TYYLIÄ MAMMA-ARKEEN, ALEKOODI & ARVONTA!

Rakenneultran kuulumisia tulossa vielä myöhemmin tällä viikolla, mutta nyt pohdiskellaan vähän mammamuotia. Myönsinkin jo aiemmin teille olevani toivoton noviisi äitiysvaatteiden suhteen, Mineaa odottaessa tuli hankittua vain kahdet äitiyshousut ja muuten koitin parhaani mukaan pärjätä normivaatteilla. Tavallisista housuista jouduin luopua noin puolivälissä, ja vähän myöhemmin alkoi monet paidat muistuttaa enemmänkin napapaitaa kuin hyvin istuvaa, muodikasta puseroa. Lopulta kävi niin että oma tyyli oli aika hukassa suurimman osan raskausaikaa, en ostanut uusia vaatteita juurikaan enkä ajatellut pukeutumistani osana persoonaani.

Muoti on aina ollut mulle aika tärkeä asia, sillä helpoiten ilmaisee itseään ja valitettavasti itsevarmuuskin pohjautuu osittain siihen onko ulkoiset seikat kondiksessa. Huonoissa vaatteissa tai epäonnistuneessa asukokonaisuudessa en vaan ole samalla tavalla oma itseni! Siksi päätin että tässä raskaudessa en missään nimessä piiloudu parin luottovaatteen alle, vaan aion tuoda itseäni esille ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Onneksi tähän apua tuo MamaMia – verkkokauppa josta löysin kivan rentoja äitiiysvaatteita moniin tilanteisiin.

Sain valita joitakin vaatteita MamaMiasta, ja selvin valintani oli ulkohousut Niistä kriiseilin jo viime raskaudessa, kun omat ei enää mahtuneet ja urheilukaupasta ostetut jättikokoiset housut oli lahkeista lähes yhtä leveät kuin vyötäröstä! Ulkoilu kuuluu kuitenkin meidän jokaiseen päivään eikä syksy- ja talvikeleissä ulkona voi hillua ihan missä tahansa vaatetuksessa. Kesän odottajille pukeutuminen tuskin tuottaa niin suurta päänvaivaa, mutta talvella varusteet on pakko olla kunnossa.

Näissä Mamaliciouksen ulkohousuissa on kevyt toppavuori, vielä siis pärjää ilman toisia housuja alla ja kovimmilla pakkasillakin näillä ulkoilee hyvin pitkisten kanssa. Vyötärö näyttää alta lähtevää resoriosaa lukuunottamatta ihan tavallisilta kevyttoppiksilta, ja niitä voi varmasti käyttää raskauden jälkeenkin kääntämällä resorin kaksinkerroin. Erityisesti tykkään siitä että housut on lahkeista riittävän pitkät ja ulottuu hyvin ulkokengän päälle, plus että malli on istuva ja tyylikkään kapea, mikä ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys ulkohousuissa. Mulla näistä Mamaliciouksen housuista on pienin koko eli koko S, housut pysyy hyvin päällä, mutta tilaa on vielä isommallekin mahakle ja niille pakkaskelien pitkiksille.

Paitapuolelta halusin jotain mikä menisi sekä raskaus- että imetysaikana. Yhtäkään imetysvaatetta en ole aiemmin omistanut, varmaan siksi etten Minean ekoina kuukausina liikkunutkaan juuri mihinkään kotoa. Nyt aion kuitenkin hankkia useammankin paidan, jossa on kätevä imettää, sillä tiedän että uuden tulokkaan kanssa tulee touhuttua ihan eri lailla – enkä haluaisi olla perhekahviloissa ja kerhoissa riisumassa koko paitaa imetyksen ajaksi niin kuin joskus tein Minean kanssa.

Valitsin FunMumin trikoopaidan kietaisuyläosalla ja rypytetyllä mahaosalla, loistava valinta varmasti myös ensiviikoille synnytyksen jälkeen kun maha ei vielä ole palautunut normaaliksi. Ehdottomasti plussaa on se ettei paidan alla välttämättä tarvitse aluspaitaa, joskus nimittäin housujen maharesori, aluspaita ja paita on vähän liian monta kerrosta mahan päälle! Tästä päädyin ottamaan koon S, pienempikin olisi mennyt mutten tykkää liian tiukoista yläosista joten passeli valinta mulle.

Viimeisenä valitsin jo kauan himoitsemani Sobean jazz trikoohousut. Näistä oon kuullut niin paljon hyvää kavereilta, ja mun kaltaiselle kotihousuja rakastavalle ihmiselle nämä on loistovalinta! Pohdin pitkään velouristen ja trikoisten välillä, mutta ajattelin näiden menevän kesäisinkin kävelylenkeillä ja vaunuillessa. Trikoo on superlaadukkaan tuntuista ja kestänyt uskomattoman hyvin polvipusseitta, vaikka oon kirjaimellisesti asunut näissä housuissa viimeiset pari viikkoa. Näissä on käyty Minean jumpassa, Pablon kanssa lenkillä ja pidetty lähes kaikki aika kotona ollessa – nytkin kirjoitan tätä postausta jazz pantseissani!

Kooksi valitsin XS, joka on ehdottomasti napakan tuntuinen maharesorista, mutta päällä silti tosi mukavat, ja mahan kasvaessa resori kivasti tukee alaspäin painavaa vatsaa. Mitkään pelkät äitiyshousut Sobeat ei ole, vaan resorin voi nätisti kääntää kaksinkerroin ja housut toimii ihan tavallisina jumppa/olohousuina. Ostin aiemmin toiset äitiysolohousut Hennesistä (ehkä muistattekin ne?), mutta kyllä nämä Sobeat on vieneet voiton – Hennesin housujen resori lörpsähtää joka käytön jälkeen niin ettei housut pysy jalassa, kun taas Sobeat palautuu malliinsa niin hyvin ettei niitä tiedä käyttäneensä ollenkaan! Tässä tapauksessa panostus laatuun ei siis varmasti petä.

  

Sitten vielä jotain erityisen kivaa teille! Jos äitiys- tai imetysvaatepuoli kaipaa sunkin kaapissa täydennystä, niin 15.-29.10. välisenä aikana saat koodilla minishow14 alennusta 15% kaikista MamaMian normihintaisista tuotteista! Lisäksi kaikkien koodia käyttäneiden kesken arvotaan 30€ arvoinen lahjakortti MamaMian verkkokauppaan.

Arvonta on päättynyt! Eikä siinäkään vielä kaikki! Jos teistä Sobean housut vaikuttaa yhtä kivoilta kuin mustakin, niin yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa samanlaiset Sobean Jazz pantsit itselleen omassa koossa! Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen mikä on raskausajan must-have vaate eli vaate, jossa sä mieluiten viettäisit vaikka kaikki päivät. Arvonta-aika on 15.-22.10. – muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi.

MOPSIRAKKAUS JA ARVONNAN VOITTAJAT

Huomasin kuvatiedostoihini jääneen nämä jo noin kuukausi sitten räpsityt mopsikuvat, mutta varmaan jo arvasittekin että kyllähän meillekin oli näitä Rodinin mopseja tilattava, kun tuossa vieressäkin köllöttää ”melkein mopsi”! Isommat kaupat veti mustapohjaiset mopsit aika nopeasti pois myynnistä, kun värin haalistumisesta oli tullut läjäpäin reklamaatioita – meillä paita on onneksi vielä yhden pesun jälkeen pysynyt hyvänä, ja toivottavasti pysyy jatkossakin.

Koko syksyn Mini Rodinin eristä mun suosikkeja on talviulkoilun lisäksi juurikin nämä mopsit. Värit on helppo yhdistää aika moneen ja Mineakin tykkää paidasta, kun siinä on ”Pablon kuvia”. En tiedä mistä ihmeestä kaikille tytöille tulee ihastus vaaleanpunaiseen ja pinkkiin, mutta meillä ainakin Minealle tuntuu useinkin olevan vaikea saada päälle mustaa, sinistä tai muuta vähän tummempaa väriä. Tänään käytiin ystäväni tytön nimppareilla ja olin valmiiksi laittanut odottamaan mustan tyllihameen ja mustavalkoraidallisen paidan, ja arvatkaa miten kävi?! Tyttö tuli huoneestaan päällään valkoinen mekko ja pinkit sukkikset. Pari kertaa on kotona tullut huuto siitä, että äiti on vahingossa kattanut kaverille pinkin lautasen ja Minealle oranssin tai keltaisen. Tänään mietittiin kavereille my little pony -nimiä eikä lopulta kukaan saanut olla Pinkie Pie. Nimppareilla vieläpä sitten tapeltiin siitä, kumpi tytöistä saa leikkiä pinkillä Lego ukolla. Käsittämätöntä, vaikka kuinka oon yrittänyt tyrkyttää kaikkia värejä tasapuolisesti huutelee Minea kaupoissa tuntemattomillekin, että mä oon kaks vuotta ja mä tykkään pinkistä. Siinä teille sukupuolineutraalia kasvatusta!

Ja sulavasti takaisin niihin mopseihin :).. Kurkkasin että jotain mopsikuosilla on vielä Lilla Companyssakin jäljellä, ja kaksi teistähän pääsee pian tuhlaamaan lahjakorttinsa lastenvaateihanuuksiin! Osallistujia arvontaan oli valtava määrä ja tällä kertaa onni suosi nimimerkkejä Kati ja Mira. Laitoin sähköpostiosoitteenne eteenpäin Lilla Companylle, erityisen kivaa postia on siis tiedossa lähipäivinä! Kiitos vielä ihanalle Lilla Companylle arvonnasta!

P.S. Huomenna starttaa blogissa jo uusi arvonta, tällä kertaa jotain kivaa yhdelle onnekkaalle äidille! Ja tiedättekös mikä päivä huomenna on? Rakenneultra, jaiks!

LEIKKISÄMPI LASTENHUONE

Moneen kertaan ootte jo ehtineet kysellä uudistetun Minean huoneen esittelyn perään, mutta kovin keskeneräisestä huoneesta en halunnut vielä kuvia laittaa. Ensin oli se ongelma seinähyllyjen saatavuuden kanssa ja sitten Niko on ollut niin kiireinen ettei ehtinyt tehdä vanerista työtasoa. Mun luonteiselle kaikki mulle nyt heti ihmiselle tää kulunut pariviikkonen on siis ollut samaan aikaan luonnetta kasvattavaa että hermoja kiristävää aikaa! Oon jatkuvassa stressissä ja kärttyilen vähän väliä, jos joku homma ei valmistu niin nopeasti kun haluisin, musta ei ikinä olisi asumaan keskieurooppalaisessa huomenna sitten kulttuurissa. Jos joku on musta kiinni niin teen sen mieluiten heti pois alta, jos asia on toisen harteilla muistuttelen siitä ärsyttävästi niin kauan että se on tehty. Oikea unelmavaimo siis, varsinkin kun keksin näitä pikkuprojekteja vähän väliä!

Nyt huone on onneksi vihdoin valmis! Vielä tulee varmasti hankittua pienempiä yksityiskohtaisempia juttuja, mutta isommat linjat on mietitty, toteutettu ja toivottavasti ne nyt miellyttää silmää pidemmän aikaa. Tällä hetkellä ainakin lopputulos on musta oikein onnistunut ja huoneesta saatiin pois kaikki vauvamaisuus ja nyt se näyttää selkeästi enemmänkin leikki-ikäisen huoneelta. Eniten entisessä tilassa häiritsi beiget seinät ja vierasvarana toiminut huoneeseen mitoiltaan liian iso vuodesohva, josta haluttiin päästä kokonaan eroon. Seinissä palattiin takaisin alkuperäiseen eli valkoiseen, ja tosi valkoinen saatiinkin! Maaliksi valikoitui Lumi-maalin puhtaanvalkoisin sävy, joka on mun silmään täydellinen. Huonompi juttu onkin että nyt tekisi mieli käydä samalla maalilla läpi koko asunnon pinnat..

Maalauksen lisäksi huoneessa on jonkun verran muutakin itsetehtyä. Työtaso, sänky, kattolamppu ja hyllyllä lopullista paikkaansa toistaiseksi odottava hehkulamppu johtoineen. Hehkulampun tuunauksesta voin kirjoitella vielä tarkemmin kun saadaan se paikoilleen ja kytkettyä, mutta pakko sanoa että noi koivuvaneriset sänky ja työtaso on ehdottomia hittejä! Starkilla palat sahattiin valmiiksi haluttuihin mittoihin, kotona hionta kaikille paloille, työtaso kulmaraudoilla seinään kiinni, sängyn pohjaan muutamat ilmareiät ja osat nauloilla kiinni. Vielä pyörät sängyn alle – ja ainiin mattapintaisella lakalla käsittely niin sängylle kuin tasollekin niin kestää varmasti rajumpaakin käyttöä. Hintaahan koko hommalle tuli yhteensä alle satasen eikä aikaakaan mennyt paria päivää kauempaa! Todellisia diy-projektien helmiä!

Sängyn lisäksi eniten mä tykkään tässä uudessa huoneesta kaikista pienistä yksityiskohdista, joita koitin saada vähän joka puolelle. Muuten meillä kotona on kaikki tavaramäärä niin minimissään kun vaan voi olla, joten lastenhuone on ehdottomasti se paikka jossa sitä krääsää saa olla enemmänkin. Kävin tänään vielä hamstraamassa muutaman Muumi-julisteen ja kortteja Harjun paperista niin kuin eilen sanoinkin, ja viimeisenä asiana hankintalistalla on enää uuden tuolin etsiminen kahden Ikean tuolin tilalle. Työtaso on melko matalalla, joten se määrää aika paljon, mutta alunperin olin katsellut Vitran Panton juniorituolia tai Casalinan vastaavaa. Myöskään Artekin Muumi-tuoli ei olisi hullumpi vaihtoehto, tai miksei tuolinkin voisi nikkaroida itse vanerista. Niin tai näin, loppuun mua tietenkin taas kiinnostaisi kuulla teidän mielipide, onnistuttiinko totaalisen muodonmuutoksen kanssa vaiko noup?