ISIN VIIKONLOPPU

isanpaiva6isanpaiva2Mulla oli vaikka miten loistavat suunnitelmat tätä isänpäivän postausta varten, mutta lopulta kävikin niin että tajusin vasta tänään illalla ettei sitten tullut otettua yhden yhtäkään kuvaa Nikosta ja Mineasta yhdessä. Tosi usein viikonloput on niin täynnä vieraita ja touhua ettei kameralla saa ikuistettua niitä kivoimpia hetkiä. Eikä se oikeastaan haittaakaan, tärkeintä on että niitä hetkiä saa elää tosielämässä!

Muistan joskus nähneeni pohdintaa siitä, onko isänpäivän tarkoitus antaa isille mahdollisimman paljon omaa aikaa vai aikaa lapsensa kanssa. Meillä kummatkin ymmärtää sen niin että isiä hemmotellaan, mutta tietenkin päivä kuuluu viettää perheen kanssa – lapsihan sen isin tekee. Lauantaina lähdettiin oman perheen ja mun vanhempien kanssa käymään Naissaaressa moikkaamassa joulupukkia, Minea ihme kyllä uskalsi mennä viereen seisomaan ja kertoi omat joululahjatoiveensa pukille. Samalla päästiin tekemään omat kynttilät, syötiin riisipuurot lounaaksi ja päivä lopeteltiin syömällä vielä illalla ulkona.

     isanpaiva1 isanpaiva13Tänäänkin oli suht tapahtumarikasta, eka aamu alkoi lahjojen kantamisella sänkyyn ja siihen pusut ja halit päälle. Minea kattoi Nikolle aamupalan niin intoa täynnä, ettei malttanut odottaa sämpylöitten valmistumista, vaan isin aamu starttasi sitten about viidellä pähkinällä. Nätisti muumikulhosta tarjoiltuna tietenkin! Poikkeuksellisesti jätin täytekakun tekemättä ja tein Nikon toiveesta eilen porkkanakakkua ja tänään mokkapaloja. Leikkelin kakkuun koristeeksi viikset, joita ajattelin vielä ens viikolla hyödyntää niissä Minea&isi-kuvissa mitkä piti ottaa jo viikonloppuna. Ehkä kuvista saa hyvät isänpäiväkortit ens vuodelle..

isanpaiva7isanpaiva4isanpaiva12Lahjoista en muuten ottanut mitään paineita, vaan valkkasin Minean kanssa Nikon näköistä perusvaatetta eli sukat, T-paidan ja huivin. Hoidossa Minea oli tehnyt hauskan käsitaulun ja kortin, jossa oli isiä kuvaavia asioita tyyliin isi syö tortillaa, isi näyttää Nikolta, isi haluaa herätä kun Pabloa pitää käyttää ulkona. Muuten ihan jees, mutta rohkenen suuresti epäillä tota viimeistä haluaa herätä kohtaa!

Miten teillä sujui isänpäivä? Mitä keksitte antaa lahjaksi, jotain tarpeellista vai extrakivaa erikoispäivän kunniaksi?

SAMISTELEVAT TALVIVARUSTEET

Nyt pari päivää on mekin saatu nauttia kunnon lumikeleistä ja voi vihdoin sanoa että ensilumi on maassa. Hankin Minealle haalarin ja kaksiosaisen toppasetin talvea varten toivoen, ettei tämä talvi olisi ihan niin surkea kun viime vuonna, ja nyt onneksi näyttää ihan lupaavalta. Olis se aika harmi panostaa talvivarusteisiin vain huomatakseen ettei niillä olisikaan riittävästi käyttöä ja kaiken saisi keväällä myydä uudenveroisina eteenpäin. Tai itse asiassa, tällä kertaa hankin kaikki topat unisex-väreissä ja kuoseissa, josko ne säilyisivät sen pari vuotta kaapissa odottamassa seuraavaa käyttäjää..

MiniRodini4  MiniRodini6 MiniRodini5Talvihaalarista löytyykin kuvia tästä postauksesta ja takki..nooooh.. Sanotaan nyt, että se ei ollut ihan helppo päätös 😀 Kyselin jo teiänkin mielipidettä kuosista täällä, enemmistö oli samaa mieltä kun mä itekin loppujen lopuksi: pingviinikuosi on kivan lapsekas ja ehkä vähän sporttisempi. Leopardi sai jäädä, koska en sitten kuitenkaan halunnut Minealle takkia, jossa voisin ennemmin nähdä itseni kuin 2vee lapseni. Niin kun joku teistä oikein fiksusti sanoikin Minea ehtii varmana käyttää leopardikuosia halutessaan sitten vamhempanakin! Lapsille lasten näköiset kuteet!

MiniRodini3MiniRodini7Suurimman päänvaivan sain noista Mini Rodinin tuplakooista. Mittailin että Minea olisi sellaiset 96-97cm pitkä, ja rodinin koko vastaa aika hyvin tuplakoon isompaa numeroa. 90/98cm tuntuu vähän naftilta koko talvelle, mutta 104/110cm oli sen verran mekkomainen pituudeltaan, että liikkuminen olisi ollut vähän kömpelöä. Niinpä siis otin kuitenkin pienemmän, toivoen ettei lopputalvena tule mitään järjetöntä kasvupyrähdystä, etenkin kun tilasin vielä saman kuosin lämpöpussin vauvalle.

MiniRodini12MiniRodini10Mitään aiempaa kokemusta mulla ei ole rodinin talvivaatteista, mutta vesipilarit ja muut systeemit oli vakuuttavan hyviä, toivotaan että kestää myös käytössä. Takki ja mustat Reimatecin housut tulee vähän siistimpään menoon ja kotipuistoiluun, kun haalarin ajattelin menevän hoidossa nämä pari kuukautta mitä Minea vielä ehtii siellä olemaan ennen mun äitiyslomaa. Superlämpöisiltä nämä molemmat ainakin tuntuu, jotkut jopa sanoo ettei tykkää pukea näin paksua toppaa lapsilleen.

Kirjoittelen kokemuksia vielä myöhemmin talvella kun Minea on ehtinyt näillä muutaman kuukauden rymytä. Huomennakin saadaan varmaan haalarille käyttöä pulkkamäessä, tai mitä ikinä tuo meidän isukki haluaakaan tehdä. Kakku on leivottu, ja melkein jo syötykin, lahjat odottelee kaapissa ja Minealla on kuulema suunnitelma aamuherätykseksi – me ollaan valmiina isänpäivään!

NÄITÄ IKÄVÖIN RASKAANA

mini2 mini1Raskaana oleminen on ihanaa aikaa, etenkin kun se on ollut niin vaivatonta ja helppoa mulle niin aiemmassa raskaudessa kuin nytkin. Viime kerralla sitä tuli jopa ikävä synnytyksen jälkeen ja uskon että tulee varmaan nytkin. Kaikesta huolimatta huomaa raskausaikana myös kaipaavansa joitain asioita, joista on nyt joutunut vähäksi aikaa luopumaan. Ne on kaikki pikkujuttuja, joita ilman on helppo elää, mutta silloin kun jotain ei saa, sitä yhtäkkiä huomaa haluavansa entistä enemmän!

  • vuohenjuusto. En pystynyt sietämään vuohenjuustoa, missään muodossa, ennen kuin aloin odottaa Mineaa. En vielä tiennyt olevani raskaana, kun kerran ravintolassa alkoi tehdä hulluna mieli vuohenjuustosalaattia. Tilasin, söin ja siitä alkoi rakkaussuhde. Nyt tässäkin raskaudessa voisin elää pelkällä vuohenjuustosalaatilla. Harmi vaan että juusto taitaa kuulua niiden kiellettyjen ruokien listalle, mutta sallin itelleni tän paheen edes muutaman kerran kuluvan 9 kuukauden aikana.
  • paita housuissa. Tää on ihan hassu juttu, mutta mä oon paita housuissa -tyyppi. Kauluspaidat, t-paidat, joskus jopa neuleet tungen etuosasta aavistuksen housujen sisään. Äitiyshousujen kanssa tästä on joutunut luopumaan, keksiskö joku ratkaisun tähän pliis!
  • tanssiminen. Silloin harvoin kun lähden viihteelle valitsen paikaksi baarin jossa pääsee tanssimaan. Mulle ilta on epäonnistunut, jos koko iltana ei oo päässyt tanssimaan. Onneksi kaveriporukkani on samanhenkistä, ja aika monesti huomataan loppuillasta että on tullut tanssittua pari, kolme tuntia putkeen. Nyt raskaana ei tulisi mieleenkään lähteä baariin, ei edes istuskelemaan alkuillasta.
  • itsevarmuus. Ei mun itsevarmuus mihinkään ole kadonnut, mutta se on vaan saanut erilaisen muodon. Jos aiemmin se mulle oli viihtymistä omassa kropassa, valitussa asussa ja se tunne että on porukassa, jossa voi olla oma itsensä, on itsevarmuus nykyään ehkä enemmänkin sellaista sisäänpäinkääntynyttä hyvän olon tunnetta.
  • liikunta. Keväällä sain jälleen inspiraatiopuuskan lenkkeilyyn, ja hölkkälenkkejä tuli tehtyä jopa kolme kertaa viikossa. Se oli yksinkertaisesti helpoin liikunnanmuoto, lenkille pääsee just silloin kun on sopiva hetki eikä matkoihin sun muuhun mene turhaa aikaa. Harmittaa että ensin pahoinvointi vei lenkkimahdollisuudet ja nyt maha on tietenkin jo sen kokoinen ettei juoksemisesta tulisi mitään. Hyvä vinkkejä tehokkaista raskausajan liikuntamuodoista?
  • nukkuminen mahallaan. Luulisin että sama juttu on monellakin raskaana olevalla, yöllä heräilee siihen ettei löydä hyvää asentoa. Tykkään nukkua puoliksi kyljellään, puoliksi mahallaan mutta enää se ei tunnu kovin hyvältä asennolta ja yöt menee välillä pyöriessä ja hyvää asentoa etsien. Edellisessä raskaudessa taisin jossain vaiheessa turvautua tyynyyn polvien välissä, mikä huomattavasti helpotti kyljellään nukkumista.

Löydättekö listalta tuttuja juttuja? Vai mitä te ootte ikävöineet?

1 … 272 273 274 275 276 277 278 … 395