Parasta Tampereella

Sen ihmeempiä suunnittelematta otimme eilen suunnan kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Oltiin jo jonkin aikaa suunniteltu yhdistettyä Muumimaailma+Tampere reissua, mutta nyt ainakin tältä erää Naantali sai vielä jäädä odottelemaan, ehtiihän tässä vielä halutessaan vaikka mihin!

Yhden yön pikavisiitti mun veljen luona näytti ehdottomasti Tampereen parhaat puolet! Säiden suhteen ei olisi paremmin voinut sattua ja aikaa oli ihan perus hengailuun, kun ei otettu mitään shoppailutavoitteita niin kuin yleensä ;D. Ajeltiin vasta tänään iltamyöhällä kotiin, joten ehdittiin hyvin vielä tämäkin päivä hyödyntää rauhassa puistoillen ja Tamperetta ihmetellen. Hyvänä ja edullisena aamupalapaikkana voin muuten suositella Siilinkarin kahvilaa keskustassa, saatiin nimittäin 8 eurolla mahat täyteen loistavaa sapuskaa! Yhtään kakkoseksi ei kyllä jäänyt Kaffilan tarjontakaan iltapäiväkahveilla ja italialaisella jäätelöllä. Miksei tällaisia löydy Jyväskylästä!?

tre1

tre3Eilen heti perille päästyä suunnattiin nälkäisinä Little Joe -ravintolalaivalle vetämään pizzat, ja parhaat sellaiset olikin, pitkään aikaan! Suuren suuri kiitos Annu Kuosmaselle viime postauksen vinkkauksesta!!

tre2

tre20 tre19 Pikku Kakkosen puistossa porukkaa riitti jo heti aamusta niin paljon että hyvä että sekaan mahtui.

tre18tre22

tre16 Enon kanssa kaloja tuijottelemassa Särkänniemessä. Eno taitaa Minealle olla kaikki kaikessa, kun enon messissä ei meinaa muita huomatakaan.. Nyt Minea vielä luulee, että mun veljen töissä on possujuna, puhuttiin sairaalalaitteista – pisteet taisi just nousta vielä entisestään!

tre14 tre12    tre21 tre5 tre8 Koiramaa oli kuin pieni kotieläinpuisto ja ihana pieni oma kylänsä. Minea meni pelotta silittelemään kaikkia eläimiä ja tunki vähän liiankin innokkaana sormiaan aidan raoista. Itkuunhan se lopulta päättyi, kun aasi nappasi sormista kiinni..

tre9 tre10 tre11Särkänniemessä saatiin kulumaan semmoiset kolme tuntia, ja enemmänkin olisi mennyt ellei paikka olisi alkanut sulkemaan oviaan. Minea ei vielä alle 100cm päässyt kuin kolmeen laitteeseen ilman aikuista, mutta ihan tarpeeksi tuntui possujuna, leppäkerttu, Angry Birds puisto ja Koiramäkikin olevan. Tampere-visiitti oli niin onnistunut, että taas jäi vähän haikea fiilis, kun meillä Jyväskylässä ei ole niin kivoja kahviloita, eloisaa toria, mielenkiintoisia pikkuputiikkeja, valtavasti puuhaa perheen pienimmillekin ja vaikka sun mitä.. Hyvä täälläkin on asua, mutta pakko antaa iso peukku Tampereelle!

kynsitarrat in action

Vilpoisempia päiviä on taas riittänyt ja päivän asutkin on välillä näyttäneet näinkin syksyisiltä! Pirteyttä ja väriä elämään on pitänyt yrittää keksiä muualtakin kuin auringosta, joten oon tainnut nyt viimeisen kuukauden ajan kulkea koko ajan jotkut kynsitarrat ja värikkäät lakat kynsissä. Erityisesti sydän suli näille kuviotarroille, mutta harmikseni en ole mistään löytänyt niiden pariksi neonväristä lakkaa. Vinkkejä anyone?

Uskalsin yhtenä päivänä kokeilla melkein-crop-toppia. Meinasin ensin lähteä kaupoille kunnolla maha vilkkuen, mutta näihinkin kuviin tuli hametta vedettyä koko ajan vähän ylemmäs, häveliäisyys iski peliin lopulta siis kuitenkin. Ehkä ihan hyvä, että napapaidat todennäköisesti jää tän kesän trendiksi, vai mitä sanotte?

Me huristellaan huomenna aamusta Tampereelle, ja ohjelmassa olisi ainakin Särkänniemi. Tampereen seudulla asuvilta otetaan mielellään vastaan hyviä vinkkejä rennoista ruokapaikoista, olisi nimittäin kiva kokeilla jotain uutta mutta hyväksi todettua!

Paras ystävä

Ystävyys on jotain täysin käsittämätöntä, sillä jonkun kanssa sitä vain homma luistaa vaivattomasti ja toisen seurassa on hyvä olla huonoinakin päivinä. Näin äitinä oon huomannut, kuinka helppoa on puistoissa ja kerhoissa tutustua muihin äiteihin – muutamasta on mulle tullut tosi hyviäkin ystäviä ajan myötä. Tuskin mikään muu elämäntilanne luo ystävyyssuhteita näin tehokkaasti aikuisiällä kuin lasten saaminen! Onko teille kertynyt ystävyyksiä äitiyden kautta?

frendit6 frendit5  frendit3 frendit2Jos vielä sattuu niin hyvä säkä, että lapsetkin on suunnilleen samanikäisiä ja -henkisiä, on yhdessäolo vaivatonta, mukavaa ja erityisen voimaannuttavaa, kun omille kokemuksille saa vertaistukea. Mulla sattuu alle kilometrin päässä asumaan yksi tällainen ystävä, johon tutustuin ekavauvakerhossa, ja jonka Elsa-tyttö on Mineaa vain kaksi kuukautta vanhempi. Vaikka välillä tytöt nahistelevatkin, on leikki useimmiten sopuisaa ja tytöt löytää vähän väliä jostain nurkasta kikattelemasta. Jotenkin näillä kahdella jutut vaan osuu täydellisesti yksiin, kaikki pitää matkia perässä jos toinen keksii jotain uutta.

Usein tyttöjen toheltamiselle saa itekin nauraa vieressä, ja parhaita on niin sanotut vakavat keskustelut. Tänään ensinäkeminen oli esim tätä laatua: ”Vieläkö siellä ulkona ukkostaa?” ”Enää ei näkynyt ukkosta, mutta joo-o kyllä se kovasti tänään jyrisi.” ”Oli kovia pamauksia taivaalla!” Tästä myöhemmin jatkettiin keskustelemaan koulusta ja ties mistä muusta, mitä me äitit ei oltu kuulemassa. Ihanat pienet, tärkeät höpöttäjät juttuineen!

frendit4frendit7

frendit1Tyttöjen ystävyys alkoi jo reilu puolen vuoden iässä, ja mahtavaa olisi jos se säilyisi aikuisuuteen. Ja miksei säilyisi? Usein se on tässä vaiheessa vielä aika pitkälti meistä vanhemmista kiinni, kuinka tiuhaan yhteyttä pidetään, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että oma päivittäinen kaveripiirini koostuu vain perheellisistä naisista. Kaipa sitä olisi puistossa rähjääntyneenä, yönsä valvoneena ja uhmaikäisen kanssa kahvin lomassa taistelevana äitinä vähän tylsää juttuseuraa lapsettoman uranaisen silmissä, mene ja tiedä?