HARLEKIINIT IHASTUTTAA!

Tiedättekö jos joku kauppa voi tuntua ihan omalta, sellaiselta että ajattelee ”joo, just noita mäkin myisin jos saisin päättää valikoimasta!”. Mulle juurikin tällainen ihastus tuli Lilla Companyn lastenvaatteista, sieltä kun löytyy niin monia niitä merkkejä, jotka tällä hetkellä pyörii mun ostoslistoilla jatkuvasti – on Mini Rodinia, Beau Lovesia, Bobo Chosesia, Vimmaa, Moloa jne. Ihan uudenkin tuttavuuden löysin, mutta siitä vielä vähän enemmän ensi viikolla Minean huoneen esittelyn yhteydessä. Kyse on nimittäin aika vaatimattomasti meiän kodin ihanimmasta tyynystä!

Ilokseni sain Lilla Companylta valita vaatteen Minealle, ja sanottakoon että olisin voinut ottaa parikymmentä eri juttua, jos vaan kokoja olisi ollut jäljellä! Tietenkin ne suosituimmat koot ja kivoimmat vaatteet myydään hetkessä loppuun kaikkialta, niin kävi ainakin Bobo Chosesin mallistolle parisen viikkoa sitten ja sama juttu lähes joka kerta Mini Rodinien kanssa. Onneksi koko ajan kaupat täyttyy uutuuksista, ja ehdin napata tänään myyntiin tulevasta Mini Rodinin drop 3:sta harlekiinipaidan Minealle. Mitäs tykkäätte harlekiineista, sinisenä vai persikkana, tytölle vai kummalle vaan ja ihastuttaako vaiko vihastuttaa?

Mainoskuvien perusteella en olisi osannut arvata, että siniset harlekiinit iskisi muhun näin kovasti! Äitinä varmaan mun silmissä kaikki vaatteet näyttää Minealla täydellisiltä, mutta kyllä tämä kuosi vaan toimii, varsinkin kun sininen on aavistuksen lilaan vivahtava ja yhdistyy kivasti myös mustan alaosan kanssa. Kokeilin paitaa Pompin tyllihameen kanssa, ja täytyy sanoa, että yhdistelmä nähdään Minean päällä seuraavilla synttärijuhlilla tai muissa kemuissa, niin kivasti ne käy yksiin! Kaikista uusista rodineista oon tilannut kokoa 104/110cm ja tässäkin paidassa se oli nappivalinta – kasvuvaraa on riittävästi ja hihat kääntämällä paita menee hyvin käytössä jo nyt. Ja pituutta Mineallahan on nyt 95cm. Matsku on vähän ohuempaa ja joustavampaa trikoota, mutta kestävän ja laadukkaan oloinen.

Drop 3 on melko pieni erä, myynnissä on harlekiinia ja mopsia collariasuna, yksivärisiä fancy-leggareita ja syötävän suloisia rusetteja pojille. Collariasukin on supersöpö ja varmaan loistava päiväkotiin ja kerhoiluun haalarin alla, saattaa olla että senkin joudun vielä tilaamaan :). Jos kuosit miellyttää niin nyt niitä siis saisi täältä ja kuten aina, nopeat syö hitaat!

KURKISTUKSIA LASTENHUONEESEEN

Muutaman sneak peek kuvan uskaltauduin kanssanne jakamaan Minean vielä tooosi keskeneräisestä huoneesta. Toivottavasti jo tasan viikon päästä huone olisi valmis eli Ekby-hylly olisi paikoillaan, vanerinen työtaso kiinnitetty, matto lattialla, sohva uudella omistajallaan ja päiväpeitto ommeltu. Paljon on siis vielä hommaa, mutta toiveena olisi tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa toimiva huone.

Minean huoneessa on ehditty tehdä muutostöitä tätä ennen jo kahteen kertaan, ensin vierashuone muutettiin lastenhuoneeksi ja sitten lastenhuonetta sisustettiin sopivammaksi sekä Minealle että viikonloppuvieraille. Päädyttiin kuitenkin siihen että vauvan synnyttyä ei Minean sänkyä enää aleta siirtelemään meidän makkariin, vaan vuodesohva saa lähteä ja vieraat nukkukoon jatkossa olohuoneessa. Sorry kaverit, toivotaan että pian saataisi lisää neliöitä! Samalla Stokken pinnis siirtyi varastoon odottelemaan uutta nukkujaa, ja Niko nikkaroi sikahienon vanerisängyn Minealle.

Kuten kuvista näette on huoneessa mustaa, valkoista ja koivua. Vaalea puu on mulle syksyn uus innostus, etenkin tuollaisena käsittelemättömänä vanerilevynä se näyttää niin hienolta. Suunnitteilla on vielä tehdä meidän makkariin kaapinovi samasta matskusta kunhan saadaan mietittyä kiinnitysasiat loppuun.

 

Kaikenlaista pikkusälää pitää vielä hankkia hyllyn täydeltä, mielellään mahdollisimman värikästä. Pari muutakin juttua olisi haavelistalla, kuten Miffy-lamppu ja tiipii, mutta kaikkeahan ei ole pakko saada heti – tai ainakaan tällä viikolla 😀

MINILOMALLA

Viikonloppu oli meillä aika erilainen kuin aikoihin, saatiin nimittäin miehen kanssa lomailla Tampereella perjantaista sunnuntaihin kahden kesken! Minea ja Pablo jäi kotiin mummin ja ukin hoiviin ja meillä oli tiedossa pientä shoppailua perjantaina ja lauantaina ystäväpariskunnan häät.

Perjantai-iltana käytiin The Grillissä syömässä (perusjees ruoat, suosittelen!) ja sunnuntaina oli vielä käytävä pakollisilla Pyynikin näkötornin munkeilla. Shoppailut lähti tunnetusti taas vähän käsistä, kun ensin Ikeasta oli loppunut Minean huoneeseen ajateltu Ekby-hylly ja Hektar-valaisin, jollainhan sitä ärsytystä oli paikattava.. Löysin DomDomista ja Stokkalta kivoja säilytyslaatikoita ja lopulta eksyin Rajala Pro Shoppiin valkkailemaan uutta objektiivia, jonka osto on pyörinyt mielessä jo viimeisen puoli vuotta. Vähän parempi versio lähti mukaan kuin mitä menin hakemaan, mutta luulisi tämän nyt sitten olevan riittävä ties kuinka pitkäksi aikaa – kunhan ensin pääsen sinuiksi uuden polttovälin ja parempien ominaisuuksien kanssa. Tässä pari instasta (@minishowblogi) napattua kuvaa viikonlopun meiningistä!

Lauantain häät oli mitä rennoimmat noin 60-hengen juhlat, ruoka maistui ja taisin biisin verran tanssittaa pömppömahaanikin yön pikkutunneilla. Häävieraista tuntui yksi jos toinenkin olevan raskaana, joten kait nyt on menossa joku vauvabuumi viileän kesän jäljiltä tai sitten sitä vaan itse kiinnittää enemmän huomiota raskausmahoihin.. Jouduin luovuttamaan juhlimisen omalta kohdaltani jo puolenyön paikkeilla, sillä sanokaa mitä sanotte mutta ei juhliminen vaan ole ihan sama juttu raskaana. Meikäläinen ainakin aloittaa haukottelun jo siinä yhdeksän aikoihin ja siitä eteenpäin tulee vain mietittyä milloin sitä kehtaisi hiippailla kotia kohti.

 

Sulhanen lapsuudenystäviensä kanssa virallisessa hääpotretissa..

Ja lisää juhlavieraita ei niin virallisessa poseerauksessa.

Perinteisesti sain paria tuntia ennen juhlia järjettömän asukriisin, mikään mekko ei tuntunut eikä näyttänyt hyvältä tän vasta kasvussa olevan mahan kanssa. Tiedättekö sen en todellakaan voisi näyttäytyä bikineissä tunteen, kun maha on vasta kasvunsa alussa, ei kuitenkaan ihan oma litteä itsensä mutta ei myöskään vielä näkyvä raskausmaha? Kaiken lisäksi parin viime viikon aikana oon huomannut niiden parin raskauskilon kertyneen vähän muuallekin kuin mahaan, joten oma kroppa tuntuu tällä hetkellä hyvin vieraalta. Kaverit vakuuttelevat ettei muutosta näe, mutta oma silmä on tottakai se tarkin arvioimaan, ja pakkohan sen on johonkin vaikuttaa jos kolme kertaa viikossa käydyt juoksulenkit on oksentelun jälkeen vaihtuneet pullan mässäämiseen ja satunnaisiin kävelylenkkeihin! Taidan kaivaa jostain itsekurin rippeet ja sallia herkuttelun tästä eteenpäin vain ystävien seurassa ja hyvällä syyllä. Tulkitkaa tämä siis niin, että tästä päivästä eteenpäin kyläilykutsuja satelee ystäville päivittäin!

Tiedättekö muuten mikä tuntuu pelastavan asun kuin asun? Kirkkaanpunaiset huulet! Yves Rocherin huulipunasta on tullut mun juhlien luottotuote, ja siihen yhdistettynä tummat hiuksetkin alkoi tuntua koko ajan paremmilta. Pitäisi arkenakin muistaa useammin käyttää eri sävyisiä punia piristämään muuten minimaalista meikkiä tai väsyneitä kasvoja, tuo nimittäin ihan uutta hehkua kokonaisuuteen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Mitäs teidän viikonloppuun ja viikkoon kuuluu?