Äitienpäivänä päällimmäisenä mulla on ajatus omasta parhaasta äitistä mutta myös omasta onnesta ja etuoikeudesta olla äiti. Äitiys ei ole itsestäänselvyys, enkä olisi äiti ilman tuota pientä, maailman suloisinta, hassuinta, nokkelinta, rakkainta, joskus hermojakin koettelevaa tyttöä, josta on tullut tärkeintä maailmassa. Tyttöä, joka tekee mun elämästä merkityksellisemmän, yksinkertaisesti paremman.
Ennen äidiksi tulemista luulin tietäväni kuinka lapsi muuttaa maailmani ja tuo uutena perheenjäsenenä oman toivotun lisänsä arkeemme. Niin vähän osasin odottaa ja niin paljon sain! Oma lapsi on paljon enemmän kuin vastasyntyneen ryppyiset miniatyyrivarpaat, vauvan ihmetystä täynnä oleva katse, ensimmäiset haparoivat askeleet, imetystaistelut, uhmakiukut tai halit, pusut ja rakkaudentunnustukset. Vaikka edelleen olen sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten, niin ennen kaikkea olen äiti. Ja believe me, se on samalla kertaa sekä haastavinta että antoisinta, ihaninta ja toivotuinta. Lupaan jatkossakin olla sama erehtyväinen, rakastava ja huolehtiva äiti, jollaiseksi olen näiden kahden vuoden aikana muokkautunut – sopivan huoletonta elämänasennetta unohtamatta.
Kiitos omalle äidilleni siitä, että olet aina siinä, toivottavasti osaan itse olla edes lähelle yhtä hyvä äiti Minealle! Kiitos myös mummoille rakkaudesta meidän pientä prinsessaa kohtaan! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
P.S. Palaan vielä illemmalla sairaanhyvän raakakakkureseptin ja blogimietepostauksen voittajan kera!
Kesän piknikretkiä ajatellen meillä olis käyttöä yhdelle skiphopille! Ruokaostoksilla kyllä kuolasin minikokoisia Kånken-reppujakin, mutta hinta niissä oli aika suolainen..
