TAAPERO HARRASTAA

Tarviiko taaperoikäinen harrastuksia? Mun vastaus tähän on varmaan kyllä, koska muutama viikko sitten ilmoitin Minean taaperojumppaan. Varmasti jo perustouhuaminen puistossa ja kotona kuluttaa riittävästi tuollaisen kohta 2,5veen energiaa, mutta eipä siitä varmaan mitään haittaakaan ole, jos lapsi jo pienestä pitäen pääsee jumppaamaan ohjatussa ryhmässä, oppii uudenlaisia motorisia taitoja ja ehkä jopa saa pari kaveriakin matkan varrella! Yksi asia on ihan varma, Minea on hommasta niin innoissaan että uuden jumppa-asun valittuaan sitä on pidetty kotona päivittäin. Ja jumppaamista on harjoiteltu armottomalla tahdilla, koko perheen voimin!

 

Syksyn ajan Minealla tulee olemaan kaksi jumppapäivää viikossa, sillä meidän ihana hoitotäti vie hoitolapset kerran viikossa läheisen päiväkodin tiloihin jumppaamaan. Yhtään ei huoleta, että toimintaa tulisi viikossa liikaa, koska jumpat on tuon ikäisille vielä lähinnä leikkimistä ja peuhaamista, ei tässä siis vielä mitään stressaavaa pakko harrastaa sitä ja tätä mentaliteettiä luoda. Vaikka en voi sitäkään kieltää etteikö takaraivossa olisi toive siitä, että Minea haluaisi omasta tahdostaan myöhemminkin harrastaa jotain – se kun tuntuu pelastavan monen nuoren turhanpäiväiseltä kaduilla hengaamiselta.. Kaikki aikanaan, nyt vielä nautitaan siitä ettei mihinkään ole pakkoa ja kaikki on lähempänä höntsäämistä kuin ohjattua tekemistä.

Entä teillä, harrastetaan vai no way?

PIPOJEN MUST-HAVE

Kun viileät kelit nyt näyttävät tulleen jäädäkseen, voi kesäcrocsit laittaa talvitelakalle ja siirtyä vielä vähäksi aikaa (toivottavasti pariksi kuukaudeksi) tennareihin ja kumppareihin ennen talven tuloa. Päivisin ehkä vielä aurinko paistelee, mutta kaikkina muina aikoina alkaa olla jo ihan kunnon pipokelit – ainakin sateisina päivinä ja silloin, kun ulkona tulee möyryttyä tuntitolkulla. Tänä syksynä, ihan niin kuin aiempinakin pipokausina, on meiän pipovalinta jälleen NopsuPopsua, näitä katseenkerääjiä on vaan pakko olla piristämässä niitä synkempiäkin puistopäiviä!       Me saatiin yhteistyön kautta valita muutamia vaatteita NopsuPopsun uudesta syysmallistosta, ja päädyin ottamaan Minean fleeceen mätsäävän pinkin ruusukepipon, mustan rusettipipon sekä rennot trikoocollarit. Kaikki nämä käy sävyiltään kivasti Minean syysvaatteiden kanssa niin että asukokonaisuuksia voi hauskasti yhdistellä ristiin rastiin, tai jo pelkästään pipoa vaihtamalla saa asun freesattua uudenlaiseksi. Ruusukepipo on mulle jo pitkään ollut se joka kauden must-have-juttu, väreissä löytyy valtavasti valinnanvaraa ja pipoa saa sekä velourisena että trikoisena. Ruusukkeesta on tullut nykyään jo niin suosittu, että vastaavia pipoja tekee myös monet kotiompelijat ja muut pienyritykset, mutta rehellisesti sanottuna, NopsuPopsulta löytyy se kaikkein nätein :).

Mikäli NopsuPopsu ei vielä jollekin ole ennestään tuttu niin kerrottakoon, että kaiken takana on savonlinnalainen äiti, joka itse suunnittelee ja ompelee NopsuPopsu-malliston vaatteita tilauksesta muille lastenvaatteita rakastaville äideille. Tuotteet on siis varmasti suomalaisia, ja jo tilatessa voi luottaa saavansa hyvää laatua. Meidän pipot on käyneet läpi monia konepesuja, ja yhä siltikin ne on kuin uusia.

Pipojen lisäksi saatiin settiin sopivat trikoohousut. Valitsin mustat, koska meiltä tuntuu löytyvän jos jonkinlaista ja väristä ylä- ja alaosaa, joita ei ole kovin helppo yhdistellä toisiinsa. Minean kaappiin tarvitaan syksyksi siis täydennystä yksivärisistä perusvaatteista, joiden rinnalla printtihousut ja -paidat erottuvat edukseen. NopsuPopsun housuissa tykkään pienistä viimeistellyistä yksityiskohdista, kuten taskun pinkistä kanttauksesta ja lahkeiden pitkistä resoreista. Eikä taida olla vaikea arvata, kuka muu meillä on ihastunut rentoihin housuihinsa!? Äiti tykkää, tyttö tykkää ja todennäköisesti hoitotätikin tykkää kun housun lahkeet sujahtaa kuin itsestään saappaiden alle.

Eiköhän me aleta näillä kamppeilla olemaan valmiita syksyyn! Myös multa löytyy NopsuPopsun rusettipipo (kuvia viime keväältä täällä), ja myös ruusukepipoa saa aikuisten koossa. Käykäähän kurkkimassa valikoimaa NopsuPopsun sivuilla, monia tuotteita on saatavilla heti varastosta!

TAHDON!

Viikonloppu vierähti jälleen juhlahumussa, miehen serkun häissä Hyvinkäällä. Morsian oli uskomattoman kaunis, juhlat mitä parhaimmat ja mikä tärkeintä, tuoreesta avioparista huokui rakkaus ja täydellinen yhteisymmärrys kilometrien päähän. Ah, miten häät onkaan juhlista ihan ykköset!

Omista häistä onkin jo reilu kolme vuotta, mutta silti muistan päällimmäisenä sen onnen, ja toisaalta myös kiireen, kun päivä tuntui olevan hetkessä jo ohi. Alunperin oma haaveeni oli pitää pienet, intiimit häät vain lähimmille sukulaisille ja ystäville, mutta arvatkaa mikä oli lopputulos? 120 henkeä, karsiminen olis vaan ollut liian vaikeaa! Nykyään huomaa kuinka oma häähumukin jää arjen jalkoihin, sillä meillä on tainnut parina vuonna peräkkäin jäädä hääpäivät kokonaan juhlimatta.. Tänä vuonna molemmat lahjakkaasti unohdettiin koko päivä, ehkä ens kuussa voisi paikata tilannetta ja juhlistaa seurustelun 15-vuotispäivää. Käsittämätöntä, että siitäkin on jo niin pitkä aika, ja mitä teinejä mekin silloin vielä oltiin :D!  Minean juhla-asu, mun äitin ostama Hennesin mekko. Ja mitäs sanotte poseerauksesta, magee niin kun Minea sanois!      

Meikäläinen koki perinteisen asukriisin vielä pakatessa kamoja perjantaina, kun tajusin ettei ole tullut hankittua yhtäkään uutta juhlamekkoa koko kesänä! Onneksi kelit oli jo vähän syksyisemmät, joten kaivoin viime vuotisen Hennesin kokopitkän mekon kaapista. Eikä se lopulta niin huono vaihtoehto ollutkaan, väri on musta täydellinen ja pitkä malli on aina varma valinta häihin. Lähdön kanssa tuli sen verran kiire, että tukka oli vedettävä siistille ponnarille, vähän huonosti näissä kuvissa näkyy, mutta kampasin muutamia hiusosioita sivuilta ristiin päällihiusten kanssa ja ponnarin ympärille kiepautin vielä hiussuortuvan. Pysyipähän tukka kondiksessa pienestä sadekuurosta huolimatta, ja musta punaiset huulet pelastaa bad hair dayn!

Energistä viikkoa!