meidän sängylle :/. Tänään onkin vietetty himapäivää, ja samalla kaavalla mennään huominenkin kun nyt illalla oksentaminen alkoikin vielä uudelleen ja kaiken lisäksi Minealle nousi pientä lämpöä. Ei kiva ollenkaan, toivottavasti huomenna olisi jo parempi..

Uskomattoman vähällä ollaan kuitenkin loppujen lopuksi tämä eka hoitovuosi selvitty, koska kertaakaan ennen tätä ei Minean ole täytynyt olla pois sairauden takia. Pari päivää vietettiin kotona silloin leukahaaverin aikaan, mutta muutoin mäkin olen ollut töistä pois koko viisivuotisen urani aikana vain kaksi päivää! Jos ei nyt tuollaista pientä 1,5 vuoden hoitovapaata lasketa ;)..

Päivällä Minea tuntui jo olevan tosi pirteänä, joten päätettiin leipoa pitkästä aikaa sämpylät avokadopastan kaveriksi. Tällä samalla ohjeella olen sämpylöitä tehnyt jo useamman vuoden ajan, enkä aio vaihtaa! Mitään terveysversioita nämähän ei ole, mutta niin sairaan hyviä, että jokaisen pitäisi kokeilla edes kerran. Sämppäreistä tulee kivan kuohkeita ja ne maistuu seuraavinakin päivinä, vaikkei tietenkään ihan yhtä hyvin kun tuoreena.

  Maailman parhaat sämpylät

5dl maitoa

50g hiivaa

1tl suolaa

1rkl sokeria

loraus siirappia

8dl sämpyläjauhoja

2-4dl vehnäjauhoja

50g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota sekaan hiiva. Lisää suola siirappi ja suurin osa jauhoista. Lisää pehmeä voi, loput jauhot ja anna kohota liinan alla vajaa tunti. Leivo sämpylöiksi ja kohota noin 20 minuuttia. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Avokadopastakin pääsi mun lautaselle pienen tauon jälkeen. Heitin sämpylöiden päälle ja uunipellille muutamia siemeniä Pirkan sekoituspussista, ja lisäsin paahtuneita siemeniä hieman pastankin joukkoon. Niin hyvää, että sanoisin näiden käyvän paahdettuina ihan mihin vaan! Nyt peukut pystyyn, että loppuyö saadaan nukkua ilman lakanoiden vaihtoa!

tallibileet

Tämän maanantain väsymyksen ehdottomasti pahin aiheuttaja oli lauantain bileet, jotka talliympäristöstä huolimatta venähti perusbaari-illan mittaiseksi. Äh, vanha ei jaksa! Ehdoton onni, ettei vastaavaa valvomista tule harrastettua kuin hyvin harvoin, päikkärit kun ei kovin usein ole lapsiperheessä mikään vaihtoehto.

Juhlat oli mitä parhaimmat! Mäkin jopa selvisin paikalle automeikkauksella ajoissa, ja kampauksenahan toimi takuuvarma suoraan suihkusta tukka. Asupaniikki iski tietenkin edellisenä päivänä ja vielä samana aamuna löysin itteni Vero Modasta etsimästä täydellistä, harmaata jumpsuitia – mitään ei luonnollisestikaan löytynyt! Viime kesän perusmusta sai kelvata, ja hyvähän siitä tulikin riittävän punaisilla huulilla. Ihan vaan vinkkinä mustia jumppiksia etsiville, että Vero Modasta löytyy melko samanlaista jumpsuitia pitsiselällä kuin tämä mun päällä näkyvä.

Juhlapaikkana tosiaan toimi synttärisankari Sarekan asunnon yläkerrasta löytyvä hulppea metsästysmajamainen tila Hautjärvellä, ja puitteisiin oli yhdistetty loistavan hyvä ruoka, lähimmät ystävät, DJ:n yömyöhään soittamat teini-iän ikivihreät ja Karibian rytmit sekä tuntitolkulla tanssiva juhlaväki. Sankari ei hempeässä vaaleanpunaisessa mekossaan näyttänyt yhtään yli 20-kymppiseltä, vaan sädehti luontaista iloisuuttaan ja sai meidät muut huokailemaan ihastuksesta :). Mikä ihme se sun salaisuus on Sare?!

Parasta juhlissa oli nähdä itse sankaria sekä toista lapsuudenystävääni jälleen pienen tauon jälkeen, juttu kun aina jatkuu siitä mihin se on viimeksi jäänyt :). Sareka aikoo jatkossa majailla yhä suuremman osan vuodesta Kanadan miesystävänsä luona, joten tapaamiset tulee varmaan harvenemaan vielä entisestäänkin. Tai sitten täytyy ite ottaa useammin (lue: edes kerran elämässään ;)) suunnaksi Kanada, eikä pieni New Yorkin trippikään hullumpi olisi! Mulla on jopa yksi New Yorkin reissu kaasojeni kanssa tekemättä, mutta ehkä kesällä voisi ensin suunnata johonkin perinteiselle koko perheen löhölomalle..

autetaanko yhdessä?

Mitä väriä laittaisin makkarin seinään? Uudet yöpöydätkin ois aika kivat! Harmi kun Pompin keltaiset sukkikset ehti loppua! Onko sunkin lapsella nyt se ärsyttävä uhmavaihe?! Mä en vaan millään keksi mitä tänään syötäisiin.. 

Me kaikki eletään omaa arkeamme ja painitaan omien ongelmiemme parissa joskus ihmetellen, miksei meillä voi mennä yhtä hyvin kun jollain toisella. Maailmasta löytyy ihan varmasti aina joku, jonka asiat on joko paremmin tai huonommin kuin omamme! Me bloggaajatkin monesti annetaan elämästämme sellainen kuva, että suurin huolenaiheemme olisi se, kuinka asetella aamupuuro lautaselle mahdollisimman nätisti tai mistä löytää sesongin suosituimmat leikkokukat. Eikä siinä mitään, kevyemmät aiheet vastapainona omalle arjelle on enemmän kuin tervetullutta!

Välillä on kuitenkin paikallaan pysähtyä pohtimaan, onko omat ongelmat (vaikkakin kuinka isoja ja vaikeita olisivatkin) maailman mittakaavassa enää sittenkään niin suuria. Tai olisiko minusta auttamaan jotain toista, jolla on vielä vähemmän kuin itselläni? Ihan liian moni elää vielä nykymaailmassakin ilman kotia, koulutusta, vanhempia, terveydenhoitoa tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Samaan aikaan kun me eletään kulutushysterian ytimessä, huomaten puutteita elämässämme ainoastaan silloin kun markkinoijat niitä meille mainoksillaan luovat.

Mitä sanoisit jos kertoisin, että sulla ja mulla on mahdollisuus tarjota edellytykset parempaan elämään sitä tarvitseville? Ja vieläpä aika pienellä panostuksella. Plan on nimittäin päättänyt kevään kampanjallaan herätellä meitä ajattelemaan vähän omaa napaa pidemmälle, tarkoituksena kerätä kolmessa kuukaudessa 1000 uutta kummia kehitysmaiden lapsille. Kummina lahjoittamasi raha suunnataan kummilapsesi elinolojen parantamiseen koko yhteisössä, jolloin avullasi on kauaskantoiset vaikutukset. Kummilapsi saa koulutusta, puhdasta vettä sekä edellytykset terveempään elämään – sinä saat auttamisen lisäksi mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin sekä seurata kummilapsesi elämänvaiheita ja yhteisön kehittymistä. Kaiken tämän lisäksi voit käydä kirjeenvaihtoa kummilapsesi kanssa, ja näin päästä konkreettisesti seuraamaan apusi vaikutuksia lapsen elämässä. Turhat selitykset siitä, ettei tukesi lopullisesta määränpäästä ole tietoa on siis perusteettomia Plan-kummina.

Apua siis tarvitaan, ja jokainen meistä voi auttaa omalla tavallaan – ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi tai lukemalla tietoutta asiasta täältä ja jakamalla sivun vaikkapa omassa facebookissa. Voihan hyvinkin olla että joku kavereistasikin innostuu asiasta ja antaa tukensa hädässä oleville lapsille. Eiköhän laiteta yhdessä hyvä kiertämään!

1 … 325 326 327 328 329 330 331 … 395