NOSH-KUTSUT

Torstaina kävin ystävän luona herkuttelemassa ja tutustumassa mulle uuteen lastenvaatemerkkiin, Nosh organicsiin. Taisi olla jo viides kunnon herkkuhetki tähän viikkoon, mutta tarjottavat oli taas niin viimeisen päälle etten millään pystynyt olla maistamatta jokaista lajia! Erityinen ihastus jäi Kinuskikissan ohjeella tehtyihin kinkku-ananasrulliin, täytyy pyytää vielä ohje ja kokeilla itekin..

Noshin vaatteeita en ole ennen nähnyt livenä, blogeissa oon törmännyt joihinkin sovituskuviin, mutta mitään erityistä ihastusta en ainakaan vielä ole kokenut. Vähän mietityttää onko kuosit liian retroja mun makuun, vaikka oli joukossa ihan perusraitaakin. Uudesta mallistosta voisin pojalle pukea kamerapaitaa, ja collarihupparin leikkaus oli hurjan kiva – harmi että tyttöjen värissä löytyi vastaavaa vain velourisena. Esittelijä kehui raidallisen ribbisetin maasta taivaisiin ja sen olisin varmasti meillekin ottanut ellei Minealta jo löytyisi vastaavia Popin settejä. Materiaaliltaan Noshin raidat oli vähän paksumpaa, kulutusta kestävämmän tuntuista ja superjoustavaa, setti menisi kevyenä lämpökerrastonakin näin alkusyksynä.

Myynnissä oli myös edellisen kauden mallistoa, ja sieltä mäkin tilasin muutaman vaatteen. Pitäydyin aika perinteisissä väreissä ja otin mustavalkoraidallisen trikoopaidan ja vähän värikkäämmät leggarit pallokuosilla. Mulle käy tosi usein niin että meinaan kutsuilla innostua tilaamaan vähän sitä sun tätä kun kaikki tuntuu kivalta sillä hetkellä, loppujen lopuksi vaate tai tavara jääkin vähälle käytölle kun tarvetta sille ei oikeasti olisi ollut tai tuote ei ehkä olekaan niin mun tyylinen. Koen melkeinpä velvollisuudeksi tilata ainakin jotain, jos kerran emäntä on viitsinyt kutsut järkätä ja esittelijäkin on paikalla, tiiättekö mitä mä tarkoitan?

Minealla oli kutsuilla päällä Pompin uutta mallistoa mustan tyllihameen muodossa. Oon ihan järjettömän ihastunut hameeseen ja otinkin koon 110cm että hame menisi mahdollisimman pitkään. Vyötäröresorit näissä on tosi tiukkaa eikä kovin paljon pienempi koko olisi lopulta kyllä Minealle mahtunutkaan. Otin myös tyllihameen munakoison värisenä koossa 98cm ja sekin osoittautui sen verran sopivaksi että vaihtoon olisi mennyt jos isompaa kokoa olisi ollut jäljellä. Jos joku haluaa tehdä vaihtarit niin postia mulle päin :)!

Onko Nosh teille ennestään tuttu merkki? Paljon tuntuu Noshin kankaat kiinnostavan kotiompelijoita eikä sinänsä ihme kun kuosit on kivan lapsellisia ja leikkisiä, ja plussaa merkille tietenkin kotimaisuudesta. Palataan vielä käyttökokemuksiin myöhemmin kun ollaan ehdotty muutama viikko Noshin vaatteita testailla.

NEUVOLASSA

Pitkästä aikaa tänään oli neuvola. En muista miten nämä Minean kohdalla meni, mutta tuntuu joka tapauksessa että aika paljon harvemmin neuvolakäyntejä on nyt toisessa raskaudessa, seuraava on taas joskus 1,5 kuukauden päästä. Melko turhalta käynti kyllä tuntuikin, kun koko puolituntinen oli aavistuksen vaivaantunutta ”keskustelua” siitä miten kaikki on tähän asti mennyt, ja mun vastaus kaikkeen oli hyvin tai ei mitään erityistä. Ainut kiinnostava asia oli vauvan sydänäänien kuuntelu, jotka nekin hakkasi melko täsmälleen samaa tahtia kuin Minealla aikoinaan. Enteileeköhän se toista tyttöä meille? Vai onko se kenenkään kohdalla pitänyt paikkansa että tytöillä syke olisi hieman korkeampi ja pojilla matalampi?

Nopea keskustelu käytiin myös siitä, tarvitseeko Minean ennenaikaisuutta huomioida tässä raskaudessa. Lääkäriltä oli tullut lausunto, ettei seurattavaa näillä näkymin ole, vaikka toisaalta terkkari sanoi monesti toisenkin syntyvän etuajassa mikäli ensimmäisenkin kohdalla on niin käynyt. Täytyy siis varmaan lähempänä äitiyslomaa varautua siihen, ettei tälläkään kertaa mitään lomaa tule olemaan, ehkä nyt kuitenkin osataan valmistautua vähän paremmin kuin viimeksi, jolloin mies lähti synnytyssairaalasta Prismaan ostamaan riittävän pieniä vauvanvaatteita ja -tarvikkeita..

Tällä hetkellä raskaus tuntuu ihanan helpolta, kun pahoinvointi on lähes kokonaan poissa eikä mahakaan ole vielä ehtinyt kasvaa. Painoa oli tullut raskausviikon 8 käynnistä 1,8kg, mikä varmaan johtuu lähes pelkästään siitä, että juokseminen on ollut tauolla aika lailla heinäkuusta saakka. Nyt viikkoja on kasassa 16+3 ja oikeastaan ainut ero Minean odotukseen on maltillisempi painonnousu ja se, että iho on yhtäkkiä mennyt aika huonoon kuntoon. Eniten tällä hetkellä mielessä pyörii jännitys lapsen sukupuolen suhteen, jopa niin paljon että joinain päivinä tekisi mieli varata aika yksityiselle extraultraan! Onneksi viikonlopuksi saa kaikki ajatukset ihan muualle, kun huomenna suunnataan koko viikonlopuksi miehen kanssa Tampereelle ystävien häihin ja Minea jää kotiin mummin ja ukin hoiviin. Arvatkaa onko huomiselle pari juttua ostoslistalla mm. Ikeasta..?

TAAPERO PADILLA

Lapset ja elektroniikka, hyvä vai huono yhdistelmä? Tää kysymys on viime aikoina pyörinyt mulla jonkin verran mielessä, kun ihan yllättäen huomasin kuinka yhtäkkiä Minea tuntui koukuttuvan meidän puhelimiin ja padiin. Vielä kuukausi sitten olisin naureskellen sanonut, ettei meillä todellakaan tuijoteta piirrettyjä tai näplätä puhelinta kovinkaan paljoa, vain ”hätätapauksissa” eli silloin kun jotain on ihan oikeasti saatava tehtyä eikä Minea suostu yhteistyöhön millään muulla keinoin. Toisinpa on tilanne nyt, ainakin sen suhteen kuinka paljon tuo pieni tyttö näitä laitteita tuijottaisi jos vain saisi. Mistä ihmeestä se viehätys tulee jo noin nuorena? Milloin tavallisista leluista tuli tylsiä?

On aika käsittämätöntä kuinka nopeasti tuollainen 2-vuotiaskin oppii erilaisia älylaitteita käyttämään ja vielä niin taitavasti – Minea taitaa jo osata käyttää padia etevämmin kuin esim. mun äitini! Mitenkään kehityksenvastainen en missään nimessä ole, ymmärrän että ajat muuttuvat eikä samat puupalikat omasta lapsuudesta enää kiehdo 2010-luvun lasta. Tulevaisuudessa kukaan meistä ei pärjää ilman atk-taitoja, mutta tuskin lapsi jää kehityksessään jälkeen ellei hän vielä 3-vuotiaanakaan osaa näpytellä jotain aivotonta peliä padilla, ennemminkin päinvastoin! Kuinka paljon sitä nykyäänkin korostetaan, että parhaiten oppii itse tekemällä. Kumpi sitten on sitä itse tekemistä, värityskirjan värittäminen ihan oikeilla tusseilla vai palapelin palojen siirtely tietokoneen ruudulla?! Ja entäs lapsenomainen luovuus?

Ärsyttävintä tästä tekee se, että meilläkin pelataan ja katsotaan videopätkiä YouTubesta enkä keksi sille yhtäkään hyvää perustelua. Oon täysin sitä mieltä, että me vanhemmat istutetaan lapset elektroniikan ääreen pelkkää laiskuuttamme, legoilla rakentaessa lapsi todennäköisesti jossain vaiheessa pyytäisi vanhempansa mukaan leikkiin kun taas elektroniikan parissa jo taaperoikäisen saa viihtymään pitkänkin tovin ihan itsekseen. Meillä ainakin Kaapoa, Doraa tai Milliä ja Mollia katsotaan silloin kun äiti tekee ruokaa, haluaa hetken aikaa maata sohvalla, siivoaa tai pukee uhmakiukkuavaa lasta sovittuun menoon. Helppo ratkaisu sillä hetkellä.

Tällä viikolla näistä tilanteista on meillä koitettu selvitä ihan ilman apukeinoja pelkällä suostuttelulla ja omien hermojen rajojen koettelulla. Helppoa se ei oo yhtäkkiä kieltää jotain, mitä aiemmin on saanut tehdä, mutta oman laiskuuteni takia en tahtoisi ihan vielä viedä tuon pikkunaperon omaa kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta. Puhumattakaan siitä, että meilläkin alkoi välillä kuulua Kaaposta tuttuja ei niin kivoja ilmaisuja ja YouTubesta alkoi niiden vähän järkevämpien lastenohjelmien joukosta löytyä jotain mielenkiintoisempaa, kuten suklaamunien avaamisvideot. Ihan järjetöntä miten lapsi voi koukuttua tuijottamaan sitä, kun joku avaa pääsiäismunan tai tekee muovailuvahasta erilaisia hahmoja! Nää ”opetusvideot” on meillä täyskiellossa!

Tästä lähtien turvaudun niissä hätätilanteissa telkan nettiyhteyteen, näin voin paremmin kontrolloida sitä mitä Minea katselee eikä ne munavideot pyöri jo ekan minuutin jälkeen padin näytöllä. Ihanteellistahan olisi pitäytyä vielä toistaiseksi vain Pikku Kakkosen ohjelmissa ja ohjelma-ajoissa, mutta aina se ei vaan ole mahdollista.. Eikä muuten tekisi pieni some-lakko mullekaan yhtään huonoa, kaipa se lapsi aika nopeasti poimii tavat vanhemmiltaan ja sen avulla tulkitsee mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Olisi hurjan kiinnostavaa kuulla, onko teillä samoja taisteluita, ajatuksia tai toimintamalleja? Tai miten ylipäänsä suhtaudutte lasten elektroniikan käyttöön?

1 … 286 287 288 289 290 291 292 … 395