MINI RODININ PAINONNOSTAJAT

Blogin Facebook-sivuilla sanoin että jättäisin tällä kertaa kokonaan tilaamatta Mini Rodinin drop 1:stä vaatteita ja odottelisin Gugguun collareita ja Rodinin mopseja. Noooh, julkistuspäivänä laitoin muutaman tuotteen kuitenkin ostoskoriin, ja kun ne vielä seuraavanakin päivänä siellä odotteli, tuli ne sitten lopulta tilattua, vähän kuin vahingossa.

    Eniten mua ihastutti nämä supersöpöt painonnostajat, joista taitaakin koot olla aika hyvin loppuunmyytyjä – muualta paitsi Babyshopista. Tilasin raitaleggarit koossa 92/98cm, paidan 104/110cm ja vielä mekonkin, mutta se ei yllätyksekseni ollutkaan niin kiva Minean päällä vaan lähtee paluupostilla takaisin. Vähän kummastelin sitä, että raitahousut on ihan erilaista, paljon jämäkämpää kangasta kun taas paita on sitä perinteistä Mini Rodinin venähtävää, ohuempaa trikoota. Miksei kaikkia vaatteita voi tehdä tuosta housujen laadukkaamman tuntuisesta puuvillaelastaanista?

Myös Gugguulle laitoin tilauksen, vasta julkistamista seuraavana päivänä, jolloin suosikkivärit oli jo kaikki loppuneet Minean koossa. Melkein jätin koko tilauksen tekemättä, kun alkoi niin mietityttämään mikä ihme meihin äiteihin menee kun on kyse lastenvaatteista!? Kenenkään en ole kuullut jonottavan paitaa itelleen keskellä yötä, mutta lastenvaatteiden kohdalla tuntuu kyse olevan nykyään aika useinkin nopeustaistelusta. Eikä tässäkään tapauksessa vaatteet ole mitään halpoja, vaan collarisetistä saa maksaa kolmasosan hoitorahastaan! Toki iso plussa on se, että näillä merkeillä jälleenmyyntiarvo on huippuluokkaa, mutta tuskin me pelkästään sillä perustellaan ostoksiamme.. Kertokaa mulle, milloin lastenvaatteista tuli elämää suurempi juttu? Niin, ja tuliko teille Mini Rodinia tai Gugguuta?

VIKAN LOMAPÄIVÄN HOITOMIETTEITÄ

Tänään se oli, vika lomapäivä mulla ja Minealla ja huomenna puskee arki armottomasti päälle. Jos viime vuotiseen vertaa niin ihmeen iisisti oon suhtautunut tähän tämän vuotiseen hoidonaloitukseen, siitäkin huolimatta että Minea on kesälomaillut reilu kaksi kuukautta. Voisi kuvitella, että huominen on lähes yhtä hankala aamu kuin vuodentakainen, mutta toisaalta taas paikka on tuttu, hoitaja ja kaverit on samat ja Minea on vuoden vanhempi ja reippaampi. No worries siis, ainakin noin periaatteessa!

Minea jatkaa samalla hyväksitodetulla yksityisellä perhepäivähoitajalla. Päiväkotimietteitäkin meillä on ollut, mutta ehdottomasti korkeintaan vasta ensi syksynä, kun Minea olisi 3,5 vuotta. Parinkin vuoden päästä vielä ehtii, mikäli nyt päiväkotiin halutaan ollenkaan. Mitään perinteisiä virikkeellisyysperusteluja päiväkodin puolesta ette tule mun suusta kuulemaan – ellei sitten enemmällä virikkeellisyydellä tarkoiteta sitä extrahälyä joka päiväkodeissa yleensä on..? Tietty löytyy niitä huonoja perhepäivähoitajiakin, mutta jos on löytänyt yhtä hyvän kuin me, en keksi yhtäkään puolustusta päiväkodille! Okei yhden keksin, joidenkin päikkyjen kielikylvyn, joka on juurikin se ainut syy miksi me ollaan harkittu siirtoa sitten myöhemmin.

Aikamoinen paasaus tuli perhepäivähoidon puolesta, mutta uskon että erilaiset vaihtoehdot mietityttää äitejä. Ja senkin oon huomannut, että ne herättää tunteita – tottakai jokainen tahtoo lapsilleen parhaan mahdollisen hoidon eikä kaikki vaihtoehdot edes ole kaikille mahdollisia. Meidän valinta tarkoittaa esim sitä, että hoitajan ollessa kipeänä meistä jompikumpi on Minean kanssa palkattomasti kotona. Tai kuten nytkin, kesälomat sun muut on pidettävä silloin kun hoitaja pitää omiaan. Joustavuutta kuitenkin saa kumpaankin suuntaan, kerran meikäläinen myöhästyi melkein tunnin hoitoajan päättymisestä, mutta siellä Minea leikki hoitotädin tyttöjen kanssa kuin kuka tahansa kaveri konsanaan. Parempaa hoitoa en voisi meidän minille toivoa!

Mutta miten me sitten vietettiin tää viimeinen lomapäivä? Leikittiin puistossa, lounastettiin Naissaaressa (taas sitä superhyvää porkkana-vuohenjuustokeittoa), käytiin lähisatamassa heittelemässä kiviä, pyöräiltiin pillimehuille, katottiin YouTubesta Kaapoa ja syötiin jätskiä kahteen otteeseen. Just niin kun pitääkin, vai mitä sanotte?

BILEET 70-LUVUN TYYLIIN

Palataanpa vielä muutamien kuvien muodossa viime lauantain tunnelmiin, sen verran siistiä porukkaa mahtui näihin bileisiin että kamera on täynnä erilaisia, toinen toistaan värikkäämpiä asukuvia! Mieheni vanhemmat siis juhlistivat 60-vuotispäiväänsä teemalla 70-luku, jolloin he ovat tavanneet ja saneet kaksi ekaa lastaan. Suurin osa juhlavieraista oli panostanut pukeutumiseensa toden teolla, ja se jos mikä oli musta mahtavaa! Koko juhlapaikka oli tuunattu 70-lukuun ja enpä tiedä, taisi siellä tanssitkin mennä jossain välissä 70-luvun rytmeissä.

Käytiin miehelle vuokraamassa Jyväskylän Satumaasta vakosamettiset shortsit ja kauluspaita, ja kävikin niin tajuton tsägä että samalla reissulla löytyi Mineallekin 70-lukua päälle! Satumaasta löytyy joka tarpeeseen naamiaisasua, ja yhden setin vuokra on vain 12€ kolmelta päivältä, suosittelen piipahtamaan Seppälänkankaalla jos teemabileiden asu tuottaa päänvaivaa.Yhtenä ohjelmanumerona vedettiin leikkimielisiä kisoja, yksi niistä tällainen perinteinen yhdistä oikea vuosi ja tapahtuma juhlaparin elämästä. Mun suosikki oli kuitenkin Speden Spelit tyyppinen nopeusnäppäily, peli ladattiin meiän padille ja pari kertaa on tullut sitä näin jälkikäteenkin näppäiltyä..

  Meikäläisen asu, tuleeko muillekin auttamattomasti mieleen opettaja?! Laukku, kengät ja asusteet löytyi Satumaasta, mutta mekko oli oman kaapin helmi.Tuleva frisbee golfin maailmanmestari??

Vasemmanpuoleinen höhlä veti päälleen kasaria, vieläpä liian pientä sellaista! Tiedätte varmaan sanomattakin miten siinä sitten loppuillasta kävi..Mahtavat bileet, mutta eipä sitä olisi tällä porukalla muutakaan voinut odottaa! Meillä bileputki jatkuu heti ens lauantaina kaverin häillä ja siitä viikon päästä juhlitaan miehen serkun häissä. Koko kesän aikana ei ollut yhtiäkään juhlia, joten tietenkin ne kaikki kasaantui sitten alkusyksyyn. Vai voiko tätä alkusyksyksi mitenkään edes kutsua, kun mittari näyttää kolmeakymppiä?!

1 … 295 296 297 298 299 300 301 … 395