päivä, jonka olis voinut skipata

Olin ajatellut tänään postata siitä, kuinka kivasti elämä nykyään rullaa 2-vuotiaan tytsyn kanssa, mutta päätinpä kuitenkin siirtää sen kirjoituksen hamaan tulevaisuuteen – pikkuisen on nimittäin tänään hermot olleet äärirajoilla!

Saatiin mieheni kanssa eilen sitten molemmat se Minean oksennustauti, ja juuri kun Minea piristyi omasta taudistaan ollaan me maattu puolikuolleina sohvalla. Eilen illalla tuskasteltiin sitä, ettei meillä asu täällä lähistöllä oikein minkäänlaista tukiverkostoa eli sukulaisia, joille tällaisissa tilanteissa voisi soittaa. Pahin ongelma sillä hetkellä nyt oli niinkin pieni kuin kuka meille hakisi pullon limua tai kumpi lähtisi käyttämään koiraa, mutta ei olisi ollut yhtään pahitteeksi saada Minea illaksi hoitoon tai jonkun kanssa ulkoilemaan. Onneksi on edes padi, joka aika hyvin naulitsee Minean piirrettyjä katsomaan tarpeen tullen :)!

 Minea oli mummin ja ukin kanssa shopannut viime lauantaina uuden kevättakin.. Ihan kuin me nyt enää yhtään vaatetta oltais tähän talouteen tarvittu, mutta onhan tämä Luhdan takki hieno kuin mikä!

Tänään meno alkoi olla jo niin levotonta heti aamupäivästä, että jossain vaiheessa oli meikäläisen ihan pakko raahautua Minean kanssa pihalle. Ei mikään elämän huippuhetki seisoa sateessa huonovointisena kiukuttelevan tytön kanssa.. Onneksi olo on nyt koko ajan vaan kohentunut, ja tauti tuntuu olevan koko perheellä jo vähitellen historiaa. Miten ihmeessä te useamman lapsen äidit pärjäätte näissä tilanteissa?

Huomenna aion ottaa parin päivän laiskottelut kiinni ja ihan varmasti hommaan kaikki pääsiäisjutut valmiiksi, askartelen Minean kanssa, leivon jotain nimppariherkkua (Minean oikea päivä olisi ollut tänään), maalaan makkarin seinän, siivoan ja ja ja.. Joko teillä pöydät notkuu munista? 

sokeriton porkkanakakku (don’t try this at home)

Houkutteleva otsikko vai mitä ;)! Jo pelkästään sana sokeriton on aina antanut mulle kuvan joko mauttomasta leivonnaisesta tai keinotekoisia makeutusaineita sisältävästä limpparista. Ajattelin nyt kuitenkin, että annan edes yhden mahdollisuuden jollekin vähän erilaiselle herkulle, siitä kun ei olisi mitään haittaa, jos välillä voisi leipoa jotain terveellistäkin. Vikaan mentiin varmaan jo siinä kohtaa, kun päätin ekana testata porkkanakkua, joka on mulle suklaakakun lisäksi aina ollut yksi lemppareista.

Löysin googlailemalla pari erilaista houkuttelevan oloista porkkanakakun ohjetta – toinen niistä olisi vaatinut raaka-aineiden tilaamista netistä, joten päädyin helpompaan vaihtoehtoon. Tässä käyttämässäni ohjeessa pohja koostuu lähinnä munasta, proteiinijauheesta ja porkkanasta. Ja siltä se lopputulos maistuukin! Jos tykkää porkkanamunakkaasta niin go ahead! mutta ihan erityisesti mua vaivasi jälkimaku, joka proteiinijauheesta jäi. Niin ällöä settiä, että roskiin meni koko piirakka!

Vielä en ole kuitenkaan valmis luovuttamaan, vaan ensi kerralla ajattelin kokeilla jonkinlaista raakakakkua. Onko teillä hyviä toimivia reseptivinkkejä? Teidän avulla voisin välttää vastaavanlaisen katastrofin :).

aamukahvilla

Tähän kotona olemiseen voisi vaikka tottua! Aamulla voi heräillä vieläkin laiskemmin kuin yleensä, lastenohjelmien ajan saa itekin vaan olla ja päiväuniaikana voi surutta surffailla koko parituntisen netissä. Kuulostaa siis juurikin siltä mitä meidän elämä oli ennen mun töihinpaluuta. Kyllä mä taidan olla vähän kateellinen teille äitiyslomalaisille..

Jep, jep! Näin köyhät on eväät vielä sokerilakon jälkeenkin.. Tänään tosin testiin pääsi sokeriton ja gluteeniton porkkanakakku, mutta siitä herkusta lisää huomenna.

Tänään meidän piti alkaa koristelemaan pajunoksia sunnuntaita varten, mutta ei jaksettu edes sitä :). Aloitin päivän pitkästä aikaa kahvilla – sokerilakon aikana kun ei oikein tullut juotua kahvia tai teetä juuri lainkaan. Ihan sitä normikahvia en ole tainnut koskaan keittää itselleni kotona, mutta sitäkin enemmän olen kuluttanut kapselikahvinkeitintämme eli Nescafen Dolce Gustoa. Hommasimme laitteen parisen vuotta sitten miehelleni ihan vaan siksi, ettei hänen tarvitsisi keitellä yhtä kupillista itseään varten, mutta lopulta siinä kävikin niin, että peruskeitin on edelleen mieheni käytössä ja meikäläinen on se kapselikoneen suurkuluttaja. Maistoin yhtä Dolce Guston erikoiskahveista ja jäin totaalisesti koukkuun Cafe Mocca ja Caramel -makuihin!

 

Muutaman kymmenen (sadan!) keittokerran jälkeen olen alkanut vähän haaveilla uudesta, aavistuksen hienommasta kapselikoneesta. Etenkin Nespresson kapselikahvinkeittimet kiinnostaa, niistä kun alkaisi jo löytymään ties mitä lisävarustustakin. Helsinkiläisiä vieläpä hemmotellaan ensi kuussa Nespresson omalla myymälällä, mistä kapselinsa voi hakea trendikkäästi ison maailman tyyliin shoppailun lomassa, ihan kuin karkkikaupasta. Siinäpä vasta kahvikulttuuria! Ja mikä loistava äitienpäivälahjaidea keitin olisikaan ;)!