Jyväskylän paras puisto(ko?)

Vielä täytyy palata viikonlopun meininkeihin sen verran, että Jyväskylän ehkä paras puisto on pakko esitellä teillekin. Taitaa olla itse asiassa jo toinen kerta, kun samainen puisto näkyy blogissa, mutta näin kesän korvilla lapsiperheiden menovinkit ei varmaan ole ollenkaan pahasta. Tiedä vaikka innostuisin jossain välissä keräämään kaikki Jyväskylän lapsiperhetärpit yhteen postaukseen..mikäli teitä sellainen kiinnostaisi?

Sen lauantaisen jännittävän merirosvokonsertin jälkeen suuntasimme Jyväskylän keskustan kupeesta löytyvään Mäki-Matin puistoon, jossa vietettiin tunti jos toinenkin. Sen lisäksi että puistossa on kaikki mahdolliset kiipeilytelineet ja muut härpäkkeet, löytyy sieltä kesäisin paljon muutakin kivaa lapsille. Keskiviikkoisin voi parilla eurolla osallistua eri ikäisten muskariryhmiin, grillipaikalla voi käydä paistamassa makkarat tai kahvilasta voi hakea jädet ja pullat ja vähän väliä järjestetään pieniä extratapahtumia, kuten lauantaina oli meneillään lasten olympialaiset.

Puiston ulkopuolelta voi bongata myyjiä kirpparikamoineen tai omine käsitöineen. Lauantaina putiikkinsa kadulle oli pystyttänyt hatunmyyjä sekä alakouluikäinen poika, jonka toiveissa oli tienata karkkirahaa myymällä vanhoja vaatteitaan.

Puiston alueelta bongattiin ”muutama” perhosentoukka roikkumassa tuomenlehdissä. Katselkaahan pihalla ympärillenne, jos näkyy valkoisia puita toukkien seittien peittäminä, ei mikään niin ihastuttava näky..

Silloin tällöin on kiva lähteä sitä omaa lähipuistoa kauemmas leikkimään uusiin maisemiin uusien kavereiden kanssa, samalla voi itekin tutustua lähialueen äiteihin jos seisoskelu puiston laidalla itekseen alkaa tympimään. Erityisesti suosittelen kaikkia jyväskyläläisiä äitejä tekemään piknikreissun Mäki-Mattiin tänä kesänä, niin ainakin me aiotaan ehdottomasti tehdä! Kuinka monelle puisto on jo ennestään tuttu? Ja kuuluuko se teiän lemppareihin?

jännittää!

Taas se tuli ja meni, viikonloppu, enkä saanut mitään sen enempää aikaan kuin viikollakaan, vaikka etukäteen niin itelleni uskottelin. Ehkä aika iso syypää saamattomuuteen oli se, että oltiin koko ajan jossain menossa, kun täällä Jyväskylässä tuntui tapahtuvan jotain vähän joka puolella, ja me jokapaikanhöylät kierrettiin paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.

Ensin lähdettiin eilen keskustaan lastentapahtumaan kuuntelemaan lastenbändiä, mutta eihän siitä mitään tullut kun laulajat oli pukeutuneet merirosvoiksi ja hyppi siellä lavalla jossain vaiheessa aavekin. Merirosvoja ja aaveita laulamassa hilpeästi pikkulapsille, seriously? Ei ehkä tulisi itelle ihan ensimmäisenä mieleen, mutta suurin osa lapsista kuunteli esitystä eturivissä intoa täynnä ja silmät kiinnostuksesta kiiluen – Minea taas ei suostunut poistumaan koko aikana mun sylistä, ja kun ehkä sen kymmenennen kerran tyttö pyysi että lähdettäisi jo kotiin, tajuttiin me kurvata autolla lähipuistoon. Se siitä konsertista siis, tulipahan ainakin todettua että Minealle merirosvot on ehdoton ei.

Jyväskylän lähikunnassa Muuramessa oli viikonlopun ajan markkinat, joille mekin sitten suunnattiin ensin eilen vain toteamaan että kojut oli juuri sulkemassa ja toisen kerran tänään paremmalla onnella. Minea puhui jo eilisestä asti menevänsä markkinoilla pomppulinnaan, mutta kuinkas kävikään tosipaikan tullen – intoa riitti tasan tarkkaan niin kauan kunnes pomppimaan tuli vähän isompia poikia. Meidän miniä alkoi jälleen jännittämään sen verran, että tyttö odotteli hanakasti pomppulinnan vieressä niin kauan että isommat väistyivät tieltä, ja vasta sitten oli ilo irti. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä se pienen kaksivuotiaan elämä on välillä käsittämätöntä näin äitin näkökulmasta..

Pomppimisen välissä pidettiin pakollinen jätskitauko. Minealle pisteet ehdottomasti parhaasta jätskinsyöntitaktiikasta – ensin syödään omasta annoksesta suurin osa ja loppuvaiheessa vaihdetaan makua ja siirrytään vieruskaverin jätskeille!

Onko teillä muilla pieniä arkajalkoja, joille uudet jutut on aina vähän jännittäviä? Tai kellään vinkkejä kuinka rohkaista lasta ilman että samalla painostaa liikaa? Ja iän kanssa tämäkin varmaan helpottaa, vai helpottaako?

Pidetään peukkuja että ensi viikollakin saataisi nauttia auringosta! Mä oon ainakin ehtinyt jo asennoitua kesään, ei enää pakkasia tänne kiitos!

maxissa

Nää on nyt niitä aikoja, kun aamuisin vaatekaappia kaivaessa käteen tarttuu vaan ne kaikkein vilpoisimmat ja mukavimmat vaatteet kuten maximekko, ei kait kukaan farkuissa kesällä kulje? Shortsit on toinen kesän luottovaate, mutta sanoisin kuitenkin ettei ole maxin voittanutta – pitkä mekko on ehdottomasti helpoin vaihtoehto asukriisipäivinä ja siitä saa pienellä vaivalla muunneltua erilaisiin tilanteisiin sopivan. Vetäisin eilen kovimman helteen aikaan helman sivusta solmuun jotta jalatkin sai vähän aurinkoa, ja isoilla koruilla ja pikkulaukulla tuunattuna maxi on kaupunkikelpoinen.

Mitäs tykkäätte mun äitin hommaamasta hippikorusta? Pöllölle pöllöä, hah :D!

Eilen oli aamusta ja illalla sen verran viileämpää että hihattoman mekon kanssa sai pukea pitkähihaista, ja mikäs sen parempi maxin kaveriksi kuin pari kuukautta sitten jemmaan ostettu farkkutakki. Aika nostalgiset tunnelmat tää herättää, meillä ainakin farkkutakki oli tosi in joskus ala-asteaikoina. Taisi muuten maximekotkin olla silloin kovassa huudossa, ja niinhän se muoti pyörii ympyrää. Milloinkohan saadaan trumpettihousut ja samettiset hatut takaisin? Toivottavasti ei koskaan!

farkkutakki: Only

maximekko: H&M

kengät: Crocs (saatu blogin kautta)

laukku: Mulberry

Mitkä on teiän kesävaatetuksen ykkösjutut, shortsit vai hame? Ja onko kukaan muu samaa mieltä mun kanssa siitä, että itikat on ehkä kesän ärsyttävin asia!?