Terveiset suoraan 70-luvulta! Meiän porukka otti aamusta nenät kohti Lahtea ja anopin ja appiukon 60vee bileitä. Mitäs sanotte mun uudesta lookista, aika cool eikö :D!
Parasta viikonloppua!
Sainpa vihdoin kuvattua sen keittiöön hommatun Hektar-valaisimenkin, josta mainitsin Minean huoneen verhopostauksessa. Iso kiitos muuten kommenteistanne vaaka- (niinhän sen tosiaan piti olla eikä vinoraitaa!) ja pystyraitapohdinnoissani, kappa taisi voittaa teidän äänet puolelleen, joten eikun ompelukone hurisemaan ensi viikolla! Joku kyllä ehdotti kekseliäästi kappaa pystyraidallakin, sitäkin pitää vielä testailla ennen lopullista päätöstä!
Mutta nyt siihen lamppuun.. Ensin mietiskelin josko ottaisin kaksi pienempää Hektaria, mutta onneksi päädyttiin yhteen isoon ja näyttävään – olohuone + keittiö kokonaisuus on yli kolmen metrin korkeudellaan niin ilmava, että se kyllä kestää vähän isomman ja hallitsevammankin valaisimen. Tykkään jotenkin hurjasti myös siitä, että musta lisääntyy pieninä ripauksina kotonamme, tuoden aavistuksen särmää valkoisen ja puun yhdistelmään, vai mitä sanotte?
Eikö olekin vastustamattoman söpö Bloomingvillen pikkutalo :D? Se lähti mukaan viime Tampereen reissulla DomDomista. Ja noi samat mustikanvarvut on olleet tuossa mustassa ruukussa keväästä asti, kukka mun makuun kun ei kuihdu millään!
Niin kovin uutta ei enää ole Ikean juniorituoli, jonka mun vanhemmat toi Minealle varmaan jo puolisen vuotta sitten, se ei vaan taida olla vilahdellut täällä kuvissa vielä aiemmin.. Ehdottomasti tyylikkäin juniorituoli jonka mä tiedän, tai oikeastaan melkeinpä ainut juniorituoli johon oon törmännyt.
Tykkäättekö lampusta? Ainut ”pettymys” mulle oli että väri ei luonnossa ole oikeasti ihan noin musta, vaan ennemminkin hiilenmusta. Silmä kuitenkin kummasti tottuu, ja tuskin kukaan ulkopuolinen tulee ajatelleeksi asiaa yhtä tarkasti kuin ite sen näkee. Ens viikolla vielä mini-Hektarit ja parit naulakot makkarin seinään niin johan on sisustelut taas vähäksi aikaa tehty. Onko teillä isompia projekteja meneillään vai rauhoittuiko sisustuskuume kesäksi?
Saatiin eilen illalla mun lapsuudenystävä kanadalaisen miehensä kanssa kylään ja siinähän se ilta ja tämä päivä sitten menikin, ihan vaan ollessa, ja Minean toistellessa Dorasta oppimiaan enkun fraaseja. Vaihdettiin kuulumiset, syötiin aina niin hyvää avokadopastaa, uunituoreita sämppäreitä ja brita-kakkua, ja tänään puuhailtiin aamusta iltaan kaikenlaista superkivaa. Näistä ihanista viimeisistä lomapäivistä täytyy ottaa kaikki irti, työt vie kuitenkin niin mennessään ainakin alkusyksystä ettei silloin ehdi kunnolla touhuta kuin viikonloppuisin.
Koitin keksiä pitkän matkan vieraillemme jotain nähtävää tai koettavaa Jyväskylässä, ja ekana mieleeni tuli Laajavuoreen nyt kesäksi rakennettu mahtava Seikkailupuisto. Sinne me sitten suunnattiin heti aamusta, ja oli muuten pari muutakin ihmistä ajatellut puistoa loistavaksi ideaksi! Jonottamiseen sai käyttää jonkin verran aikaa, mutta hyvin parin tunnin aikana ehti kiertää pari erilaista köysirataa. Ratoja on yhteensä viisi, ykkönen perheen pienimmille ja vitonen kaikkein haastavin vaatien jo edistyneempää ketteryyttä ja voimaa. Missään nimessä helpolta ei vaikuttanut nelosratakaan riippusiltoineen, pitkine liukuineen ja köysiportaineen, mutta sen ajattelin käydä vielä vaikka ensi viikolla itsekin taistelemassa läpi – tänään tyydyin Minean kanssa seuraamaan alapuolelta Sarekan ja Jonskin menoa.
Seikkailupuiston köysiradoilta jatkettiin pomppulinnan kautta lounaalle Naissaaren kahvilaan Vaajakoskelle. Tässä toinen paikka jota voin ehdottomasti suositella, päivän porkkana-vuohenjuustokeitto oli niin herkullista että meikäläinen veti kunnon ruokaöverit, ja vielä kaiken päälle tuore munkki! Tääkin pitää vielä käydä kokemassa ennen ensi viikon töiden alkua – jep lista kasvaa niin että tuskin tässä edes sinne töihin ehtiikään!
Päivä lopetettiin vielä pulikoimalla meidän rantsussa tunnin verran, vaikka Mineakin veti koko päivän ilman päikkäreitä. Se tunti mikä ehdittiin olla kotona kaiken touhun keskellä oli sellaista huutoa, raivareita ja kiukkua, että todettiin järkevämmäksi pitää tyttö uniaikaan asti liikkeessä, nyt siis tiedän mitä uhma voi meillekin pahimmillaan tuoda. Vai menikö se uhmaikä jo?
Anyway, ihana päivä, vielä ihanammat ystävät ja onnellinen mieli, mitä muuta kesäpäivältä voisikaan toivoa!? Muistuttakaa mua näistä kun ne parinkympin pakkaset alkaa!