Kuvat Finnkino

Muistan kuinka suunnittelin jo Minean vauva-aikana meneväni joku kerta elokuviin päivänäytökseen, joissa vauva saa olla mukana. Näissä näytöksissähän äänet on säädetty hiljaisemmalle, elokuva on joku pikkulastenkin silmille sopiva, valoja ei hämärretä kokonaan eikä penkeilläkään ole pakko istua, vaan etuosaan on jätetty vauvoille leikkitilaa. Ajatuksena tuo kuullosti kiinnostavalta, mutta kertaakaan ei tullut kuitenkaan lähdettyä kahdesta syystä: sylissä roikkuvan ja jatkuvasti kitisevän lapsen kanssa elokuvankatselusta olisi tuskin tullut mitään, ja Minean vähän kasvettua oli kaikki näytökset sopivasti puolenpäivän jälkeen eli 1-vuotiaan päiväuniaikaan. Toisaalta jäi kyllä vähän harmittamaan että kokemus jäi käymättä, mutta jospa sitä yrittäisi uudelleen nyt tämän kakkosen kanssa..

Lapselle on kuitenkin mielestäni ehdottomasti kiva tarjota erilaisia kokemuksia – me ei olla missään vaiheessa vältelty Minean kanssa ravintoloissa käymistäkään, ja kaikki musiikkitapahtumat ja vastaavat tuntuvat myös kiinnostavan tyttöä valtavasti. Niinpä ajattelin että olisi varmaan ainakin mieleenpainuvaa käydä nyt elokuvissa kun tyttö jo jaksaa paremmin keskittyä ja ymmärtääkin lastenelokuvien tapahtumista suurimman osan. Ainoita elokuvia joita Minea on ennen tätä nähnyt on Risto Räppääjät eikä Muumit ole koskaan mitenkään erityisesti kiinnostaneet. Siksi mua etukäteen epäilytti jaksaisiko tyttö keskittyä, vaikka elokuvan kesto oli vain 1h15min, mutta turhaan huolehdin. Minea jaksoi istua omalla penkillään koko elokuvan ajan, ehkä jotain tekemistä oli myös tuolla popcorn-rasialla ja pienellä karkkipussilla, joka ostettiin ennen elokuvaa.

Minea oli bongannut Muumit Rivieralla -elokuvan mainoksen etukäteen telkasta ja siitä keksin että voitaisiin käydä katsomassa se. Elokuvassa Muumit päättää lähteä lomailemaan Rivieralle, mutta Muumipapan ja etenkin Niiskuneidin päät menee täysin pyörälle rikkaiden menosta eikä Muumimamma ja Muumipeikko kestä vain katsella vierestä. Minea ei juonesta sinänsä tajunnut varmaan paljoakaan, mutta välillä penkissä naurettiin tai taputettiin käsiä yhteen ja välillä oltiin aika jännittyneissä tunnelmissa. Elokuvan alussa oli merirosvoja ja venematka Rivieralle oli aika myrskyisä, mutta siihen ne jännittävämmät kohdat oikeastaan jäikin. Enemmänkin Minea oli heti alkuunsa ihmeissään siitä kuinka kovalla äänet oli, ja mainosten ajan tyttö piti käsiään korvilla. En tiedä hiljenikö volyymi leffan alettua, mutta sen jälkeen Minea itekin sanoi ettei äänet enää häirinneet ja loppuaika voitiin keskittyä itse elokuvaan.

Jäkikäteen Minea sanoi että olipa tosi kiva elokuva, mutta uskon että joku toinen leffa olisi voinut olla vielä mieluisampi. Mitään yleisöryntäystä ei Muumit olleet saaneet liikkeelle, vaikka elokuva taisi tulla ensi-iltaan vasta tällä viikolla. Mullekaan Muumi-elokuvat ei ole mitenkään kovin tuttuja, mutta luulisin ettei tää ollut ihan tyypillisimmästä päästä. Ainakin tapahtumapaikka ja leffan koko idea oli vähän ehkä häiritsevän moderni Muumi-elokuvaksi. Pakko kuitenkin sanoa, että mut yllätti se miten hienosti Minea jaksoi elokuvissa olla, ja ihan varmasti lähdetään uudelleenkin kun joku hyvä leffa tulee ohjelmistoon. Ootteko te jo testanneet elokuvat pikkulapsen kanssa? Hirveä jo ajatuksena vai voisin lähteäkin?